Lappeenranta - kulttuurin kurjala

Tämän aamuisesta Etelä-Saimaa -lehdestä sai taasen kerran lukea, kuinka vastahakoisesti Lappeenrannan kulttuuritoimi suhtautuu kaikkeen uuteen kulttuuritoimen alalla. Erityisesti tämä pätee kaikkeen musiikkikulttuuriin. Tällä hetkellä taitaakin olla ainoastaan Lappeenrannan yksinlaulukilpailut ainoa musiikkikulttuurin muoto, jolle annetaan varaukseton tuki.
Mistähän tämä vastahakoisuus sitten johtuu? Sataman ja Linnoituksen alue, jotka pitäisi olla sitä parasta osaa kesäistä kaupunkia, halutaan rauhoittaa kaikelta toiminnalta. On liian näkyvää, tai sitten ollaan sokeita, huomatakseen, että musiikkijuhlien desibelit aiheuttavat kohtuutonta haittaa alueen ihmisille. Kaupunginlahden ympäristöön ei todellakaan kannata suunnitella mitään desibelejä aiheuttavaa tapahtumaa niin kauan, kuin yksikään kulttuuritoimen edustaja tai heidän tuttavansa alueella asustaa. Kukas sitä omaan nilkkaansa kusisi.
Nykyisillä toimintamalleilla ei tulla koskaan saamaan mitään yleisötapahtumaa kaupunkiin, jolla olisi valtakunnallisestikkin näkyvyyttä.
Historian valossa on hyvä jälleen muistuttaa, kuinka kaupunki suuressa "viisaudessaan" hylkäsi valtakunnallisen musiikkitapahtuman, Humppafestivaalit. Tuolloin festivaalien aikaan kaupunki sykki ihan uudenlaista elämää ja tuntui kuin Karjalainen identiteetti olisi kaikessa luovuudessaan läsnä. Festivaalien järjestelyt tapahtuivat 90% paikallisten yhdistysten talkoovoimin ja kaupunki antoi satamasta alueen käyttöön. Kaikki toimikin hyvin useana vuotena ja paikalliset yrittäjät saivat turisteilta tuntuvia lisätuloja ja maine hyvästä tapahtumasta kiiri kauas.
Liian hyvää jälleen kerran ollakseen totta. Tarvittiin vain yksi kaupunginjohtoa lähellä ollut "virkamies" ja eipä aikaakaan kun palkattiin paikallinen "hihuli-pastori" kokoamaan kansanliike festivaalia vastaan, samalla kaikki muukin tuki jäihin panemalla.
Kaikessa viisaudessaan suuri festivaaliteltta (paikallisen yhdistyksen omaisuutta) vuokrattiin Imatralle, ja eipä aikaakaan kun festivaalikansa sai ajella Lappeenrannan ohitse kohti Imatraa, jossa synnytetty Big Band -festivaali alkoi herätä kukoistukseen. Ja tuo kukoistus jatkuu yhä.
Samalla Humppafestivaalien johtohahmo, Heikki Hietamies, siirtyi Tangon pariin. Ja kuinka ollakkaan myös Tango-musiikin ympärille saatiin muodostettua oikein kunnon massatapahtuma.
Mikähän tässä asiassa oikein mättää?
Raha haisee ilmeisesti - Humppafestivaalit eivät antaneet vapaalippuja tai etuisuuksia kaupunginhallituksen edustajille, joten varmaan tuli tuntu, että jouduttiin nuolemaan näppejä. Imatra oivalsi hoitaa tämänkin virheen kuntoon. Sen ainoan kerran kun on tullut käytyä BB-festivaalien tapahtumateltassa oli mielenkiintoista huomata kun koko joukko LPR:n päättäjiäkin marssi telttaan komeasti vapaalipuilla ja saivat vielä muruakin rinnanalle omassa "yrityspöydässään". Ja mikä parasta, desibelit eivät kuulu Lappeenrantaan sakka (ainakaan satama-alueelle), joten kaverisopukin säilyy oman pesärauhan turvaamiseksi.
Kaikille tuleville tapahtumia suunnitteleville voin ohjeistaa, että kaupunkiimme kannattaa suunnitella satama-alueelle jonkinlainen Hiljaisuuden Retriitti -tapahtuma, jossa osallistujat voivat kokoontua yhteen hymisemään. Ja jos oikein hyvin käy, niin ehkä paikalle saadaan vielä paikallinen "Hihuli-pastori" esittelemään teesejään.