 |
| "Lakkoslogan" |
Suomen ay-liike on tällä hetkellä lakkojen keskellä. Ay-liike taistelee tulevaisuudestaan ja asemastaan, kun hallitus pyrkii säästämään ja samalla haastamaan ja heikentämään ay-liikkeen uskottavuutta¹. Lakot ovat olleet suuria, ja kuluvan viikon torstaina ja perjantaina on edessä merkittäviä lakkopäiviä. Kaupoissa, ravintoloissa ja lentokentillä lakot alkavat torstaina, ja perjantaina joukkoliikenteessä, kuten Helsingin raitiovaunuissa ja metrossa, Turun kaupunkiliikenteessä ja Tampereen raitiovaunuissa, junaliikennettä lukuun ottamatta¹.
Euroopassa on myös käynnissä myös poikkeuksellisen suuri lakkoliikehdintä. Saksassa liikenne on ollut monin paikoin sekaisin, kun maanviljelijät ovat protestoineet maanteillä hallituksen päätöstä verohelpotusten perumisesta. Saksalaistutkija Peter Birke arvioi, että useiden Euroopan maiden lakkojen taustalla on tavoite vaikuttaa poliittisiin päätöksiin, vaikka ensisijaisesti puhutaankin työehtojen parantamisesta.
Erona Suomen lakkoihin on se, että liitot eivät läheskään aina tuo poliittisia tavoitteitaan yhtä suorasti esiin. Suomalaiset poliittiset lakot ovat esimerkki siitä, että ammattiliitot ovat jääneet yksin. Liitoilla on nykyajassa monia haasteita, ja perinteinen tuki poliittiselta vasemmistolta on hämärtynyt. SAK:n ja STTK:n jäsenmäärät ovat laskeneet, ja työmarkkina-asioissa on erilaisia kannattajia. Ay-liike kamppailee siis paitsi poliittisista vaatimuksista myös liittojen tulevaisuudesta¹. Lakkojen parrasvaloissa käydään siis myös ammattiliittojen omaa selviytymistaistelua, mikä jäänee monilta huomaamatta 😒
Näkyvänä erona eurooppalaisiin lakkoihin on myös se, että mielenosoitukset sujuvat rauhallisesti - toisin kuin esim. tämän päiväisissä kuvissa Brysselistä. Siellä jouduttiin poliisin voimatoimin puuttumaan mielenilmaukseen.
Näin sivusta asiaa seuratessa, huomio kiintyy myös muihin seikkoihin lakon osalta - ei ainoastaan nyt ilmoitettuihin hallituksen tekemiin toimiin liittyen. Lakkoase on voimakas ase ja AY-liike osaa sitä käyttää. Laki antaa Suomessa siihen laajat mahdollisuudet, toisin kuin muualla Euroopassa. Tämän kertaiseen lakkorintamaan kätkeytyy myös muutakin kuin luottamuspula hallituksen toimiin. Nyt on se optimi hetki kun AY-liike voi näyttää kannattajilleen voimansa ja ehkä houkutella siten myös uusia jäseniä liittoihin. Toki myös lakko käy hyvästä valmistautumisesta jo syksyllä alkaviin palkkaneuvotteluihin. Eiköhän näidenkin neuvottelujen tueksi saada jokunen lakko aikaiseksi - näin ainakin on perinteisesti toimittu.
Myös meneillään olevan presidenttipelin osalta on lakot ajoitettu varsin viisaasti: onhan pelissä mukana selvä "hallitustiimin" jäsen, Stubb, oikealta ja vastassa hieman "vihervasemmistoon" suuntautuva, Haavisto, vasemmalta siiveltä. Jos on oikein annettu ymmärtää, niin nyt lakossa olevat varmasti äänestävät ensimmäisellä kierroksella tappiolle jäänyttä Haavisto, koska eivät halua olla ns. "hallitusrintamassa" eli myötäilemässä sen ehdokasta. Toki Haaviston kannalta on huono ratkaisu, jos tämä suuri joukko jättääkin äänioikeuttaan käyttämättä nyt alkaneella vaalien toisella kierroksella 😑.
Tällaiseen suurlakon mukaiseen mielenilmaukseen ja tapahtumiin liittyy aika hyvin eri oppikirjoissa oleva totuus omien kasvojen menettämisestä tai sen pelosta. Tapahtuman osalta vain 10 % henkilöistä tietää ja tuntee AY-liikkeen päämäärät ja tavoitteet lakon osalta, 20% seisoo joukoissa vain sen takia että muutkin (työkaverit) ovat ja jäsenyys velvoittaa, 70% jääkin sitten sille optiolle, jolla pelastetaan omat kasvot (AY-liike) ja halutaan vahvistaa omia neuvotteluasemia jatkossakin, eli ei menetetä omia kasvoja, vaikka lakosta ei näkyvää hyötyä nyt saataisikaan.
Toivottavasti AY-liike kaikessa viisaudessaan huomaa joskus myös sen, että velat on joskus myös maksettava, myös valtion velka. Lisäksi saavutetuista eduista on myös oltava valmis tinkimään yhteisen edun hyväksi. Lakkoilu ei ainakaan kevennä yksityisen eikä valtion velkasaldoa. Valmius neuvotteluihin myös hankalistakin asiakokonaisuuksista pitäisi olla. Toivottavasti tilanne työmarkkinoiden ja sosiaalisten etuisuuksien osalta ratkeaa suotuisasti ja kaikki osapuolet löytävät yhteisen sävelen.
Lakot ovat monimutkainen aihe, ja niiden vaikutukset ulottuvat laajalle vielä pitkään lakkojen jälkeenkin. Muistan kun olin 90-luvun alussa tekemässä työharjoittelua paikallisessa paikallisradiossa juuri silloisen pankkilakon aikaan. Se oli Suomen kolmas pankkilakko historiassa ja kestoltaan melkoisen pitkä: 19.1 - 4.3.1990. Tein siis juttu lakosta ja sen vaikutuksista haastattelemalla Lappeenrannan City-käytävällä kulkeneita henkilöitä. Yllättävän moni oli valmis puhumaan mikrofoniin, mikä yllätti hieman itseni. Tämän takia tulikin paljon iltahommia kun sai nauhat purettua ja koostettua esitysformaattiin. Tämän lako palkankorotusvaatimus oli ollut 10 %, mutta kaiken lakkoilun jälkeen saatiin kasaan vain n. reilu 6% kokonaisvaikutus. Lakkolaisten mukaan lakossa menetettyä ansiotuloa ei tuolla korotuksella saatu korjattua. Jo tuolloin juttua koostaessani kuulin kuinka voimakas vaikuttaja tuo AY-liike on, koska juttu piti lopulta muotoilla niin, ettei se hyökkäisi AY-liikkeen kimppuun. Siistitty puolituntinen tulikin sitten aikanaan radioaalloille ja toimittaja(:tkin) saivat pitää työpaikkansa. Nyt asiat ovat varmaan (toivottavasti) jo hieman muuttuneet ja nykyiset lakkokenraalitkin kärsivät ottaa vastaan kritiikkiä ja arvostelua 😉.
Lukuviitteet:
(1) Suomi jumahtaa lakkoihin – ay-liike taistelee nyt tulevaisuudestaan .... https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010192835.html.
(2) Ay-liike sumuttaa röyhkeästi – kukaan ei ole oikeasti .... https://www.verkkouutiset.fi/a/ay-liike-sumuttaa-royhkeasti-kukaan-ei-ole-oikeasti-kieltamassa-lakkoja/.
(3) Historiallisen suuri lakkoviikko alkaa nyt – Vaikea umpisolmu .... https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010145906.html.
@ri
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.