 |
| Three dibloms above: ARISS SSTV Dec.2020 |
And finally, I finished my official work for the OI-stations in the Finnish Border Guard and finally retired totally - "evp-living" is ahead. 35 years is just a good amount for one career, I think.
All the best for 2021 and coming years!
73 // Ari
ARISS (Amateur Radio in International Space Station) viettää 20. toimintavuottaan. Tämän kunniaksi avaruusasemalla työskentelevät miehistöt ovat pitäneet jo lukuisia radioyhteyksiä eri oppilaitoksiin ympäri maapalloa. Tämän lisäksi puhetoistinasema on ollut aktiivisena 145 MHz/433 MHz jaksolla. Tämän kautta maa-asemat ovat voineet pitää yhteyksiä ISS:n kautta. Mukaan on mahtunut myös aktiviteettiä SSTV (Slow Scan TV) -lähetyksien muodossa. SSTV:n osalta on nyt menossa jakso, joka alkoi jouluaattona ja jatkuu uuteen vuoteen. ISS lähettää tunnelma kuvia vuosipäivään liittyen koko tuon ajan. Nämä kuvat on vastaanotettavissa jaksolla 145.800 MHz. Kuvien lähetysmodulaatio on PD120 ja tätä vastaanottoa tukevat useat vapaasti ladattavat ohjelmistot tietokoneelle tai sitten löytyy myös omia aplikaatioita kännykkäalustoille. Mikäli oma radio puuttuu tai se taajuusvalikoimasta tuo 145 MHz puuttuu, voi käyttää hyväkseen internetistä löytyviä ohjelmistoradioita (SDR).
Ylläolevat kuvat ovat vastaanotettu Mustolassa tältä aamulta (26.12.2020): laitteistona Kenwood TM-710G VHF/UHF radio ja "piiska-antenni" talon katolla vertikaalipolarisaatiossa tietenkin.
 |
| WinLink -yhteys maailmalle |
Kuluneella viikolla (vko51/2020) on raportoitu ongelmista Googlen toimintojen osalta. Järjestelmä ja siten myös sen tarjoamat monipuoliset palvelut ovat olleet poissa käytöstä jopa tuntien ajan! Tällaisella katkoksella on tietysti hyvää se, että palvelukatkosten myöstä on huomattu kuinka haavottuvaisia ollaan monien nettipalveluiden osalta. Harva tulee edes ajatelleeksi kuinka moneen käyttämäänsä palveluun Googlella on suorat yhteydet.
Tämänkaltaisiin ongelmatilanteisiin ei olla oikein osattu varautua, joten useilla käyttäjillä sähköposti lyö tyhjää odottaessaa Googlen palvelimien heräämistä - vaihtoehtoihin ei olla varauduttua ajoissa. Erityisesti nämä palvelukatkokset tietysti koskevat yritysmaailmaa, jossa rahavirrat ovat monesti sidoksissa juuri eri palveluiden toimimiseen netissä. Tavan käyttäjällä on kyllä aikaa odotella - vai onko?
Itselläni tuo häiritsevä palvelukatkos sähköpostin osalta ei tuottanut ongelmia, sillä kaikki tarvittavat viestit sai helposti lähetettyä myös katkoksen aikana. Näin oli myös taanoin, kun teleoperaattori sai linjat mykistymään reiluksi pariksi vuorokaudeksi.
Käytin katkon aikana Winlink-järjestelmää, johon kytkeydyin oman HF-radion avulla. Tällaista toimintaa harjoitellaan suuremmassa mittakaavassa pari kertaa vuodessa ja tuntuu, että joka vuosi käytettävät ohjelmistot kehittyvät ja aina löytyy uutta opiskeltavaa - niin tänäkin vuonna. Lyhyillä aalloilla (HF) sähköposti ja pienet liitetiedostotkin liikkuvat vauhdikkaasti ilman valokuitua tai sitä peruskuparia korttelikeskuksen kautta. Jos koko maapallo ei pimene samanaikaisesti kaikesta internetliikenteestä, löytyy HF-radion avulla aina vähintää yksi asema, jonka kautta sanomat lähtevät liikkeelle, niin arkena kuin poikkeusoloissakin.
Seuraava harjoitus kotimaassa on jälleen maaliskuun lopulla. Mutta, näitä "varaverkkotoimintoja" voi ja kannattaa harjoitella myös tässä väliaikoinakin.
 |
| "Kirjaklassikoita vuosien takaa" |
Harrastuksiin liittyvää kirjallisuutta on mukava lueskella muodossa jos toisessa. Vanhojen lintuoppaiden ja -selvitysten jälkeen olikin aika löytää kuolinpesäirtaimiston myyntipisteestä pari kirjaa, jotka ovat todella mielenkiintoisia. Onneksi nämä teokset olivat sellaisia, jotka eivät suurta yleisöä juuri kiinnostaneet, joten olivat vielä ns. lunastettavissa. Lunastushintakin oli lähinnä postikulut, joten mikäs siinä.
Radiokalenteri vuodelta 1928 on todellakin sitä alkuperäistä painosta. Ei siis mitään jälikäteen tuotettua "retroa". Kirjasta löytyy paljon 20-luvun informaatiota radiolaitteista, radioamatööreistä sekä tietysti mielenkiintoisia kalenterimerkintöjä ajalta jolloin Suomenkin raja kulki hieman toisaalla. Luonnollisesti jo tuohon aikaan oli runsaasti mainoksia kirja sivuilla. Tänä päivänä ne ovatkin mielenkiintoista luettavaa informaatiosisältönsä osalta.
Hieman nuorempi painos, Radiokirja, vuodelta 1949 on myös mielenkiintoista luettavaa. Se sisältää runsaasti harrastetietoutta mm. radioamatöörien osalta heti sotavuosien jälkeen. Toki mukana on myös infoja kauppamerenkulusta radioasemineen, rakenteluohjeita jne. jne...
Mikäs tässä on lukiessa ja Joulua odotellessa.
73 //ARi
 |
| SSTV-kuva suoraan Kansainväliseltä avaruusasemalta |
Viime viikko meni mukavasti tuolla "erämaatukikohdassa", jossa pidin yhteyksiä ISS:n kautta "data-packet" -modella. Mukavia yhteyksiä syntyi ja samalla myös mielenkiintoisia tuttavuuksia yhteyksien perusteella saatujen sähköpostien perusteella. Monia ISS:n signaaleja kuunnelleita asemia kiinnosti tällainen hieman pohjoinen asema, joka oli äänessä aina ISS:n ylittäessä Eurooppaa. Tarkkaan ottaen olin äänessä ruudusta KP42je, Enonkoski, mikä on ollut se pohjoisin ruutu, joka on pitänyt yhteyksiä ISS:n suuntaan pitkään aikaan.
ISS:n osaltahan haastavaa on se, että Suomen horisontista katsottuna avaruusasema on kuuluvissa kiertonsa aikana vain hyvin lyhyen aikaa. Yleensä n. 8 - 12 minuuttia ja tuolloinkin sen korkeus horisontissa on vain parin ohituksen aikana 10 - 15 astetta. Eli aikaa ja kiertoja vuorokaudessa ei ole paljoa hukattavaksi. Asemaltahan kuluu n. 90 minuuttia kiertääkseen maapallon. Kiirettä ei siis ole kun odottelee uutta yhteyttä 😏
Joulukuun pari ensimmäistä päivää onkin sitten oleiltu kotikulmilla Mustolassa ja kuinkas muutoin kuin ISS:n kimpussa. Tällä kerralla haasteena olikin asemalta luvattu aktivointi SSTV (SlowScanTV) osalta. Aseman kansainvälinen miehistö lupasi lähettää SSTV-kuvia joulukuun 1.- 2. päivien aikana. Tällä kerralla aktivointi oli suunnattu erityisesti palvelemaan Moskovan alueen "radioaktiiveja", joten sekaan mahtui hyvin, sillä ISS:n "footprint" (=kuuluvuusalue) kuului hyvin myös täällä Kaakkois-Suomessa.
Verraten vaatimattomilla välineillä: FM-radio, taajuus 145.800 MHz ja "tikkuantenni", onnistuin vastaanottamaan muutamia kuvia ISS:ltä. Kuvissa on luonnollisesti hieman häiriöitä, mutta yllättävän hyvin niistä saa selvää ilman mitään digitaalisia korjauksiakaan. Paras kuva (yllä) tuli kuullun kierron viimeisellä osiolla, jolloin ISS oli vain hetken kuuluvissa n. 8 astetta horisontin yläpuolella.
Seuraavia aktivointeja odotellessa.
 |
| Sähköinen QSL (yhteysvahvistus) saapui suoraan postilaatiikkoon pian pidetyn yhteyden jälkeen. |
Risteilykulttuuria on tullut Saimaalla ja kanavalla harrastettua useaan otteeseen, mutta harvoin tuo risteily on näin hauska ollut. Nyt suoritettu kanavaristeily suoritettiin sellaisella intensiteetillä, että ajankulkua tuskin huomasi. Kun risteily oli ohitse, tuntui että juurihan se vasta alkoi. Vaikka itse risteily suoritettiinkin poikkeusjärjestelyin, eli mukaan pääsi vain noin neljännes paikan varanneista, ei tämä latistanut tunnelmaa.
Risteilyemäntä ja vauhdikas risteilyohjelma pitivät mukanaolijat otteessaan koko matkan ajan. Ei päässyt kukaan varmaan pitkästymään ja varmasti palkitsevaa oli se, että katsomosta kuului väliaplodien seasta myös sitä spontaania nauruakin. Onnistumisen merkit olivat siis selvästi aistittavissa - hienoa.
Juonipaljastuksia ei tässä kannata enempää jakaa. Suosittelenkin lämpimästi, että kannattaa käydä itse paikanpäällä tutustumassa M/S Framillan risteilyyn. Matkat ovat kuulemma pitkälti jo loppuunmyytyjä, mutta varmaan uutta risteilykauttakin jo suunnitellaan, joten lippujakin tullee vielä tarjolle.
Itse risteilyllä, ennen ja jälkeen sekä sen aikana kaikki järjestelyt sujuivat erittäin mallikkaasti. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi se, että ainut "ei-toivottu-vieras" risteilylle oli tuo CV19-pöpö. "Pöpö" upotettiinkin Saimaaseen jo ennen alukseen nousua.
Kiitoksia hienosta risteilyelämyksestä KESY:lle. Kyllä tämä "Piirakoiden ja Vetyjen" jälkeen taas maistui hyvälle.
 |
| Baarimestari ja risteilyemäntä: M/S Framilla Photo: pressphoto |
 |
| Jakelijan kiitokset .... |
Tämä oli innoittanut jakelijan kirjoittamaan omat kiitoksensa korttipinon päällimmäiseen korttiin. Hieno juttu - kaikki postaus ei vielä ole siirtynyt täysin digiaikaan 😉
Viime viikonloppuna tuli harjoitettua tuota e-urheilua sanan varsinaisessa merkityksessä. Pandemian myötä on e-urheilu nostanut päätään voimakkaasti ja päässyt melkoiseen kukoistukseen. Useimmat mieltävät e-urheilun siihen, että pelataan tietoverkkojen välityksellä jotain peliä tai ajetaan erilaisilla simulaattoreilla. Näinhän se pitkälti onkin. Ainakin mitä tulee median meille tuomiin e-urheilulajeihin.
Jo kauan ennen kuin e-urheilusta on puhuttu mitään, ovat radioamatöörit hallinneet lähes suvereenisti e-urheilua. Kilpailutoiminta on ollut läsnä harrasteessa lähes alkuajoista lähtien. Radioamatööri toiminnan osalta järjestetään niin MM-kisoja, Olympialaisia ja lukuisa määrä mitä erilaisimpia kansallisia ja kansainvälisiä pienempiä kilpailuja. Kansainvälisissä kisoissa on erittäin kova taso, ja pitää olla todella hyvä pärjätäkseen.
E-urheiluksi nämä radioamatöörikilpailut ovat muuttuneet mielestäni sen mukaan, kun erilaiset digitaaliset yhteydenpitolajit tulivat kuvioon mukaan. Varsinainen vallankumous tulikin sitten 90-luvun lopulla, kun äänikortit syrjäyttivät perinteiset rautamodemit. Ohjelmistojen kehitys on nykyään jo sitä luokkaa, että uusia digitaalisia lähetelajeja (modeja) tulee päivänvaloon vuosittain, joskus nopeamminkin.
Perinteisistä kilpailumodeista RTTY (Baudot) on säilyttänyt pintansa parhaiten. Toki muitakin modeja on kokeiltu, mutta pienemmissä määrin.
Viime viikonloppuna järjestettiin vuosittainen Japanilaisten amatöörien järjestämä RTTY-kilpailu. MM-tason mukaisesti kokonaista kilpailuaikaa on 48 tuntia - eli valvomista tiedossa, jos koko kisan meinaa "workkia". Kävin kuittaamassa kilpailun tiimoilta 259 yhteyttä, mikä oikeutti yli 30 000 pisteeseen. Yhteyksien määrä ei tässäkään kisassa ratkaise kaikkea. Laadulla on merkityksensä: oman mantereen ulkopuolelle pidetyt yhteydet tuovat parhaat pisteet.
 |
| Työskennellyt radioamatöörimaat bandeittain |
Törmäsin tässä työpisteelläni mielenkiintoiseen johtamistapaan. Tähän malliin en ollut ehtinyt tutustuakaan yli 30 -vuotisen työuran aikana. Joku viisas voisi kutsua mallia "pimitykseksi", mutta se olisi jotenkin halventava tai käsitteenä harhaanjohtava.
Joka tapauksessa sain loppuvuodesta 2019 projektiluonteisen tehtävän, jonka piti valmistua näin syksylle 2020. Projektin lopullinen julkistus tulisi sitten olemaan vuodenvaihteessa 2020/2021. Tehtävänä oli toimi ko. projektin avainhenkilönä: käytännössä ohjeistaa ja valvoa projektin tilanteen "tiimin" edustajien tekemisiä asian osalta.
Projektin alku lähtikin varsin villisti liikkeelle, sillä tammikuussa sain tiedon, että muut projektiin nimitettävät henkilöt nimettäisiin vasta toukokuussa 2020. No, mitään ei kuulunut tai selvinnyt, joten työstin projektiaineistoa vanhasta rutiinien pohjalta pitkin kesää. Väliesittelyt asian osalta hoidettiin luonnollisesti johdollani - edustinhan siis koko "projektitiimiä" 😁
Kesälomakausi tuli ja meni, mutta projekti jatkui ja valmistuikin määräaikaan mennessä 1.10.2020. Näin ylemmille johtoelimille tuli kolme kuukautta aikaa lukea ja omaksu aineisto, sekä mahdollisesti hyväksyä esitetyt asiat käyttöön.
Vanhasta muistista suljin käytössäni olleen projektiaineiston ja siihen liittyvät valmisteluaineistot syyskuun lopulla, niin että tietoaineiston käyttö onnistuisi vain kauttani. No, tällähän oli tietysti se seuraus, kun jäin sopivasti samalla lomille, että tuo varsinainen "vastuuhenkilö" otti sähköpostilla yhteyttä ja pyysi avaamaan dokumentit käyttöön. Ilmoitin, että vain projektihenkilöstö on oikeutettu ko. dokumentteihin. Vastaus olikin sitten yllättävä: "olen mukana projektissa, sillä minut nimettiin siihen jo toukokuussa" - tätä tietoa ei vaan ilmeisesti oltu haluttu jakaa eteenpäin syystä tai toisesta. No, vastuulliselta päälliköltä sain sitten mairittelevan viestin: "Tällä järjestelyllä saatiin nämä asiat ajoissa kuntoon ja työnjälki oli odotetun kaltainen" 👿
Hyvä näin, sillä vastuullinen päällikkö siirtyi juuri sopivasti uusiin tehtäviin 1.10.2020 ja projekti tuli hoidettua. Harmi, että tällä järjestelyllä ei päästy siihen tavoitteeseen, että olisin ehtinyt opastaa uusia projektihenkilöitä asioiden osalta. Toki asia hoituu vielä jatkossakin, mutta se tulee työnantajalle hieman kalliimmaksi kun joutuu ostamaan sen erikseen.
 |
| Pohjoisin asema ISS:n lokissa tänään! |
Tälle aamulle tuli jälleen pitkästä aikaa suunnattua antennit kohti kansainvälistä avaruusasemaa (ISS). Meidän leveyksillähän tuo ISS on kuultavissa ja joskus nähtävissäkin melkoisen matalalla eteläisessä horisontissa muutaman kerran vuorokaudessa. Lentorata on suunniteltu näköjään niin, ettei asema tule meiltä katsottuna korkeammalle horisonttitasosta. No, nuo muutaman kymmenen asteen korkolukematkin mahdollistavat radiosignaalien lähettämisen ja vastaanottamisen asemalle myös tältäkin suunnalta.
Monipuolisten tutkimusprojektien nimissä asemalla on nykyään myös melkoisen kattava kattaus harrastekäyttöön suunnattua radiokalustoa, jotka toimivat niin 145 MHz kuin 433 MHz bandeilla. Uusimpana asennuksena asemalla lienee tuo suuren suosion saanut puhetoistin FM-modella. Tämä mahdollistaa puheyhteyksien pitämisen aseman kautta, ilman että aseman henkilöstön tarvitsee osallistua keskusteluun. Toistin on kuulemma ollut melko ruuhkainen (uutuuttaan), joten olen jättänyt sen kuulostelun ja workkimisen vielä myöhempään ajankohtaan.
Viimeaikoina ISS on ollut aktiivinen myös SSTV (SlowScanTV) -lähetyksissä. ISS:n kuvia on voinut ottaa vastaan kulloisenkin operaation tiimoilta 145.825 MHz:n taajuusalueella. Täällä "pohjoisessa" ei ihan pieni mobiilipiiska riitä ISS:n työskentelyyn vaan pieni Yagi tai muu suunta-antenni on enemmän kuin hyvä lisä. Kuvien vastaanottohan on sitten helppoa kun aseman saa kuuluville: useimpiin kännyköihin saa sovelluskaupasta jo sovelluksen, joka ottaa signaalin vastaa puhelimen mikrofonin kautta, ja ohjelmisto sitten tulkitsee signaalin kuvaksi. Helppoa, eikö vain?
Itse olen ISS:n osalta harrastanut lähinnä perinteistä APRS-liikennöinti ja lyhytsanomavaihtoa pakettiradioverkossa. APRS:n osalta datana liikkuu lähinnä paikkatietoa, jonka lisäksi voidaan lähettää lyhyitä viestejä, joilla yhteyksiä asemien kesken pidetään. Jos kukaan ei vastaa tai kuule, voi käydä internetistä helposti tarkastamassa onko oma paikkatieto kuulunut ISS:llä.
 |
| Todennettua datansiirtoa ADSL-liittymässäni |
Nyt kun eletään tätä "uutta normaalia" ja erilaisten etäyhteyksien käyttö korostuu niin työssä kuin arjessa, on tärkeää, että yhteydet pelaavat luotettavasti. Yllättävän hyvinhän tämän etätyöbuumin tuomasta nettikuormituksesta ollaan selvittykin - suurempia pullonkauloja ei ole päässyt syntymään. Kaistaa on riittänyt kaikille tarvitsijoille - näin ainakin on annettu ymmärtää. Toki pientä sopeutumista tämä on vaatinut käyttäjiltä, sillä monin paikoin on videon ja kuvien siirto etäyhteyksien päästä rajoitettu organisaatiokohtaisesti samoin kuin on tarkoin ohjeistettu muutoinkin internetin käyttöä työpaikkojen ulkopuolelta.
Itse törmäsin vaihteeksi netin "tökkimiseen" loppukesästä. Huomasin yllättäen että viiveet (ping) kasvoivat yllättävän suuriksi ja tehtyjen mittausten perusteella varattu 8 Mb:n laajakaista oli kutistunut 1 Mb:iin. Tuon kutistuneet ja hidastuneet kaistan kun sitten jakoi useamman työaseman ja toisinaan vielä "näköradionkin"kanssa, oli akuutti palvelunesto saatu aikaiseksi.
Operaattorin vikapalvelusta ei löytynyt mitään tietoa mahdollisista ongelmista, mutta juuri kun oli aikeissa taas nostaa luuria ja kehua operaattorin helpdeskin tulikin kännykkään tekstiviesti, että verkossa suoritetaan huoltotyötä, jonka johdosta yhteydet saattavat katketa useaksi tuniksi. Tämä lupasi hyvää, jotain oli siis tekeillä.
Huoltokatko oli ja meni, mutta liittymä ei muuttunut nopeammaksi, mutta ei onneksi enää hitaammaksikaan. Täytyi alkaa taas purkaa ongelmavyyhtiä asian selvittämiseksi. Kokemuksesta tiesin, että asiat kannattaa tarkastaa ensiksi ns. kotikentällä, koska helpdesk kysyy kuitenkin niistä. Eipä siinä muuta kuin katsomaan löytyykö reitittimeen uusia ajureita. Ei löytynyt - kaikki olivat ajantasalla. Eikä tuo reititinkään ollut vielä kovin vanha fyysiseltä iältäänkään. Asian olisi pitänyt olla kunnossa, mutta ei ihan kaikilta osin.
Eilen illalla otin tietoisen riskin ja aloin tarkastelemaan tuota operaattorin ADSL-modeemia. Led-valojen perusteella kaikki näytti toimivan oikein hyvin - vihreää poltti. No, meni syteen tai saveen - otin tietokoneelta yhteyden modeemipurkkiin ja hieman hämmästelin kun siellä ohjelmistopäivitys oli tehty paljon ennen suoritettua huoltotyötä. Saadun informaation mukaan tuo ohjelmisto pitäisi päivittyä automaattisesti operaattorin toimesta.
Eipä siinä muuta kuin etsin tuoreimman päivityspaketin modeemiin, asensin sen tulille ja tarkastin vielä, että rasti oli kohdassa "lataa ja asenna päivitykset automaattisesti". Modeemin käynnistyksen jälkeen noin 5 min kuluttua alkoikin testimittauksissa näkyä tutumpia lukuja 8.1 Mb/ 1 Mb (lataus siis 8 Mb ja datan siirto verkkoon 1 Mb).
Kannattaa siis käyttää nettilaitteet aina ns. virrattomassa tilassa operaattoreiden ilmoittamien huoltotöiden jälkeen, vaikka laitteet eivät vikoja ilmoittelisikaan.
Toistaiseksi kukaan operaattoreista ei ole suostunut asuinalueelleni tuomaan valokuitua nopeiden yhteyksien takaamiseksi. Myös käytettävät 3/4G -signaalit ovat hieman vaimentuneita, eivätkä varsinkaan ilta-aikaan ja viikonloppuisin tarjoa lähellekään sitä tiedonsiirtonopeutta mitä yleensä lupaillaan. 5G on varmasti vielä vaativampi tuon signaalin suhteen ja tarkoittaisi uutta terästornia, jos sitä aiottaisiin hyödyntää tehokkaasti. Uusia tekniikoida odotellessa jatketaan vääntöä tuon vanhan kuparin eli ADSL:n kanssa 😅
Näin meillä Mustolassa
PS. käytetyn operaattorin nimi on jätetty tarkoituksella pois tekstistä.
Kylmän sodan traaginen lento KAL007 – lento, joka eksyi kylmän sodan ...
