Viimepäivinä on mediassa tuotu voimakkaasti esille sitä kuinka terveellinen kala tuo muikku oikeastaan on. Tutkimuksissa on pystytty viimein osoittamaan, että muikku käyttää elinkaarensa aikana puhtaasti planktonravintoa jonka ansiosta kalasta tulee mitä mainioin rasvahappojen lähde ihmiselle. Hyvä näin. Toki mielestäni kyllä kaikki kalat ovat terveellistä syötävää, vaikka niistä aina välillä varoitellaankin, etenkin noista meren elävistä.
Ei ole kovin montaa vuotta kun tuon toisen herkun, silakan, perään huudeltiin varoittavia viestejä: kulutusta tuli rajoittaa jne. Silakkaan kun oli kertynyt meressä noita eräänlaisia "raskasmetalleja" ym. epäpuhtauksia, mikä rajoitti kalan käyttöä ja sai monet kalan ystävät kääntämään kelkkansa siipikarjan puoleen.
Tänään oli jälleen kuitenkin paikallinen kauppias käynyt apajilla ja pystyi tarjoamaan kokonaisedulliseen hintaan silakoita ja mikä vielä parasta, suoraan fileoituina. Kotikokillehan tämä tarjoaa mainion tavan taiteilla ja valmistaa maukasta ja terveellistä ruokaa.
Silakkapihvien osalta tuntuu olevan kaksi ns. päälinjaa valmistuksessa: pannulla rasvassa kypsentäminen ja uunissa kypsennys. Itse olen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla, sillä minulle on riittänyt hyvin kalan omat rasvat ilman paistorasvoja. Toki en käy kiistämään, etteikö voissa paistetut, kullanruskeat pihvit maistuisi hyviltä. Näin on muikkujenkin osalta ....nam..
Tämänkertaisen taiteilun tuloksena silakkapihvit saivat mausteekseen vain hieman paprikajauhetta, tilliä (kuivattua) sekä Himalajan vuorisuolaa. Nyt ei muuta kuin vajaa puoli tuntia odottelua, niin makusteluhetki voi alkaa.
Ja jos niin hassusti sattuisi käymään, että pihviä jäisi syömättä, niin ei hätää: ne maistuvat kylminä myös vaikka ruisleivän päällä tai ihan sellaisenaan.
 |
| Silakat odottavat vuoroaan pellillä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti