Vuonna 2014, jolloin Helsingin pommituksista tuli kuluneeksi tuo 70 vuotta, julkaisin blogissani joitakin kommentteja aiheesta. Ilmatorjunnan onnistumisen merkitystä ei tule edelleenkään kyseenalaistaa, sillä juuri hyvin organisoitu ja toimiva ilmatorjunta tiedustelun tukemana pystyi torjumaan Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimien (ADD) iskut pääkaupunkiin. Toki myös muitakin Suomen kaupunkeja pommitettiin, jotta olisi saatu Suomi aloittamaan rauhanneuvottelut ja irtaantumaan sodasta.
ADD:n kolmen Helsinkiin suoritetun pommitusoffensiivin aikana pudotettiin yhteensä 16 490 kpl erilaisia pommeja. Tällä määrällä pommeja tapettiin Helsingissä 146 siviiliä ja haavoittuneiksi kirjattiin 358 henkilöä. Nopeasti tarkasteltuna henkilöstötappioiden määrää voisi pitää maltillisena kun ottaa huomioon pommitusten määrän. Toki yksikin siviili on liikaa näissä kuvioissa, mutta tappioita tulee sodassa - se jos mikä on varmaa.
Helsingin suurpommituksethan tapahtuivat juuri helmikuussa, jolloin muilla rintamaosuuksilla oli vielä melkoisen rauhallista: 6.-7.2, 16.-17.2 ja 26.-27.2.1944.
Henkilöstö ja materiaalitappioiden pientä määrää selittää hyvin se, että ilmatorjunnan onnistuessa torjumaan ja häiritsemään pommituslentoja, sai ADD:n koneet kohdealueelle osumaan vain 799 pommia! Näin jälkikäteen kun historiaa on päästy tarkemmin tutkimaan ja analysoimaan on yhdeksi onnistumisen tekijäksi ilmatorjunnan lisäksi voitu nostaa tuon ADD:n kokemattomuus strategisista pommitusoperaatioista: pommitustaktiikassa ja -tekniikassa oli vielä paljon toivomisen varaa - onneksi.
Ilmatorjunnan onnistuneen torjuntaoperaation avulla saatiin voitettua lisäaikaa sotatoimiin maarintamilla, mikäli lopulta johti huomattavasti parempiin rauhanehtoihin syksyllä 1944.
Aselajitoiminnoista ilmatorjunnan merkitys on vuosien saatossa vain kasvanut. Viimeistään nyt kun Venäjä on hyökännyt Ukrainaan on saatu todeta ilmatorjunnan merkityksen tärkeys kokonaispuolustuksen kannalta. Tänä päivänä ei tuollaisia perinteisiä massapommituksia pommikoneilla enää nähdä, vaan ilmasota onkin siirtynyt käytännössä erilaisten ohjusten käyttöön. Siinä missä Helsingin pommituksissa ADD:n koneet miehistöineen yrittivät päästä Helsingin ylle ja pudottamaan pommilastinsa, lähtevät "ADD:n" koneet liikkeelle kaukaa Kuolan niemimaalta ampuakseen ohjuksensa kaukaa Mustanmeren yltä kohti Kiovaa. Ohjuksillahan ei ole inhimillisiä tunteita, joten niihin ei vaikuta torjuntatulen määrä juurikaan: kohti tulevat valojuovat tai torjuntaohjukset eivät juurikaan muuta lentorataa ellei tule osumaa kohdille. Helsingin yllähän suuri osa pommittajista tyhjensi lastinsa jo ennen aikojaan, kun kohti tulevat valojuovat saivat pelkoreaktion aikaiseksi lentokoneiden miehistössä.
Onneksi Ukrainaan on saatu toimivaa ja tehokasta ilmatorjuntaa. Siitä osoituksena on jo monia onnistuneita pudotuksia lentävän kaluston (lentokoneet) osalta. Venäjä ei edes suurvaltana ole pystynyt ottamaan Ukrainan ilmatilaan hallintaansa - eikä varmasti pystykään, sillä sen se olisi jo tehnyt. Onhan sodan alkamisestakin jo kulunut kaksi vuotta.
@ri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti