APOLLO 11:n tarina / A story of APOLLO 11

APOLLO 11:n tarina laatikosta pienoismalliksi historiansiipien saattelemana. Toisin sanoen, kuvaus siitä kuinka pienoismalli APOLLO 11 valmistui ja mitä prosesseja siihen liittyi.
Ennenkuin jatkan pitemmälle on syytä kumota heti se käsitys, että tässä on kyseessä perinteinen kauppojen marketeista löytyvän pienoismallin kasaaminen mahdollisimman nopeasti leikkikuntoon. Mallailun perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin valmistaa mahdollisimman tarkka kopio esikuvastaan ja tarvittaessa sijoittaa valmistunut malli ympäristöön, jossa esikuva on oikeasti vaikuttanut (dioraama). Suurin osa valmistuvista malleista tulee kuitenkin esiintymään itsenäisinä kohteina omilla alustoillaan.
Sanomattakin on selvää, että onnistuakseen mallissa, tarvitaan kohteesta mahdollisimman paljon taustatietoja, kuvia ym. lähdemateriaalia. Vasta tämän jälkeen kannattaa oikeasti alkaa edes harkitsemaan liimatuubin avaamista ja osien irroittelua valurangoista.
Tässä blokiosiossa kerron lyhykäisyydessään kuvin ja sanoin niitä vaiheita, joita tuon APOLLO 11 valmistaminen vaati.

Viikko 1: Taustatietojen etsiminen APOLLO 11:n vaiheista ja toiminnoista. Nykyään tuo internet on helpottanut suuresti tiedon saamista. Tuntuu, että tietoa on joskus jopa liikaakin tarjolla.
Päätös siitä, että malli tulee valmistuessaan seisomaan omalla jalustallaan ja mallissa käytetään 99% vain valmistajan laatikosta löytyviä osia.
Samalla kun taustatiedot tallentuvat näkömuistiin ja tietokoneen kovalevylle, on hyvä pestä valurangat osineen käsitiskiaineella käsitetyllä haalealla vedellä. Tämä käsittely poistaa osien pintaan valun yhteydessä jääneet rasvat ja epäpuhtaudet, mikä helpottaa mm. mallin maalausta jatkossa.
Tässä vaiheessa on hyvä tarkastaa tarvittavat värit ym. kemikaalit, jotta ne ehtii tulemaan nettikaupasta. Paikallisista marketeista on turha lähteä etsimään vähääkään vaativampia värejä tai kemikaaleja mallien käsittelyyn.

Viikko 2: Tarvittavat pohjamaalit valuosiin ja sitten ensimmäiset päävärit pintaan. Osa osista tulee maalattua jo kertaalleen ennen irroittamista valurungoista. Pensselitekniikka, jota itse ihannoin, vaatii useita ohuita maalikertoja, joten pelkästään maalauksien osalta menee useampi vuorokausi maalatessa ja kuivumisia odotellessa. Kiire tässä vaiheessa kostautuu sitten lopputuloksessa. Pahimmillaan malli voi näyttää paksun maalikasan alle kätketystä muovimassasta.
Ensimmäiset suuremmat kokonaisuudet ehtii laittamaan hyvin kasaan, ennen siirtymistä pienempii, tarkkuutta vaativiin osakokonaisuuksiin.

Viikko 3: Kokonaisuudet alkavat hahmottua ja ensimmäiset siirtokuvat joutuu laittamaan paikoilleen jo tässä vaiheessa: miehistön uniformut ovat hankalasti käsiteltäviä sen jälkeen kun miehistö on sijoitettu ohjaamotiloihin. Muut siirtokuvat laitetaan kohdilleen sitten kokoamisen lopussa.

Viikko 4: Modulit ovat valmiit ja ne voi laittaa paikoilleen. Pientä kittausta joutui käyttämään rakenteissa, koska kaikki osat eivät menneet 100% yhteen. Osien pieni yhteensopimattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus mallien osalta. Jotku tuotemerkit ovat tunnettuja siitä, että maalin lisäksi pitää ostaa purkillinen kittiä, kun toisten mallien osalta sitä tarvitsee vain pienen hipaisun, kuten nyt.

Mallien kokoamisohjeisiin ja paketissa oleviin kuviin kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella. Vaikka nytkin oli kyseessä ns. laadukas malli, niin toivomisen varaa jäi erityisesti paketissa olevan mallikuvan osalta. Taiteilijan näkemys ei oikein vastannut kaikilta osin sitä, miltä oikea malli valokuvissa näytti.

Viikko 5: Malli valmiina. Viimeiset maalipaikkaukset, hienosäädöt ja lakkaukset tarvittavilta osin. Mallin valokuvaus arkistoon ja sitten vain odottelemaan vaikka josko osallistuu johonkin pienoismallikilpailuun tai näyttelyyn.

Viisikin viikkoa on mallin valmistamisessa aika lyhyt aika. Tosin riippuu paljon käytettävästä ajasta ja mallistakin. Edellinen avaruussukkulaa esittänyt malli valmistui osaltani reilussa puolessa vuodessa vaikka oli kokoluokassa paljon pienempi kuin tämä APOLLO 11.

Huoltomodulin osia

Huoltomoduli valmistuu

Huoltomoduli

Komentomoduli valmistuu

Komentomoduli

APOLLO 11:n LYHYT HISTORIA:

Heinäkuussa, 1969 klo 09.32 aamulla, jättimäinen SATURN V kantoraketti laukaistiin Cape Carnevalin avaruuskeskuksessa: ihmiskunnan, yksi tärkeimmistä matkoista oli alkamassa. Kantoraketti, Saturn V, käsitti kolme pääosaa ja oli korkeudeltaan 110 m ja painoi 3000 tonnia. Raketti pystyi kantamaan 50 tonnin hyötykuorman ja saavuttamaan 112 km/sekunnissa nopeuden. 394 000 km pitkä matka kuuhun kesti kaikkiaan 72 tuntia.
Astronautteina tällä historiallisella matkalla toimivat N. Armstrong, B. Aldrin ja M. Collins. Armstrongin ja Aldrinin hoitaessa kuumoduli, Eaglella, kuussa käynnin, hoiti Collins sillä aikaa toimintoja kuun kiertoradalla olleesta komentomodulista.
Apollo 11 koostui kahdesta modulista: komento- ja huoltomodulista. Komentomoduli käsitti ohjaamo ja "oleskelutilat" kolmelle astronautille, sekä runsaasti elektroniikkaa. Tarvittava happi ja muu energia saatiin huoltomodulista. Huoltomodulissa sijaitsi myös raketin päävoimanlähde, jonka avulla raketti pystyi palaamaan kuun kiertoradalta takaisin maapallolle. Käytännössä vain muutama minuutti, ennenkuin raketti palasi takaisin maan ilmakehään, huoltomoduli irrottautui komentomodulista. Siis, vain komentomoduli palasi lopulta takaisin maapallolle, laskeutuen laskuvarjojen varassa Tyyneenvaltamereen.

APOLLO 11