lauantai 24. tammikuuta 2026

Pihabongaus 24.-25.1.2026 - kaikki mukaan




Perinteinen pihabongaus järjestetään jälleen näin tammikuun viimeisessä viikonvaihteessa. Ja mikäs sen helpompaan kuin laskea tunnin aikana havaitsemansa linnut vaikka omalta ruokintapaikalta. Ja jos ruokintapaikkaa ei ole niin laskee sitten linnut mitä näkee vaikka pihalta / parvekkeelta tai vaikka olohuoneen ikkunasta. Pääasia on, että laskee ja etenkin lähettää tulokset havainnoistaan. Jos ei ole nettiä, niin asia onnistuu postikortillakin. Tarkemmat ohjeet löytyvät tapahtuman omilta nettisivuilta: www.pihabongaus.fi  

Havaintotietojen avulla on saatu jo vuosien ajan erittäin arvokasta tietoa Suomen talvehtivista talvilinnuista ja niiden lajimäärien kehityksestä. Tiesitkö muutoin, että hömötiainen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi ja vaatii siten tarkkaa seurantaa.


Tämä ei siis ole kilpailu, joten lajimäärillä ei kannata kehua tapahtuman jälkeen.


@ri

perjantai 23. tammikuuta 2026

Aurinkomyrsky ja sen vaikutuksia sähköverkkoon ja viestintään

Tämän viikon (vko 4/26) hämmästyttävä auringon koronan massapurkaus (CME) oli todennäköisesti jotain, joka ilahdutti avaruussäästä kiinnostuneita radioamatöörejä, revontulibongareita ja kenties järkytti joitakin radioamatöörejä, jotka menettivät pääsyn HF-taajuuksiin. 


KP-indeksit myrskyn aikana 18.- 21.1.2026 (kuva 1)


Mikä on Kp? 

Geomagneettisen kolmen tunnin välein laskettavan Kp-indeksin otti käyttöön Julius Bartels vuonna 1949 auringon hiukkassäteilyn mittaamiseksi sen magneettisten vaikutusten perusteella (ks. Bartels, 1957). Nykyään Kp on tärkeä mittari aurinkotuulen Maahan tulevalle energialle, ja avaruussääpalvelut käyttävät sitä lähes reaaliajassa. Arvot joissa KP-indeksi saa arvoja 8 - 9 ovat erittäin poikkeuksellisia ja kuvaavat usein hyvin voimakasta purkausta auringosta.

HF-alueella (1.8 MHz - 29 MHz) "Black Out"

Viikko 4/26 olisi ollut erittäin hyvä viikko harjoitella tuota varaverkkotoimintaa poikkeusoloissa. Nythän tuo kevään harjoitus on sitten maaliskuun lopulla. No, ei ole sanottua etteikö radiotiellä sattuisi silloinkin jotain ihmeellistä - kaikkeen on varauduttava.

Myrskyn ollessa voimakkaimmillaan ei HF-radio tarjonnut juurikaan mitään kuunneltavaa, millään aaltomuodolla. Jopa sähkötysmerkkien läpi meneminen olisi ollut erittäin haasteellista. Itse päivystin HF-taajuuksia koska viikkosanoma Winlink -verkkoon oli saatava aikaikkunassa TI 12.00 - TO 12.00 UTC. Täytyy myöntää, että harvoin on ollut niin hankalaa kuin nyt. Yksikään ennusteen mukainen GW-asema (gateway/ solmu) ei vastannut. Vasta myöhään keskiviikkoiltana vastasi Moskovan R2DW, joka sekin hyytyi pian ja sanoma jäi välittämättä. Torstaina ennen H-hetkeä avautuivat HF-kelit sen verran, että sain heikot yhteydet kotimaisiin GW-asemiin ja sanoma lähti liikkeelle - tosin lyhennetyssä muodossa. Maksimoin näin tuon aikaikkunan käytön, koska keli saattoi katketa hetkenä minä hyvänä.

Mitä opimme ?

 ARRL:n iskulause radioamatööritoiminnasta hätä- ja poikkeustilanteissa: "Kun kaikki muu epäonnistuu - When everything fails ®". Nyt vika oli HF:ssä, mutta internetiin yhdistetty digitaaliradio ei mennyt rikki vaan toimi hyvin tässä häiriötilanteessa. Muutama vuosi sitten yleinen käsitys näytti olevan, että internetiin yhdistetty radio on enemmänkin uutuus kuin luotettava ja hyödyllinen asia. Todellisuudessa hätätilanteessa meidän on käytettävä kaikkea toimivaa tiedon hankkimiseen ja antamiseen, ei vain sitä, mitä mieluummin käytämme. Toki itsekin kokeilin Winlink -yhteyttä internetin kautta ja toimihan se aivan hienosti. Vara- ja tukijärjestelmät on hyvä olla olemassa ja luonnollisesti niitä kannattaa testata jo ennen kuin poikkeusolot iskevät päälle.


Sähköverkko rasitustestissä:

Valtakunnallinen sähkönsiirtoverkkokin joutui melkoiseen rasitustestiin, mistä osoituksena ao. luettelon mittaustulokset  myrskyn aikana. Tähän tulee ehkä harvemmin kiinnitettyä huomiota ennen kuin sähkönjakelu katkeaa. Alla erään tutun sähkövoimateknikon kokoamaa dataa muutaman muuntoaseman osalta.

Muuntoasema (400 kV)[/b][/b],Alue,Loisteho (Mvar),Tilanne / GIC-vaikutus

  • Pikkarala,Pohjoinen (Oulu),"−158,7",Erittäin korkea kulutus (GIC)
  • Petäjävesi,Keski-Suomi,"−112,4",Voimakas GIC-saturaatio
  • Alajärvi,Länsi-Suomi,"−95,1",Korkea kuormitus
  • Ventuskorpi,Pohjanmaa,"−89,6",Induktiivinen piikki
  • Yllikkälä,Kaakkois-Suomi,"−68,3",Kohtalainen GIC-virta
  • Ulvila,Satakunta,"−54,8","Vakaa, mutta kohonnut"
  • Kyminlinna,Kymenlaakso,"−42,5",Hallittu (lähellä Inkeroista)
  • Huutotöyry,Orimattila,"−31,2",Normaalialueella
  • Tammisto,Vantaa,"−22,4",Matala GIC-vaikutus
  • Loviisa,Uusimaa,"+12,8",Kapasitiivinen (Gen-säätö)
  • Olkiluoto,Satakunta,"+45,2",Kapasitiivinen (Gen-säätö)

-negatiiviset lukemat tarkoittavat induktiivista loistehon kulutusta, joka kasvaa voimakkaasti muuntajasydämien saturaation myötä. Pikkarala ja Petäjävesi kävivät ns "lähellä" irtaantumista valtakunnan verkosta.

Geomagnetically Induced Current (GIC) = hidas, tasavirtamainen virta, joka syntyy, kun geomagneettinen myrsky muuttaa maan magneettikenttää nopeasti.

GIC‑virrat ovat sähkötekniikassa poikkeuksellisen hitaita, tasavirtamaisia häiriövirtoja, jotka syntyvät avaruussään aiheuttamista magneettikentän muutoksista ja voivat Suomessa – etenkin korkeilla leveysasteilla – kuormittaa sähköverkkoa, muuntajia ja pitkiä johtoja merkittävästi. Ne eivät riko laitteita välittömästi, mutta voivat aiheuttaa ylikuormitusta, jänniteheilahteluja, harmonisia yliaaltoja ja jopa laajoja sähkökatkoja. Suomessa GIC‑ilmiö on erityisen merkittävä, koska olemme korkeilla geomagneettisilla leveysasteilla.

Milloin GIC on vaarallista?

  • Voimakkaat geomagneettiset myrskyt (Kp ≥ 7, Dst < –150 nT)
  • Pitkät johtoreitit (400 kV verkko erityisen altis)
  • Korkeat leveysasteet → Suomi kuuluu maailman riskialueisiin

-Saturaatiotila: Tässä vaiheessa muuntaja toimii käytännössä "kuristimena". Magneettivuo vuotaa sydämestä rakenteisiin (säiliöön, pultteihin), mikä aiheuttaa nopeaa kuumenemista ja loistehon kulutuksen, joka voi romahduttaa paikallisen jännitteen. Juuri tästä syystä edellisessä luettelossa Pikkaralan -158,7 Mvar oli hälyttävä. Jos kyseessä on esimerkiksi 400 MVA muuntaja, se kuluttaa jo lähes 40 % nimellistehostaan loistehona.

@ri ...-.-

keskiviikko 21. tammikuuta 2026

Star Wars: Yavinin taistelu - taustat, tapahtumat ja analyysit


Yavinin taistelu voi alkaa... (@ri/2026/mod.)

Yavinin taistelu on yksi koko Star Wars ‑universumin tärkeimmistä tapahtumista: se on Episodi IV:n (“A New Hope”) huipennus, jossa Kapinaliitto tuhoaa Kuolemantähden ja kääntää galaktisen sodan suunnan. Alla on eri lähteistä koostettu katsaus taistelun taustoihin ja kulkuun. Lopuksi taistelua on avattu myös strategisesta näkökulmasta.

🌑 Yavinin taistelu – taustat ja tapahtumat  

Lähteet: Wikipedia, Wookieepedia, Looper‑artikkeli, Galaktiset taistelukertomukset ja -päiväkirjat

⭐ Taustat ennen taistelua

- Kapinaliitto saa haltuunsa Kuolemantähden suunnitelmat Scarifin taistelun jälkeen.  

- Suunnitelmat paljastavat pienen rakenteellisen heikkouden, jota voidaan hyödyntää aseman tuhoamiseen.  

- Imperiumi jäljittää kapinallisten tukikohdan Yavin 4:n viidakkoiselle kuulle ja aikoo tuhota sen Kuolemantähden superlaserilla.  

- Kapinallisilla on vain pieni määrä X‑ ja Y‑siipihävittäjiä, mutta he päättävät tehdä epätoivoisen iskun ennen kuin Kuolemantähti pääsee ampumaetäisyydelle.

---

🚀 Taistelun kulku

1. Imperiumi saapuu Yavinin kiertoradalle

- Kuolemantähti siirtyy asemoitumaan Yavin 4:n taakse ja aloittaa laskennan superlaserin laukaisuun.  

- Kapinalliset valmistautuvat hyökkäykseen tukikohdan hangaarissa.


2. Kapinallisten hyökkäys alkaa

- Useita hävittäjälaivueita (mm. Red Squadron ja Gold Squadron) hyökkäävät Kuolemantähden pintaa pitkin kohti lämpöpoistoaukkoa, joka johtaa reaktoriin.  

- Imperiumin TIE‑hävittäjät ja turbolaserit aiheuttavat raskaita tappioita.


3. Darth Vader liittyy taisteluun

- Vader johtaa TIE Advanced ‑hävittäjällään pientä eliittikolmikkoa ja ampuu alas useita kapinallisia.  

- Hän on vähällä tuhota myös Luke Skywalkerin.

Darth Vaderin TIE -hävittäjä (@ri/2026/mod.)

4. Luke Skywalker tekee ratkaisevan iskun

- Luke aloittaa viimeisen hyökkäysjuoksun kohti lämpöpoistoaukkoa.  

- Hän kuulee Obi-Wan Kenobin äänen ja päättää luottaa Voimaan tähtäyslaitteiden sijaan.  

- Han Solo palaa yllättäen Millennium Falconilla ja pelastaa Luken ampumalla Vaderin siipimiehet pois linjalta.  

- Luke laukaisee protonitorpedot, jotka osuvat aukkoon ja aiheuttavat Kuolemantähden täydellisen tuhoutumisen.


🏆 Taistelun seuraukset

- Kapinaliitto saa ensimmäisen suuren voittonsa, mikä nostaa moraalia ja vahvistaa liittoumaa.  

- Imperiumi menettää massiivisen superaseensa ja suuren määrän henkilöstöä.  

- Darth Vader selviää ja pakenee, mikä mahdollistaa tarinan jatkumisen.  

- Yavinin taistelu toimii koko Star Wars ‑universumin ajanlaskun nollapisteenä (BBY/ABY).


OSA II: STRATEGINEN ANALYYSI

Yavinin taistelun strateginen analyysi paljastaa, että kyseessä oli äärimmäisen epäsymmetrinen operaatio, jossa Kapinaliitto käytti pientä, ketterää hävittäjäjoukkoa hyödyntämään Kuolemantähden rakenteellista heikkoutta – ainoaa realistista tapaa voittaa ylivoimainen Imperiumin ase. 

🧭 Strateginen analyysi: Yavinin taistelu  

Lähteet: Wikipedia, Wookieepedia, Looper‑artikkeli, Galaktiset taistelukertomukset ja -päiväkirjat

🎯 1. Strateginen lähtötilanne

- Imperiumin ylivoima: Kuolemantähti oli sekä ase että tukikohta – käytännössä mahdoton tuhota perinteisellä laivastohyökkäyksellä.  

- Kapinaliiton resurssipula: Kapinallisilla oli vain muutamia kymmeniä X‑ ja Y‑siipiä, ei raskasta kalustoa eikä aikaa evakuoida tukikohtaa.  

- Aikapaine: Kuolemantähti oli jo siirtymässä ampuma-asemaan Yavin 4:n taakse.


→ Kapinaliitto joutui valitsemaan korkean riskin, korkean tuoton strategian.


🛠️ 2. Kapinaliiton strategia

🔍 a) Heikkouden hyödyntäminen

- Kapinalliset tiesivät suunnitelmien perusteella pienen lämpöpoistoaukon, joka johti reaktoriin.  

- Tämä oli ainoa realistinen kohde, koska muu asema oli panssaroitu ja suojattu.

🚀 b) Pienet, nopeat yksiköt

- Hävittäjät pystyivät lentämään pintaa pitkin ja välttämään turbolasereiden optimaalisen tulikulman.  

- Suurempi laivasto olisi ollut turhaa – Kuolemantähti olisi tuhonnut sen helposti.

🧵 c) Hyökkäysjuoksut

- Useita peräkkäisiä hyökkäysjuoksuja suunniteltiin, jotta edes yksi laivue pääsisi aukolle.  

- Tämä oli kuluttava mutta välttämätön taktiikka.


→ Strategia oli kirurginen: ei massahyökkäystä, vaan tarkka isku kriittiseen pisteeseen.


⚔️ 3. Imperiumin strategia – ja sen virheet

❌ a) Yliluottamus

- Imperiumi ei uskonut pienen hävittäjäjoukon voivan uhata asemaa.  

- Tämä johti siihen, että TIE‑hävittäjiä lähetettiin liian vähän ja liian myöhään.

❌ b) Puutteellinen puolustusjärjestely

- Kuolemantähden pintapuolustus oli suunniteltu suuria aluksia vastaan, ei pieniä hävittäjiä vastaan.  

- Turbolaserit eivät pystyneet seuraamaan matalalla pintaa pitkin lentäviä kapinallisia.

❌ c) Komentoketjun jäykkyys

- Imperiumin komentorakenne oli hidas reagoimaan, ja Vader joutui itse johtamaan torjuntaa.

→ Imperiumi aliarvioi uhan ja reagoi liian myöhään.


🎯 4. Ratkaisevat tekijät

⭐ 1. Tiedustelutieto (suunnitelmat)

Ilman varastettuja suunnitelmia kapinallisilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta.

⭐ 2. Ketteryys ja taktiikka

Pienet hävittäjät olivat oikea työkalu oikeaan tehtävään.

⭐ 3. Imperiumin ylimielisyys

Kuolemantähden puolustus ei ollut suunniteltu tällaista uhkaa vastaan.

⭐ 4. Luken onnistunut laukaus

Vaikka taktinen suunnitelma oli hyvä, lopullinen onnistuminen vaati poikkeuksellista yksilösuoritusta.


🧩 5. Strateginen johtopäätös

Yavinin taistelu oli klassinen esimerkki epäsymmetrisestä sodankäynnistä:

- Pieni, ketterä ja hyvin informoitu joukko voi voittaa ylivoimaisen vastustajan, jos se hyödyntää kriittistä heikkoutta ja toimii nopeasti.


Kapinaliiton strategia oli riskialtis mutta optimaalinen – ja Imperiumin strategiset virheet tekivät siitä mahdollisen.


@ri / MaytheFourcebeWithYou 4.5.2026...



tiistai 20. tammikuuta 2026

Harvinaisen voimakas myrsky koettelee maapalloa

 

Harvinaisen voimakasta myrskyä kaikilla mittareilla 20.1.2026


Aktiivisuusindeksit "tapissa" 20.1.2026

Tänään 20.1.2026 avaruussää on poikkeuksellisen aktiivinen: käynnissä on harvinainen geomagneettinen myrsky, joka on voimakkain protonivuolla mitattuna sitten vuoden 1991. Revontulia on nähty jopa Keski-Euroopassa asti, mutta Suomessa pilvisyys voi estää näkyvyyden.

🌌 Avaruussään tilanne 20.1.2026

- Aurinkopurkaus:Sunnuntaina 18.1. tapahtui X1.9-luokan roihupurkaus, joka synnytti koronan massapurkauksen (CME).

- Saapumisnopeus: CME saapui Maahan vain 26 tunnissa, nopeudella noin 1500 km/s, mikä on erittäin nopea.

- Geomagneettinen myrsky: Alkoi eilen illalla, luokiteltu lähes äärimmäiseksi (Kp 9-).

- Hiukkasmyrsky: Luokiteltu S4-tasolle, voimakkain sitten vuoden 2003.

- Revontulet: Nähty jopa Alpeilla, mutta Suomessa pilvisyys haittaa näkyvyyttä suuressa osassa maata.

Tämänhetkinen geomagneettinen myrsky 20.1.2026 vaikuttaa radioliikenteeseen useilla taajuusalueilla:

📡 Radioliikenteen vaikutukset

- Lyhytaaltoliikenne (HF, 3–30 MHz):

  - Häiriöt napaseuduilla:** Voimakas protonivuon aiheuttama absorptio estää yhteyksiä etenkin pohjoisilla alueilla.

  - D-kerroksen vaimeneminen: HF-signaalit heijastuvat huonosti ionosfääristä, mikä vaikeuttaa pitkän matkan yhteyksiä.

  - Täydellisiä katkoksia on raportoitu lentoliikenteen yhteyksissä napareiteillä.

- Satelliittiviestintä ja GPS:

  - Signaalin tarkkuus heikentynyt:Ionosfäärin turbulenssi aiheuttaa virheitä paikannuksessa.

  - Satelliittien elektroniikka altistuu säteilylle, mikä voi aiheuttaa tilapäisiä toimintahäiriöitä.

- VHF/UHF-taajuudet (esim. lentoliikenne, hätäpalvelut):

  - Vaikutukset vähäisempiä, mutta satunnaisia häiriöitä voi esiintyä etenkin korkeilla leveysasteilla.

- Radioteleskoopit ja avaruusmittaukset:

  - Taustasäteily ja hiukkasmyrsky voivat häiritä havaintoja ja mittauksia.



Postikortit maailmalle 2025

 

Postikortit maailmalle 2025; jakauma maittain. (kuva 1)

Vuoden 2025 aikana tuli pelkästään Postcrossing -palvelun kautta lähetettyä jälleen reilu 200 korttia maailmalle; lähinnä itse valikoitujen "teemapäivien" aikana (ks. kuva 3). Kiitos korttibonsoreille. Ilman heitä ei tätä harrastusta olisi tullut jatkettua näinkään pitkään. Onhan nuo postimaksutkin nousseet aloitusvuodesta 2009 melkoisesti vuoteen 2025 mennessä. 

Saapuneita kortteja maailmalta on hieman runsaammin kuin lähetettyjä, mutta pitkässä juoksussa tämä tilasto tasoittuu. Kortit kulkevat niin eri "rytmissä" eri puolilta maailmaa. Saapuneissa korteissa näkyy luonnollisesti tuo Postcrossing -harrasteen suosio, eli käyttäjämäärät. Harrastajamääriltään suurista maista tulee luonnollisesti enemmän postia.

TOP -listaus saapuneiden korttien osalta. (kuva 2)

Kärjen osalta nuo korttilistat saapuneiden osalta ovat pysyneet viime vuosina melko samanlaisina. Kuten kuvasta 2 näkyy kärkeä pitää edelleen Saksa, aika isolla "kaulallakin". Euroopan ulkopuolisia maita on tullut toki listalle enemmän: USA ja Kiina sekä Japani ovat korkealla korttitilastoissa.

Vuoden 2025 aikana tuli kortteja kaikkiaan 35 maasta ja kortteja tuli lähetettyä kaikkiaan 42 maahan. Saatiin näin hieman työllistettyä maailman postijärjestelmää ja pidettyä postinjakajat tyytyväisinä 😁

Tilastoissa on huomattavaa, että maailmalla on joukko ennen niin aktiivisia Postcrossingmaita, jotka eivät ole nyt mukana korttien osalta kuten esimerkiksi Venäjä, Valkovenäjä. Omissa tilastoissa ei myöskään näy kotimaiset kortit, koska en ole niitä myöskään lähettänyt Postcrossingin kautta.

Aktiivisuussykli 2025 (kuva 3)

Kuvassa 3 näkyy osaltani tuo aktiviteetti korttien osalta: maaliskuu edustaa tuota merkkipäiväkuukautta, lokakuussa näkyy "Maailman postikorttipäivän" osuus ja sitten loppuvuodesta nuo kausitervehdysket joulukorttien muodossa.

Vuodelle 2026 on kaavailtu erikoista aktiviteettiä tuon Ystävänpäivän osalta. No, mukaan lupauduin kun pyydettiin ja pino korttejakin saapui tuossa taannoin läheteltäväksi. Kirjoitusvaiva jää itselleni, koska postimaksutkin ovat jo maksettu maailmalle. Itse kirjoitan kortit ns. käsityönä enkä käytä valmiita tietokonetarroja tai vakiotekstejä, näin jokaisesta kortista tulee oma yksilö.

Hyvää loppuvuotta 2026!


@ri

sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Kiinalaisen aaveen jäljillä

ISBN: 978-951-1-48095-2 (Atena.fi)

Maailmanpolitiikka ja siihen liittyvät vakoojatarinat ovat täyttäneet kirjahyllyäni melko tehokkaasti vuosien ajan. Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista käsittelee kiinalaisen aaveen tarinaa. Kirjan lisäksi aiheesta on tehty hieno dokumentti televisiolevitykseen. Ja, mikä parasta, tuo kyseinen dokumentti löytyy myös YLE Areenan sivustolta, jos tuo tv-ensi-ilta meni ohitse. 

Kiinalainen aave on yksi vuoden 2024 vaikuttavimmista tietokirjoista: se paljastaa, miten vaarallinen ja näkymätön globaali asekaupan verkosto voi olla – ja miten yksi mies voi toimia sen hermokeskuksessa ilman, että kukaan saa häntä kiinni. Kirja on yhtä aikaa paljastus, varoitus ja mestarillinen tutkivan journalismin taidonnäyte.

Harvoin tulee vastaan tietokirja, joka tuntuu yhtä aikaa kansainväliseltä trilleriltä, poliittiselta paljastukselta ja kylmäävältä kuvaukselta siitä, miten globaali asekauppa todella toimii. Kiinalainen aave on juuri tällainen teos.

Pulitzer-palkittujen tutkivien toimittajien Christoph Giesenin, Philipp Josef Grüllin, Frederik Obermaierin ja Bastian Obermayerin kirjoittama kirja seuraa maailman vaarallisimpana pidetyn asekauppiaan, Karl Leen, jälkiä. Hänestä on olemassa vain yksi epätarkka valokuva – ja silti hänen verkostonsa ulottuu diktaattoreista suurvaltojen tiedustelupalveluihin asti.

Karl Lee on hahmo, jota länsimaiden turvallisuuspalvelut ovat metsästäneet vuosia. FBI on luvannut miljoonapalkkion hänen kiinniotostaan, mutta mies on pysynyt tavoittamattomana – kuin aaveena

Kirjan kirjoittajat ovat samoja journalisteja, jotka olivat mukana paljastamassa Panama-papereita. He osaavat seurata rahavirtoja, purkaa monimutkaisia yritysverkostoja ja yhdistää pisteet tavalla, johon harva pystyy.

Kirja avaa, miten:

  • peiteyhtiöt naamioivat aseiden ja teknologian siirrot

  • valtiot käyttävät yksityisiä toimijoita välikäsinä

  • suurvallat suojelevat omia “pelinappuloitaan”

  • kansainvälinen valvonta on usein hampaatonta

Lukija huomaa nopeasti, että Karl Lee ei ole vain yksittäinen rikollinen – hän on osa järjestelmää, joka toimii varjoissa ja jonka pysäyttäminen on lähes mahdotonta.

Asekauppa ja teknologian salakuljetus ovat aiheita, joista puhutaan harvoin avoimesti. Kiinalainen aave näyttää, miten nämä verkostot toimivat ja miksi ne ovat niin vaarallisia.

Vaikka aihe on raskas ja monimutkainen, teksti kulkee kuin jännitysromaani. Jokainen luku vie syvemmälle verkostoon, joka ulottuu Kiinasta Lähi-itään, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Kirja ei säästele kritiikkiä: länsimaiden yritykset pysäyttää Karl Lee ovat olleet tehottomia, ja suurvaltapolitiikka suojelee usein juuri niitä toimijoita, joita pitäisi valvoa

Jos pidät kirjoista kuten Panama Papers, Snowden, Mafiavaltio tai Putinin trollit, tämä teos osuu suoraan samaan hermoon. Nämäkin teokset löytyvät yllättäen vielä hyllystä kunnes menevät maailmalle Bookcrossing.com -jakeluna 😊



YLE-Areena (2026)

Li Fangwei eli Karl Lee. Top 1 FBI:n listalla jo pitkään


keskiviikko 7. tammikuuta 2026

Maaginen 200 raja rikki!

 

OH5KUY 200-yhteyttä!


Vuodenvaihteeseen sattui eräs radioharrasteen merkkipaalun saavutus ja jopa ensimmäisenä Suomessa. Ja eipä noita 200 rajan rikkojia näytä tilastoissa olevan muita koko Skandinaviassa. Kaksi vuotta sitten tuli 100 täyteen ja nyt odotetusti tämä tärkeämpi 200 raja.

Mistä on siis kyse? Olen onnistunut olemaan radiotiellä yhteydessä Winlinkwednesday -tapahtuman johtoasemaan 200 kertaa Winlink-yhteydellä. Yhteyksiä on siis vain kerran viikossa ja harjoitussanomat vaihtelevat hieman sen mukaan monesko keskiviikko on kuukaudesta meneillään.

Tämä on hyvää harjoitusta ja pitää järjestelmät kunnossa. Siltä varalta jos kriisi yllättää ja joudutaan siirtymään vaikka kaapeli-internetistä radiotielle tms. Samaa järjestelmäähän käytetään noissa MPK:n harjoituksissa viestiliikenteen osalta kun toimitaan ns. varaverkkojen kanssa.

73 de @ri
Lainaus tapahtuman viikkoraportista.



100 meni rikki 13.12.2023 😁


torstai 1. tammikuuta 2026

Sataset paukkuivat - ainakin melkein

 Kukaan lukijoista tuskin muistaa, että vuonna 2017 toin esille listan sadasta haasteesta, joita mahdollisesti ajattelin toteuttaa.

Yhtenä haasteena oli tuolloin nähdä 100 eri lintulajia vuoden aikana Suomessa. Tämä haastehan herätettiin henkiin juhlistamaan osaltaan myös Suomi 100-vuotta teemaa tuolloin. Haasteen toteuttamisessa onnistuttiinkin varsin hyvin, sillä ainakin tämä 100-haaste on vuosi vuodelta tullut yhä suositummaksi.

Itseltäni nuo haasteen aloitusvuodet jäivät hieman vajaiksi havainnointien osalta, kun oli ns. työkiireitä ja muita tapahtumia. Kaikkia havaintoja ei tullut edes kirjattua, joten lopullisen arvion tekeminen olisikin ollut hankalaa. Nythän tuon haasteen osalta on käytössä useita hienoja apuvälineitä: haasteen omat nettisivut tallennuspaikkoineen  sekä tietysti äskettäin julkaistu mainio määritysopas "Tunnista 100 lintulajia"; lajikuvausten lisäksi kirjasta löytyy luonnollisesti oma lista havaintojen tallentamiseen. Kooltaankin kirja kulkee helposti retkillä mukana.

Kirja-arvio: Tunnista 100 lintulajia (Jan Södersved, Kirjapaja 2025)

Kirja esittelee sata Suomessa yleistä lintulajia, ja tekee sen tavalla, joka madaltaa kynnystä lähteä maastoon. Teos ei ole raskas tietosanakirja, vaan helposti lähestyttävä opas, jossa painotetaan:

  • lajien tuntomerkkejä ja erottavia piirteitä
  • äänten ja käyttäytymisen havainnointia
  • vuodenaikojen vaikutusta lintujen esiintymiseen
  • käytännön vinkkejä harrastuksen aloittamiseen

Södersved on pitkän linjan lintuharrastaja ja BirdLife Suomen viestintäpäällikkö, ja kokemus näkyy: teksti on selkeää, kannustavaa ja täynnä käytännön esimerkkejä.

Kirja ei ole kaiken kattava opas. Kuvitusratkaisujen osalta osa lajeista voi jäädä aloittelijoille hieman haasteellisiksi määriteltäviksi ilman lisämateriaalia. Teos ei korvaa varsinaisia määritysoppaita tai somesovelluksia, vaan toimii enemmänkin johdantona lintujen havainnointiin ja tunnistamiseen. Siinä se onnistuukin hyvin.

Itse otin haasteen ohjelmistooni viime vuonna (2025) ja ajattelin katsoa mihin riittää havainnot kotipihan ja mökkipihan ympäristöistä. Havainnointisäteeksi otin rohkeat 1 kilometrin. Aika hyvinhän tuo haaste eteni, vaikka muutaman yleiseksi ajatellun lajin puuttuminen jäikin hieman ihmetyttämään. No, joka tapauksessa yhteensä tuli 97 varmistettua havaintoa - ihan kelpo tulos. Katsotaan mihin tuon haasteen osalta päästään tänä vuonna.



t. @ri

lauantai 27. joulukuuta 2025

Kenraalit yksissä kansissa, mutta erikseen


"Kenraalit kanissaan"

 Joulupyhät ja kaamos tarjoavat hyvät puitteet oman lukupiirin pyörittämiseen. Tällä kerralla lukemistoksi valikoituivat kahden kenraalin kertomukset tai paremminkin muistelmat. Mielenkiintoisia tarinakokonaisuuksia molemmat. Vaikka kirjat ovat sivumääriltään ja kooltaan melko pieniä, on molemmissa vankkaa maapuolustusasiaa. Hägglundin muistelmat on julkaistu jo vuonna 2018 Hägglundin täytettyä 80-vuotta. Kirjaa lukiessa tuleekin huomioida sen hetkinen maailmanpoliittinen vastakkainasettelu; Suomen liittyminen NATO:on ja Ukrainan sota ovat vielä tulevaisuudessa.

Nykyhetkeä, aitiopaikoilta, kuvaakin sitten Zaluznyin kertomus keskeltä pahinta mahdollista kriisiä - sotaa. Asevoimien komentajan hän on yksiselitteisesti aitiopaikalla oman maansa puolustusratkaisujen osalta. Nyt jos koskaan suosittelen tätä kirjaa omaan lukemistoon, jos Ukraina ja sen puolustus vähääkään kiinnostavat.

Kenraalin iltahuuto* – suoraselkäinen puheenvuoro turvallisuudesta

Gustav Hägglundin Kenraalin iltahuuto on tiivis mutta painava puheenvuoro Suomen turvallisuudesta, puolustuskyvystä ja siitä arvokkaasta perinnöstä, jonka varaan nykyinen hyvinvointimme rakentuu. Teos on samalla Hägglundin viimeinen kirja – ja sen myös huomaa. Teksti on suoraa, kirkasta ja vuosikymmenten kokemuksella punnittua.

Hägglund muistuttaa, ettei vakaus ole itsestäänselvyys. Hän korostaa, että Suomen on pidettävä puolustuksestaan huolta, sillä “raadollisessa maailmassa kasakka ottaa sen, mikä on irti”. Vaikka lause on kulunut, Hägglund käyttää sitä harkiten: varoituksena siitä, mitä tapahtuu, jos luotamme liikaa hyvään onneen tai muiden apuun.

Kirja käy läpi Suomen turvallisuuspolitiikan kehitystä, puolustusvoimien roolia ja kansainvälistä yhteistyötä. Hägglundin näkemykset ovat selkeitä ja perusteltuja, ja hän kirjoittaa tavalla, joka avaa monimutkaisetkin kokonaisuudet lukijalle ilman turhaa sotilasterminologiaa. Teos onkin erinomainen johdanto suomalaisen turvallisuusajattelun peruslinjoihin.

Kenraalin iltahuuto ei ole pelkkä muistelo tai historiikki, vaan ennen kaikkea vetoomus: pidetään huolta siitä, mikä on meille tärkeää. Hägglundin ääni on rauhallinen mutta päättäväinen, ja juuri siksi kirja tuntuu ajankohtaiselta vielä vuosia julkaisunsa jälkeen.

Kirja sopii kaikille, jotka haluavat ymmärtää Suomen turvallisuuspolitiikan taustoja ilman raskasta asiantuntijakieltä. Erityisen hyvin se toimii lukijalle, joka arvostaa selkeää argumentointia ja kokemusperäistä näkemystä.---


Rautakenraali – Valeri Zalužnyin elämä

Suorasukainen muotokuva Ukrainan sodan keskeisestä johtajasta

Ljudmyla Dolhonovskan Rautakenraali – Valeri Zalužnyin elämä on intensiivinen ja ajankohtainen elämäkerta miehestä, joka nousi maailman tietoisuuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Teos avaa Zalužnyin taustaa, arvoja ja johtajuutta tavalla, joka tekee hänestä muutakin kuin uutiskuvien kasvottoman sotilasjohtajan.

Kirja rakentuu vahvasti dokumentaariselle pohjalle: Dolhonovska kuvaa Zalužnyin uran vaiheita, hänen suhdettaan joukkoihinsa ja niitä ratkaisevia hetkiä, jolloin Ukrainan puolustus nojasi hänen päätöksiinsä. Mukana on myös dramaattisia yksityiskohtia – kuten Zalužnyin lupaus jäädä Kiovaan “viimeisenä” hyökkäyksen uhatessa – jotka tuovat tarinaan inhimillistä jännitettä.

Teoksen vahvuus on sen selkeys. Vaikka aihe on sotilaallinen ja raskas, Dolhonovska kirjoittaa ymmärrettävästi ja ilman turhaa sodan kaunistelua. Hän antaa Zalužnyin puhua tekojen kautta: kurinalaisena, pragmaattisena ja ennen kaikkea vastuullisena johtajana. Suomennos toimii hyvin, ja Eero Balkin käännös pitää tekstin napakkana ja luontevana.

Rautakenraali on ennen kaikkea kertomus johtajuudesta kriisin keskellä. Se sopii lukijalle, joka haluaa ymmärtää Ukrainan sodan kulisseja ja niitä ihmisiä, jotka ovat kantaneet valtavan vastuun maan puolustuksesta. Kirja on myös muistutus siitä, että historian käänteet syntyvät yksilöiden päätöksistä – usein äärimmäisessä paineessa.


Hyviä lukuhetkiä nyt ja vuodelle 2026 toivotellen.


@ri

lauantai 20. joulukuuta 2025

Leopard osa 5 (valmiina taistoon)

 

Leopard A4 (20.12.2025)
Maaliskuussa 2025 julkaisin edellisen postauksen tästä tämän vuoden "vaunuprojektista" Tuolloin ennakoin aikataulullisesti, hyvinkin optimistisesti, että projekti olisi valmis jo Vappuun 2025 mennessä 😊 No, ainakin tätä blogia seuranneet tietävät, ettei mitään tuonsuuntaista tapahtunut. Koska malli ei olisi enää ehtinyt kevään 2025 näyttelykiertueelle, päätin venyttää aikataulua suosiolla kesän ylitse. Onhan pimenevien syysiltojen myötä mukavampi puuhastella näissä sisähommissa ja ilman kiireitä. 
Kevään jäljiltä malliin on lisätty lähes kaikki pakettiin kuuluneet osat. Tämän lisäksi maalipintaa on ehostettu ja mukaan lisätty "hypysellinen" erilaisia efektejä kuvaamaan kulumisia ja likaantumisia. Itse en tykkää tehdä malleista ns. "pesu-vaha-malleja", jotka ovat kuin paraatikalustoa, joka on junssätty viimeisen päälle ennen paraatikatselmusta. Tämähän on sinällään jo ihan hassu ideakin, jos tarkoituksena olisi tehdä rintamakalustoa kuvaavaa mallia. 
Noissa säistämisefekteissä on syytä laittaa jäitä hattuun, sillä liian runsaasti käytettynä ne voivat "sotia" myös mallia vastaan ja tehdä siitä aika luonnottoman näköisen. Oikean tasapainon löytäminen onkin joskus haastavaa, mutta kokeilemalla se yleensä viimeistään löytyy. Parempi vähän kuin paljona 👍
Nyt valmistuneeseen vaunuun tullee vielä lisättäväksi hieman kulumaa ainakin "lokasuojien reunoihin" ja hieman muihinkin kulumiselle altistuneille paikoille. Toistaiseksi luovuin vielä tuon naamioverkon virittelystä, vaikka sitä aiemmin hieman uumoilinkin. 
Vaunun mukana tullut henkilöhahmo (figuuri) on myös valmistunut, mutta ei päässyt kuvaan mukaan, koska tein vaunusta ns. perinteisen version - luukut suljettuina. Tosin osa luukuista on avattavia, joten jos tarvetta tulee, niin tuo figuuri on sovitettavissa tuohon etuosassa olevaan ajajan luukkuun tervehtimään vastaantulijoita 😁
Tarkka katsoja huomaa, että vaunun rakenteesta puuttuu tärkeä osa eli viestiverkon antenniratkaisut. No, tässä mallissa ne eivät kovin suuret ole, mutta tarpeelliset kyllä. Itse vaunupaketissa ei antenneja ollut mukana, joten ne on valmistetta vielä erikseen - ei suuri asia loppusilausta ajatellen.
Alla hieman yleistä tietoa kyseisestä vaunumallista.

Leopard 2A4 – klassikko, joka määritteli modernin panssarivaunun

Leopard 2A4 on yksi kylmän sodan jälkeisen ajan tunnetuimmista ja laajimmin käytetyistä taistelupanssarivaunuista. Saksassa 1980‑luvulla kehitetty malli nousi nopeasti eurooppalaisen panssarikaluston kulmakiveksi, ja sen tasapaino tulivoiman, suojauksen ja liikkuvuuden välillä teki siitä erään aikansa edistyneimmistä vaunuista.

A4‑versio erottuu selkeästä, kulmikkaasta tornistaan ja 120 mm sileäputkisesta tykistään, joka toi merkittävän harppauksen läpäisykykyyn. Vaunun komposiittipanssari tarjosi aikanaan erittäin vahvan suojan, ja sen 1500‑hevosvoimainen dieselmoottori antoi Leopardille ketteryyttä, joka yllätti monet sen kokoluokan vaunuksi.

Vaikka Leopard 2A4 ei enää edusta uusinta teknologiaa, se on edelleen luotettava, modernisoitavissa ja monen maan käytössä. Suomessa se toimi pitkään Maavoimien panssarijoukkojen selkärankana — ja monelle reserviläiselle se on yhä se “oma” vaunu, jonka ääni ja tuntuma ovat jääneet mieleen.


@ri

keskiviikko 10. joulukuuta 2025

Voyager se jaksaa vaan

 

Kilpailumalli by @ri / 2012

Avaruuden yksinäinen matkaaja saavutti jälleen erään rajapyykin, joka innosti tutkimaan asiaa lisää.

Voyager 1 on yksinäisin ihmiskunnan koskaan laukaisema pioneeriluotain, ja se lentää edelleen täydellisesti, neljäkymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1977 asetetun kurssin mukaisesti, jota ei ole koskaan tarvinnut korjata. 

Kuvittele: 5. syyskuuta 1977 825 kiloa painava kultainen avaruusalus nousi ilmaan Cape Canaveralista. Insinöörit antoivat sille yhden ratkaisevan sysäyksen Jupiterin ja Saturnuksen painovoima-avusteilla ja sanoivat sitten käytännössä: "Mene. Emme koskaan koske sinuun enää." Ja se kuunteli.

 Kolmekymmentäseitsemän vuotta peräkkäin (ennen ensimmäistä pientä ohjausliikettä vuonna 2017, vain antennin kohdistamiseksi) Voyager 1 syöksyi avaruuden halki ilman yhtäkään rakettimoottoria, joka olisi korjannut sen reitin. Ei yhtäkään. Se on kuin heittäisi paperilentokoneen New Yorkista ja antaisi sen liitää koskemattomana ikkunan läpi Pariisissa neljä vuosikymmentä myöhemmin. 

Juuri nyt, joulukuussa 2025, Voyager 1 on 163 kertaa kauempana Auringosta kuin Maa, yli 24,4 miljardin kilometrin päässä, kaukaisin ihmisen tekemä kappale historiassa. Se ylitti heliopaussin (Auringon suojaavan kuplan) vuonna 2012 ja purjehtii nyt todellisessa tähtienvälisessä avaruudessa, jossa tähtien välinen tuuli on kylmempää kuin mikään, mitä voimme luoda Maassa. Sen lentorata on kuitenkin edelleen niin moitteeton, että lentotiimi vitsailee, että luotain voisi osua puoli vuosisataa sitten piirrettyyn kosmiseen tähystykseen. 

Se on jo antanut meille vaaleansinisen pistekuvan, ensimmäiset muotokuvat Jupiterin raivoavista myrskyistä ja Saturnuksen renkaista mahdottoman yksityiskohtaisesti sekä havainnon, että kuut, kuten Io ja Titan, ovat tarua oudompia maailmoja. Nyt, kun sen teho hiipuu tuskin neljään wattiin (vähemmän kuin jääkaapin hehkulampun), se kuiskaa edelleen dataa takaisin tyhjyyden halki 23 watin signaalilla, jonka saavuttaminen meille kestää 22 tuntia ja 55 minuuttia yhteen suuntaan. 

Voyager 1 ei ole vain luotain. Se on pullotettu viesti, joka heitetään kohti galaksia ja joka kuljettaa Maan ääniä (valaita, Chuck Berryä ja vauvan itkua) kultaisella levyllään. Ja se lentää edelleen suoraan, ikään kuin todistaakseen, että ihmisen kaukonäköisyys, kerran tähtäimeensä kohdistettuna, voi päihittää ajan itse. Tuolla pimeydessä pieni kultainen piste pitää muinaisen lupauksensa: jatkaa, täydellisesti, ikuisesti.


@ri

Karjala 1944 – Suurhyökkäys ja Suomen uhattu itsenäisyys

  ISBN: 978-952-416-285-2 (2026/ readme.fi) Tuomo Kallioniemen Karjala 1944 – Suurhyökkäys ja Suomen uhattu itsenäisyys , 2. laajennet...