After so long time, I decited to try something different on shortwaves and choosed Olivia -mode for test. Olivia is one of those famous digitital modes for low power operations, QRP. According to my logbook my earlier activity with Olivia was 2008. So it was a right time to test it again.
After calling CQs on 15 meters band, I decited to move back to the magic 20 meters band. Yes, right choice - first CQ and my old "Olivia friend", Les G3IVB, from the UK answered me. My last QSO in 2008 was with Les too. So it was interesting to make some ragchewing on shortwaves - something different than change just reports 599 and names with QTH.
If you like something more than just change reports, check Olivia, please. There is a good mode and nice OPs to chat with.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
QUICK QSLs from Japan 日本からのクイックQSLs
The picture in this blog is just because JA4VKL´s QSL card was in my "hands" immediately after the end of QSO!! This QSL reached me by e-mail service. Many other stations sent their eQSL direct to my eQSL profile - thank you.
I am spending this pedition here in Enonkoski district in my summer-QTH. Hope to hear many more stations before going back home next week.
今朝、私は、日本とアジアへの良好な伝播が終了していることがわかった。だから、私はいくつかのQRMを残してdecited JT65-HFは15メートルのバンドです。私は日本に向かって私の5要素のビームを向け、KP42jeからCQを呼び始め。はい、私は私の信号が日本とオーストラリアで良かったし、開始以来唯一1分したクラスタに関する情報を見ることができ、第一のAND-ステーションは、私に返事をしました。次の2時間、私はほとんど玉突き事故、不要なようなCQSすることなく、多くのJA局を動作するように喜びを持っていた。とても素敵連絡先や営業スタイルをありがとうございました。私の最初はeQSL分前に送られてきたとLoTWや他のサービスのための残りのものは、すぐに私は帰って行くものとして送信されます。
このブログ内の画像はJA4VKLのQSLカードは、直ちにQSOの終了後に私の"手"であったという理由だけである！このQSLは電子メールサービスで私に達した。他の多くの駅は彼らのeQSLは私eQSLプロファイルに直接送信 - ありがとうございます。
私は夏のQTHでEnonkoski地区にここにこのDXpeditionを過ごしております。来週家に帰る前に、より多くの基地局をお待ちしております。
Käpysillä
Tänään aamukahviköydässä keskeytyivät niin lehdenluku kuin aamukahvin juontikin. Onneksi kahvi ei sentään mennyt väärään kurkkuun. Vaimo oli onneksi valppaana ja huomasi pihapuun latvaan ilmaantuneen komean, punaisen linnun. Ilman näköhavaintoja olin valmis nimeämään lajin tyypillisesti punatulkuksi, mutta tämä väittämä ei mennyt vaimolle läpi. Olikin siis otettava tilanne hallintaan katsottava itsekkin, että mikäs siellä puunlatvassa oikein "roikkuu".
Ensihämmästykseltä toivuttuani totesin linnun komean punaiseksi isokäpylintu koiraaksi. Ja eipä hetkeäkään kun paikalla näkyi jo hieman vaatimattoman värisempi naaraspuolikin. Pihapiirissä nopeasti ihmeteltyään päättivät sitten poistua ilmeiselle pesäalueelleen tuonne hakkuuaukean takaiseen kalliomännikköön. Mitä käpyihin tulee, niin niitä näkyy nyt riittävän kyllä suurempaankin nälkään. Näin ainakin täällä Enonkosken salomailla.
Ensihämmästykseltä toivuttuani totesin linnun komean punaiseksi isokäpylintu koiraaksi. Ja eipä hetkeäkään kun paikalla näkyi jo hieman vaatimattoman värisempi naaraspuolikin. Pihapiirissä nopeasti ihmeteltyään päättivät sitten poistua ilmeiselle pesäalueelleen tuonne hakkuuaukean takaiseen kalliomännikköön. Mitä käpyihin tulee, niin niitä näkyy nyt riittävän kyllä suurempaankin nälkään. Näin ainakin täällä Enonkosken salomailla.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Revontulia ja muuta ihanaa
Vaimon juuri parahiksi ajoittama kevätloma sai matkalaiset suuntaamaan kulkunsa Etelä-Savon erämaihin. Tosin lämpimien päivien vastapainoksi on saatu nauttia tosi kylmistä öistä. Kylmät yöt ovat samalla tarkoittaneet sitä, että taivas on ollut täysin selkeä ja tähdet yhdessä nousevan kuun kanssa ovat luoneet eksoottista valoa ympäristöön.
Viime yö olikin sitten hieman poikkeuksellinen edellisiin verrattuna. Avaruustuulten puhaltama hiukkasmyrsky saapui maapallon ilmakehään ja aiheutti mukavat näytelmät taivaankannelle. Revontulet loistivat todella komeasti, eikä ns. valosaasteesta ollut "hajuakaan", mikä helpotti näytelmän seuraamista.
Vahinko, että metsän salaperäiset asukkaat, pöllöt, ovat olleet vielä hiljaa. Niiden ääntely olisi saanut yöstä todella ikimuistoisen kokemuksen. Toki nuo taivaantulet muistaa kyllä pitkään, sen verran komea näytelmä oli esillä.
Viime yö olikin sitten hieman poikkeuksellinen edellisiin verrattuna. Avaruustuulten puhaltama hiukkasmyrsky saapui maapallon ilmakehään ja aiheutti mukavat näytelmät taivaankannelle. Revontulet loistivat todella komeasti, eikä ns. valosaasteesta ollut "hajuakaan", mikä helpotti näytelmän seuraamista.
Vahinko, että metsän salaperäiset asukkaat, pöllöt, ovat olleet vielä hiljaa. Niiden ääntely olisi saanut yöstä todella ikimuistoisen kokemuksen. Toki nuo taivaantulet muistaa kyllä pitkään, sen verran komea näytelmä oli esillä.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
APOLLO 11:n tarina / A story of APOLLO 11
APOLLO 11:n tarina laatikosta pienoismalliksi historiansiipien saattelemana. Toisin sanoen, kuvaus siitä kuinka pienoismalli APOLLO 11 valmistui ja mitä prosesseja siihen liittyi.
Ennenkuin jatkan pitemmälle on syytä kumota heti se käsitys, että tässä on kyseessä perinteinen kauppojen marketeista löytyvän pienoismallin kasaaminen mahdollisimman nopeasti leikkikuntoon. Mallailun perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin valmistaa mahdollisimman tarkka kopio esikuvastaan ja tarvittaessa sijoittaa valmistunut malli ympäristöön, jossa esikuva on oikeasti vaikuttanut (dioraama). Suurin osa valmistuvista malleista tulee kuitenkin esiintymään itsenäisinä kohteina omilla alustoillaan.
Sanomattakin on selvää, että onnistuakseen mallissa, tarvitaan kohteesta mahdollisimman paljon taustatietoja, kuvia ym. lähdemateriaalia. Vasta tämän jälkeen kannattaa oikeasti alkaa edes harkitsemaan liimatuubin avaamista ja osien irroittelua valurangoista.
Tässä blokiosiossa kerron lyhykäisyydessään kuvin ja sanoin niitä vaiheita, joita tuon APOLLO 11 valmistaminen vaati.
Viikko 1: Taustatietojen etsiminen APOLLO 11:n vaiheista ja toiminnoista. Nykyään tuo internet on helpottanut suuresti tiedon saamista. Tuntuu, että tietoa on joskus jopa liikaakin tarjolla.
Päätös siitä, että malli tulee valmistuessaan seisomaan omalla jalustallaan ja mallissa käytetään 99% vain valmistajan laatikosta löytyviä osia.
Samalla kun taustatiedot tallentuvat näkömuistiin ja tietokoneen kovalevylle, on hyvä pestä valurangat osineen käsitiskiaineella käsitetyllä haalealla vedellä. Tämä käsittely poistaa osien pintaan valun yhteydessä jääneet rasvat ja epäpuhtaudet, mikä helpottaa mm. mallin maalausta jatkossa.
Tässä vaiheessa on hyvä tarkastaa tarvittavat värit ym. kemikaalit, jotta ne ehtii tulemaan nettikaupasta. Paikallisista marketeista on turha lähteä etsimään vähääkään vaativampia värejä tai kemikaaleja mallien käsittelyyn.
Viikko 2: Tarvittavat pohjamaalit valuosiin ja sitten ensimmäiset päävärit pintaan. Osa osista tulee maalattua jo kertaalleen ennen irroittamista valurungoista. Pensselitekniikka, jota itse ihannoin, vaatii useita ohuita maalikertoja, joten pelkästään maalauksien osalta menee useampi vuorokausi maalatessa ja kuivumisia odotellessa. Kiire tässä vaiheessa kostautuu sitten lopputuloksessa. Pahimmillaan malli voi näyttää paksun maalikasan alle kätketystä muovimassasta.
Ensimmäiset suuremmat kokonaisuudet ehtii laittamaan hyvin kasaan, ennen siirtymistä pienempii, tarkkuutta vaativiin osakokonaisuuksiin.
Viikko 3: Kokonaisuudet alkavat hahmottua ja ensimmäiset siirtokuvat joutuu laittamaan paikoilleen jo tässä vaiheessa: miehistön uniformut ovat hankalasti käsiteltäviä sen jälkeen kun miehistö on sijoitettu ohjaamotiloihin. Muut siirtokuvat laitetaan kohdilleen sitten kokoamisen lopussa.
Viikko 4: Modulit ovat valmiit ja ne voi laittaa paikoilleen. Pientä kittausta joutui käyttämään rakenteissa, koska kaikki osat eivät menneet 100% yhteen. Osien pieni yhteensopimattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus mallien osalta. Jotku tuotemerkit ovat tunnettuja siitä, että maalin lisäksi pitää ostaa purkillinen kittiä, kun toisten mallien osalta sitä tarvitsee vain pienen hipaisun, kuten nyt.
Mallien kokoamisohjeisiin ja paketissa oleviin kuviin kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella. Vaikka nytkin oli kyseessä ns. laadukas malli, niin toivomisen varaa jäi erityisesti paketissa olevan mallikuvan osalta. Taiteilijan näkemys ei oikein vastannut kaikilta osin sitä, miltä oikea malli valokuvissa näytti.
Viikko 5: Malli valmiina. Viimeiset maalipaikkaukset, hienosäädöt ja lakkaukset tarvittavilta osin. Mallin valokuvaus arkistoon ja sitten vain odottelemaan vaikka josko osallistuu johonkin pienoismallikilpailuun tai näyttelyyn.
Viisikin viikkoa on mallin valmistamisessa aika lyhyt aika. Tosin riippuu paljon käytettävästä ajasta ja mallistakin. Edellinen avaruussukkulaa esittänyt malli valmistui osaltani reilussa puolessa vuodessa vaikka oli kokoluokassa paljon pienempi kuin tämä APOLLO 11.
APOLLO 11:n LYHYT HISTORIA:
Heinäkuussa, 1969 klo 09.32 aamulla, jättimäinen SATURN V kantoraketti laukaistiin Cape Carnevalin avaruuskeskuksessa: ihmiskunnan, yksi tärkeimmistä matkoista oli alkamassa. Kantoraketti, Saturn V, käsitti kolme pääosaa ja oli korkeudeltaan 110 m ja painoi 3000 tonnia. Raketti pystyi kantamaan 50 tonnin hyötykuorman ja saavuttamaan 112 km/sekunnissa nopeuden. 394 000 km pitkä matka kuuhun kesti kaikkiaan 72 tuntia.
Astronautteina tällä historiallisella matkalla toimivat N. Armstrong, B. Aldrin ja M. Collins. Armstrongin ja Aldrinin hoitaessa kuumoduli, Eaglella, kuussa käynnin, hoiti Collins sillä aikaa toimintoja kuun kiertoradalla olleesta komentomodulista.
Apollo 11 koostui kahdesta modulista: komento- ja huoltomodulista. Komentomoduli käsitti ohjaamo ja "oleskelutilat" kolmelle astronautille, sekä runsaasti elektroniikkaa. Tarvittava happi ja muu energia saatiin huoltomodulista. Huoltomodulissa sijaitsi myös raketin päävoimanlähde, jonka avulla raketti pystyi palaamaan kuun kiertoradalta takaisin maapallolle. Käytännössä vain muutama minuutti, ennenkuin raketti palasi takaisin maan ilmakehään, huoltomoduli irrottautui komentomodulista. Siis, vain komentomoduli palasi lopulta takaisin maapallolle, laskeutuen laskuvarjojen varassa Tyyneenvaltamereen.
Ennenkuin jatkan pitemmälle on syytä kumota heti se käsitys, että tässä on kyseessä perinteinen kauppojen marketeista löytyvän pienoismallin kasaaminen mahdollisimman nopeasti leikkikuntoon. Mallailun perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin valmistaa mahdollisimman tarkka kopio esikuvastaan ja tarvittaessa sijoittaa valmistunut malli ympäristöön, jossa esikuva on oikeasti vaikuttanut (dioraama). Suurin osa valmistuvista malleista tulee kuitenkin esiintymään itsenäisinä kohteina omilla alustoillaan.
Sanomattakin on selvää, että onnistuakseen mallissa, tarvitaan kohteesta mahdollisimman paljon taustatietoja, kuvia ym. lähdemateriaalia. Vasta tämän jälkeen kannattaa oikeasti alkaa edes harkitsemaan liimatuubin avaamista ja osien irroittelua valurangoista.
Tässä blokiosiossa kerron lyhykäisyydessään kuvin ja sanoin niitä vaiheita, joita tuon APOLLO 11 valmistaminen vaati.
Viikko 1: Taustatietojen etsiminen APOLLO 11:n vaiheista ja toiminnoista. Nykyään tuo internet on helpottanut suuresti tiedon saamista. Tuntuu, että tietoa on joskus jopa liikaakin tarjolla.
Päätös siitä, että malli tulee valmistuessaan seisomaan omalla jalustallaan ja mallissa käytetään 99% vain valmistajan laatikosta löytyviä osia.
Samalla kun taustatiedot tallentuvat näkömuistiin ja tietokoneen kovalevylle, on hyvä pestä valurangat osineen käsitiskiaineella käsitetyllä haalealla vedellä. Tämä käsittely poistaa osien pintaan valun yhteydessä jääneet rasvat ja epäpuhtaudet, mikä helpottaa mm. mallin maalausta jatkossa.
Tässä vaiheessa on hyvä tarkastaa tarvittavat värit ym. kemikaalit, jotta ne ehtii tulemaan nettikaupasta. Paikallisista marketeista on turha lähteä etsimään vähääkään vaativampia värejä tai kemikaaleja mallien käsittelyyn.
Viikko 2: Tarvittavat pohjamaalit valuosiin ja sitten ensimmäiset päävärit pintaan. Osa osista tulee maalattua jo kertaalleen ennen irroittamista valurungoista. Pensselitekniikka, jota itse ihannoin, vaatii useita ohuita maalikertoja, joten pelkästään maalauksien osalta menee useampi vuorokausi maalatessa ja kuivumisia odotellessa. Kiire tässä vaiheessa kostautuu sitten lopputuloksessa. Pahimmillaan malli voi näyttää paksun maalikasan alle kätketystä muovimassasta.
Ensimmäiset suuremmat kokonaisuudet ehtii laittamaan hyvin kasaan, ennen siirtymistä pienempii, tarkkuutta vaativiin osakokonaisuuksiin.
Viikko 3: Kokonaisuudet alkavat hahmottua ja ensimmäiset siirtokuvat joutuu laittamaan paikoilleen jo tässä vaiheessa: miehistön uniformut ovat hankalasti käsiteltäviä sen jälkeen kun miehistö on sijoitettu ohjaamotiloihin. Muut siirtokuvat laitetaan kohdilleen sitten kokoamisen lopussa.
Viikko 4: Modulit ovat valmiit ja ne voi laittaa paikoilleen. Pientä kittausta joutui käyttämään rakenteissa, koska kaikki osat eivät menneet 100% yhteen. Osien pieni yhteensopimattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus mallien osalta. Jotku tuotemerkit ovat tunnettuja siitä, että maalin lisäksi pitää ostaa purkillinen kittiä, kun toisten mallien osalta sitä tarvitsee vain pienen hipaisun, kuten nyt.
Mallien kokoamisohjeisiin ja paketissa oleviin kuviin kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella. Vaikka nytkin oli kyseessä ns. laadukas malli, niin toivomisen varaa jäi erityisesti paketissa olevan mallikuvan osalta. Taiteilijan näkemys ei oikein vastannut kaikilta osin sitä, miltä oikea malli valokuvissa näytti.
Viikko 5: Malli valmiina. Viimeiset maalipaikkaukset, hienosäädöt ja lakkaukset tarvittavilta osin. Mallin valokuvaus arkistoon ja sitten vain odottelemaan vaikka josko osallistuu johonkin pienoismallikilpailuun tai näyttelyyn.
Viisikin viikkoa on mallin valmistamisessa aika lyhyt aika. Tosin riippuu paljon käytettävästä ajasta ja mallistakin. Edellinen avaruussukkulaa esittänyt malli valmistui osaltani reilussa puolessa vuodessa vaikka oli kokoluokassa paljon pienempi kuin tämä APOLLO 11.
.jpg) |
| Huoltomodulin osia |
.jpg) |
| Huoltomoduli valmistuu |
.jpg) |
| Huoltomoduli |
 |
| Komentomoduli valmistuu |
 |
| Komentomoduli |
Heinäkuussa, 1969 klo 09.32 aamulla, jättimäinen SATURN V kantoraketti laukaistiin Cape Carnevalin avaruuskeskuksessa: ihmiskunnan, yksi tärkeimmistä matkoista oli alkamassa. Kantoraketti, Saturn V, käsitti kolme pääosaa ja oli korkeudeltaan 110 m ja painoi 3000 tonnia. Raketti pystyi kantamaan 50 tonnin hyötykuorman ja saavuttamaan 112 km/sekunnissa nopeuden. 394 000 km pitkä matka kuuhun kesti kaikkiaan 72 tuntia.
Astronautteina tällä historiallisella matkalla toimivat N. Armstrong, B. Aldrin ja M. Collins. Armstrongin ja Aldrinin hoitaessa kuumoduli, Eaglella, kuussa käynnin, hoiti Collins sillä aikaa toimintoja kuun kiertoradalla olleesta komentomodulista.
Apollo 11 koostui kahdesta modulista: komento- ja huoltomodulista. Komentomoduli käsitti ohjaamo ja "oleskelutilat" kolmelle astronautille, sekä runsaasti elektroniikkaa. Tarvittava happi ja muu energia saatiin huoltomodulista. Huoltomodulissa sijaitsi myös raketin päävoimanlähde, jonka avulla raketti pystyi palaamaan kuun kiertoradalta takaisin maapallolle. Käytännössä vain muutama minuutti, ennenkuin raketti palasi takaisin maan ilmakehään, huoltomoduli irrottautui komentomodulista. Siis, vain komentomoduli palasi lopulta takaisin maapallolle, laskeutuen laskuvarjojen varassa Tyyneenvaltamereen.
.jpg) |
| APOLLO 11 |
Harvinaisuus vieraisilla
Nyt kun on ollut tätä ns. luppoaikaa reilummalti ja tulee seurattua tarkemmin tuota lintulaudan elämääkin, on mukava huomata kuinka kevään edetessä myös linnut alkavat tuoda esille erilaisia keväänmerkkejä käyttäytymisellään. Pakkasen tullessa -10 C:n paremmalle puolella alkaa myös lintujen laulua kuulla useammin, varsinkin jos vielä sattuu olemaan hieman aurinkoisempi ilma laulua kannustamassa. Samalla sitten nopeimmat jo käyvät raivokkaasti varaamassa omaa pesäpönttöään jälkikasvun tuotantoa varten.
Kuluneena talvena iloa ovat erityisesti tuoneet kolme, puolikesyä, kuusitiaista, jotka ovat marraskuun lopulta saakka pyörineet ruokintapisteellä. Tosin nyt näyttää siltä, että kaksi on lähtenyt jatkamaan vaellustaan, liekö pariskunta, ja yksi "erakko" on jäänyt nauttimaan ruokintapisteen antimista.
Talitiasiten määrä on ollut melkoisen suuri koko talven. Muiden tiaisten osuus on ollut lähinnä yhdenkäden sormilla laskettavissa.
Tikat ovat pitäneet hyvää huolta rasvapalloista eri muodoissaan. Tänään sitten tuli ehkä koko talven kovin laji paikalle. Valkoselkätikka tuli ihmettelemään ruokintapisteen tarjontaa.
Ohessa jokunen valokuva laudan vieraista: valkoselkätikka, käpytikka ja hömötiainen
.jpg)
.jpg)
.jpg)
PS. ja juuri tätä tekstiä lopetellessa tuli ruokintapisteelle suuri hiljaisuus ja pakokauhu - varpushaukka yritti iskeä lintupaistin toiveissa paikalle, mutta joutui poistumaan tyhjin kynsin.
Kuluneena talvena iloa ovat erityisesti tuoneet kolme, puolikesyä, kuusitiaista, jotka ovat marraskuun lopulta saakka pyörineet ruokintapisteellä. Tosin nyt näyttää siltä, että kaksi on lähtenyt jatkamaan vaellustaan, liekö pariskunta, ja yksi "erakko" on jäänyt nauttimaan ruokintapisteen antimista.
Talitiasiten määrä on ollut melkoisen suuri koko talven. Muiden tiaisten osuus on ollut lähinnä yhdenkäden sormilla laskettavissa.
Tikat ovat pitäneet hyvää huolta rasvapalloista eri muodoissaan. Tänään sitten tuli ehkä koko talven kovin laji paikalle. Valkoselkätikka tuli ihmettelemään ruokintapisteen tarjontaa.
Ohessa jokunen valokuva laudan vieraista: valkoselkätikka, käpytikka ja hömötiainen
.jpg)
.jpg)
.jpg)
PS. ja juuri tätä tekstiä lopetellessa tuli ruokintapisteelle suuri hiljaisuus ja pakokauhu - varpushaukka yritti iskeä lintupaistin toiveissa paikalle, mutta joutui poistumaan tyhjin kynsin.
O N N I T T E L U J A
Ilmassa on SUUREN "urheilujuhlan" tuntua, sillä postilaatikko on täyttynyt mitä ihmeellisimmistä onnitteluista, niin sähköpostin kuin perinteisenkin postin osalta. Luonnollisesti kotiväki on ollut osallisena huomioiden osalta kaikin voimin - jopa 30 vuotinen kilpikonnan heräsi hetkeksi talviuniltaan vain onnitellakseen ja saadakseen palan "salaattikakkua".
Tuota harrasteradiota tuskin tänään uskaltaa avata, koska eihän siellä pääse onnitteluja karkuun - siitä pitää huolen yli 2 miljoonaa radioamatööriä pitkin poikin maailmaa.
Huomenna onkin sitten jälleen arki ja aherrus; voi tulla esiin omasta piilostaankin hi.
Tuota harrasteradiota tuskin tänään uskaltaa avata, koska eihän siellä pääse onnitteluja karkuun - siitä pitää huolen yli 2 miljoonaa radioamatööriä pitkin poikin maailmaa.
Huomenna onkin sitten jälleen arki ja aherrus; voi tulla esiin omasta piilostaankin hi.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Happy International Women's Day
Hyvää Kansainvälistä naistenpäivää
Счастливые Международный женский день
Шчаслівыя Міжнародны жаночы дзень
Glückliche Weltfrauentag
Lycklig Internationella kvinnodagen
Hea rahvusvahelise naistepäeva
Glade internasjonale kvinnedagen
Happy Ημέρα της Γυναίκας
幸せな国際女性デー
해피 국제 여성의 날
Счастливые Международный женский день
Шчаслівыя Міжнародны жаночы дзень
Glückliche Weltfrauentag
Lycklig Internationella kvinnodagen
Hea rahvusvahelise naistepäeva
Glade internasjonale kvinnedagen
Happy Ημέρα της Γυναίκας
幸せな国際女性デー
해피 국제 여성의 날
maanantai 4. maaliskuuta 2013
QRGs for JT9-1
After busy weekend, I had some extra time to spend with my radio ;-) Of course, I tried to find other stations on "new" JT9-1 mode. This time I was a lucky: two contacts on 30 meters band and some more on 15 meters a little later.
In my previous blog spot I wondered those frequencies for experimental modes like JT9-1. Today I found accidentally a good sked page by K3UK. There are all the necessary QRGs for a mode like JT9-1 and other.
CU on Digital, 73
In my previous blog spot I wondered those frequencies for experimental modes like JT9-1. Today I found accidentally a good sked page by K3UK. There are all the necessary QRGs for a mode like JT9-1 and other.
CU on Digital, 73
perjantai 1. maaliskuuta 2013
QRG for JT9-1 (?)
This week I have tried to make QSOs on JT9-1 mode, using QRP equipment here. The problem is not that I use less than 5 Watts to communicate - the problem is that I cannot find other stations on the band! It looks like every station are using QRGs (frequencies) they like or find to be right.
For example: on famous 30 meters band, JT65-HF stations are on 10.038/ 10.039 MHz, but JT9 stations are obviously around 10.030 MHz. Yesterday I read that one station called on 14.081 and 14.078 MHz (20 m band) - JT65-HF stations are 14.076 MHz on 20 m band.
Anyway I have made 2 QSOs on 30 m band and my first one on 10 m band (28.076 MHz). Maybe we shall find each other with JT9 without cluster spots or any skeds.
For example: on famous 30 meters band, JT65-HF stations are on 10.038/ 10.039 MHz, but JT9 stations are obviously around 10.030 MHz. Yesterday I read that one station called on 14.081 and 14.078 MHz (20 m band) - JT65-HF stations are 14.076 MHz on 20 m band.
Anyway I have made 2 QSOs on 30 m band and my first one on 10 m band (28.076 MHz). Maybe we shall find each other with JT9 without cluster spots or any skeds.
Lappeenranta - kulttuurin kurjala
Tämän aamuisesta Etelä-Saimaa -lehdestä sai taasen kerran lukea, kuinka vastahakoisesti Lappeenrannan kulttuuritoimi suhtautuu kaikkeen uuteen kulttuuritoimen alalla. Erityisesti tämä pätee kaikkeen musiikkikulttuuriin. Tällä hetkellä taitaakin olla ainoastaan Lappeenrannan yksinlaulukilpailut ainoa musiikkikulttuurin muoto, jolle annetaan varaukseton tuki.
Mistähän tämä vastahakoisuus sitten johtuu? Sataman ja Linnoituksen alue, jotka pitäisi olla sitä parasta osaa kesäistä kaupunkia, halutaan rauhoittaa kaikelta toiminnalta. On liian näkyvää, tai sitten ollaan sokeita, huomatakseen, että musiikkijuhlien desibelit aiheuttavat kohtuutonta haittaa alueen ihmisille. Kaupunginlahden ympäristöön ei todellakaan kannata suunnitella mitään desibelejä aiheuttavaa tapahtumaa niin kauan, kuin yksikään kulttuuritoimen edustaja tai heidän tuttavansa alueella asustaa. Kukas sitä omaan nilkkaansa kusisi.
Nykyisillä toimintamalleilla ei tulla koskaan saamaan mitään yleisötapahtumaa kaupunkiin, jolla olisi valtakunnallisestikkin näkyvyyttä.
Historian valossa on hyvä jälleen muistuttaa, kuinka kaupunki suuressa "viisaudessaan" hylkäsi valtakunnallisen musiikkitapahtuman, Humppafestivaalit. Tuolloin festivaalien aikaan kaupunki sykki ihan uudenlaista elämää ja tuntui kuin Karjalainen identiteetti olisi kaikessa luovuudessaan läsnä. Festivaalien järjestelyt tapahtuivat 90% paikallisten yhdistysten talkoovoimin ja kaupunki antoi satamasta alueen käyttöön. Kaikki toimikin hyvin useana vuotena ja paikalliset yrittäjät saivat turisteilta tuntuvia lisätuloja ja maine hyvästä tapahtumasta kiiri kauas.
Liian hyvää jälleen kerran ollakseen totta. Tarvittiin vain yksi kaupunginjohtoa lähellä ollut "virkamies" ja eipä aikaakaan kun palkattiin paikallinen "hihuli-pastori" kokoamaan kansanliike festivaalia vastaan, samalla kaikki muukin tuki jäihin panemalla.
Kaikessa viisaudessaan suuri festivaaliteltta (paikallisen yhdistyksen omaisuutta) vuokrattiin Imatralle, ja eipä aikaakaan kun festivaalikansa sai ajella Lappeenrannan ohitse kohti Imatraa, jossa synnytetty Big Band -festivaali alkoi herätä kukoistukseen. Ja tuo kukoistus jatkuu yhä.
Samalla Humppafestivaalien johtohahmo, Heikki Hietamies, siirtyi Tangon pariin. Ja kuinka ollakkaan myös Tango-musiikin ympärille saatiin muodostettua oikein kunnon massatapahtuma.
Mikähän tässä asiassa oikein mättää?
Raha haisee ilmeisesti - Humppafestivaalit eivät antaneet vapaalippuja tai etuisuuksia kaupunginhallituksen edustajille, joten varmaan tuli tuntu, että jouduttiin nuolemaan näppejä. Imatra oivalsi hoitaa tämänkin virheen kuntoon. Sen ainoan kerran kun on tullut käytyä BB-festivaalien tapahtumateltassa oli mielenkiintoista huomata kun koko joukko LPR:n päättäjiäkin marssi telttaan komeasti vapaalipuilla ja saivat vielä muruakin rinnanalle omassa "yrityspöydässään". Ja mikä parasta, desibelit eivät kuulu Lappeenrantaan sakka (ainakaan satama-alueelle), joten kaverisopukin säilyy oman pesärauhan turvaamiseksi.
Kaikille tuleville tapahtumia suunnitteleville voin ohjeistaa, että kaupunkiimme kannattaa suunnitella satama-alueelle jonkinlainen Hiljaisuuden Retriitti -tapahtuma, jossa osallistujat voivat kokoontua yhteen hymisemään. Ja jos oikein hyvin käy, niin ehkä paikalle saadaan vielä paikallinen "Hihuli-pastori" esittelemään teesejään.
Mistähän tämä vastahakoisuus sitten johtuu? Sataman ja Linnoituksen alue, jotka pitäisi olla sitä parasta osaa kesäistä kaupunkia, halutaan rauhoittaa kaikelta toiminnalta. On liian näkyvää, tai sitten ollaan sokeita, huomatakseen, että musiikkijuhlien desibelit aiheuttavat kohtuutonta haittaa alueen ihmisille. Kaupunginlahden ympäristöön ei todellakaan kannata suunnitella mitään desibelejä aiheuttavaa tapahtumaa niin kauan, kuin yksikään kulttuuritoimen edustaja tai heidän tuttavansa alueella asustaa. Kukas sitä omaan nilkkaansa kusisi.
Nykyisillä toimintamalleilla ei tulla koskaan saamaan mitään yleisötapahtumaa kaupunkiin, jolla olisi valtakunnallisestikkin näkyvyyttä.
Historian valossa on hyvä jälleen muistuttaa, kuinka kaupunki suuressa "viisaudessaan" hylkäsi valtakunnallisen musiikkitapahtuman, Humppafestivaalit. Tuolloin festivaalien aikaan kaupunki sykki ihan uudenlaista elämää ja tuntui kuin Karjalainen identiteetti olisi kaikessa luovuudessaan läsnä. Festivaalien järjestelyt tapahtuivat 90% paikallisten yhdistysten talkoovoimin ja kaupunki antoi satamasta alueen käyttöön. Kaikki toimikin hyvin useana vuotena ja paikalliset yrittäjät saivat turisteilta tuntuvia lisätuloja ja maine hyvästä tapahtumasta kiiri kauas.
Liian hyvää jälleen kerran ollakseen totta. Tarvittiin vain yksi kaupunginjohtoa lähellä ollut "virkamies" ja eipä aikaakaan kun palkattiin paikallinen "hihuli-pastori" kokoamaan kansanliike festivaalia vastaan, samalla kaikki muukin tuki jäihin panemalla.
Kaikessa viisaudessaan suuri festivaaliteltta (paikallisen yhdistyksen omaisuutta) vuokrattiin Imatralle, ja eipä aikaakaan kun festivaalikansa sai ajella Lappeenrannan ohitse kohti Imatraa, jossa synnytetty Big Band -festivaali alkoi herätä kukoistukseen. Ja tuo kukoistus jatkuu yhä.
Samalla Humppafestivaalien johtohahmo, Heikki Hietamies, siirtyi Tangon pariin. Ja kuinka ollakkaan myös Tango-musiikin ympärille saatiin muodostettua oikein kunnon massatapahtuma.
Mikähän tässä asiassa oikein mättää?
Raha haisee ilmeisesti - Humppafestivaalit eivät antaneet vapaalippuja tai etuisuuksia kaupunginhallituksen edustajille, joten varmaan tuli tuntu, että jouduttiin nuolemaan näppejä. Imatra oivalsi hoitaa tämänkin virheen kuntoon. Sen ainoan kerran kun on tullut käytyä BB-festivaalien tapahtumateltassa oli mielenkiintoista huomata kun koko joukko LPR:n päättäjiäkin marssi telttaan komeasti vapaalipuilla ja saivat vielä muruakin rinnanalle omassa "yrityspöydässään". Ja mikä parasta, desibelit eivät kuulu Lappeenrantaan sakka (ainakaan satama-alueelle), joten kaverisopukin säilyy oman pesärauhan turvaamiseksi.
Kaikille tuleville tapahtumia suunnitteleville voin ohjeistaa, että kaupunkiimme kannattaa suunnitella satama-alueelle jonkinlainen Hiljaisuuden Retriitti -tapahtuma, jossa osallistujat voivat kokoontua yhteen hymisemään. Ja jos oikein hyvin käy, niin ehkä paikalle saadaan vielä paikallinen "Hihuli-pastori" esittelemään teesejään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Karjala 1944 – Suurhyökkäys ja Suomen uhattu itsenäisyys
ISBN: 978-952-416-285-2 (2026/ readme.fi) Tuomo Kallioniemen Karjala 1944 – Suurhyökkäys ja Suomen uhattu itsenäisyys , 2. laajennet...
-
Sissiristi ja muuta heraldiikkaa Rajamuseon näyttelyssä 2022 Joukko-osastoissa on perinteisesti palkittu hyvistä ja kiitettävistä suorituksi... -
Viestiristit Kuluneella viikolla tuli kesken "työkiireiden" pikainen kutsu saapua ns. isolle kirkolle Helsinkiin. Asian kiir...