"Moonlanding" - kuun valloitus

Onnistunut laskeutumnen kuuhun

 Tuossa joulukuun 2020 lopuksi kuulostelin tuota kansainvälistä avaruusasemaa (ISS) ja otin vastaan sieltä lähetettyjä SSTV-kuvia. Siinä samassa "missiossa" muistui mieleen muutaman vuoden takainen seikkailu Apollo 11:n merkeissä. Tämähän oli se ensimmäinen kuuhun laskeutunut kuumoduli.

NASA juhlisti tuota vuonna 1969 tapahtunutta kuulentoa erilaisin tapahtumin 2019. Yksi mielenkiintoisimmista oli tuo kuumodulin tai paremminkin sen simulaattorin käyttö. Eli oli mahdollista tehdä "hallittu" laskeutuminen kuun kamaralle ns. virtuaalisesti. Jos on lentokoneen lentäminen näillä simulaattoreilla hankalaa, niin samaa voin kyllä sanoa tuosta avaruussimulaatiostakin. Käytössä on vain tietty, tarkkaan laskettu polttoainemäärä laskeutumiseen ja irtaantumiseen. Tämä pitää myös huomioida kun käyttää ohjausraketteja modulin hallinnassa ym. Ja jotta asia ei olisi ihan liian helppo, niin yksikin väärä "poltto" voi aiheuttaa melkoisen hässäkän ja tehtävän keskeytyksen. Kullakin "CompuNautilla" oli käytettävissää kolme yritystä laskeutiseen ja selviytymiseen takaisin kiertoradalle.

Lennon helpottamiseksi oli internetistä ladattavissa kopio alkuperäisestä lenjäjien ohjemanuaalista, joka olikin mielenkiintoista lueskeltavaa. 

Seuraavaa missiota odotellessa.

Harmonikan kimpussa

Vielä pieni kolvaus ja sitten....

 Viimeisimmästä virallisesta soittokeikasta on ehtinytkin kulua jos reilu 1.5 vuotta. Tuolloin tuli käytyä tuolla Lahden seudulla soittelemassa isoon yksityistilaisuuteen liittyen. Nyt ollaankin oltu jo muutama vuosi muutoin keikkatauolla ja tuskin tämä eläkeputki ainakaan heti muutosta tuo tuohon asiaan 😀

Keikkaan valmistautuessa huomasin, että kaikki ei ollut ihan kunnossa harmonikan sähköisen äänentoiston osalta. No, siitä ei olisi hirmuisesti harmia, kun oli tarkoitus soittaa salissa ihan akustisesti ilman vahvistimia. Ja hyvinhän tuo onnistui. Tosin kyllähän tuo sähköinen äänenmuokkaus tuo lisää vivahteita soittoääneen, mutta joskus parasta ääntä tulee kun antaa Cassotton soida ihan omalla, pehmeällä äänellä, joka syntyy palkeiden tuottaman ilmavirran ja viritettyjen kielipenkkien avulla harmonikan "jalopuisessa akustiikkapesässä". Siis, ihan perinteiseen malliin.

Näin eläkkeelle jäädessä päätinkin eilen nostaa harmonikan lähempään tarkasteluun. Olihan se jo pitkään odottanutkin tuon vian selvittelyä. Pienen ihmettelyn ja mittausten jälkeen syykin löytyi: yksi johdin oli irronnut. Eipä siinä muuta kuin kaivamaan kolvausvälineet esiin ja "kurtun" koppa auki. Pienen tinailun jälkeen harmonikka heräsi eloon myös sähköisesti.

Ensimäinen digihanuri, siis perinteinen harmonikka, johon on lisätty nuo Midi-laitteet sain jo 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin, kyseistä harmonikkaa ei ollut kovin paljon vielä julkisesti käytössä maailmallakaan. Digiharmonikan maailmanvaltaus tulikin vasta 2000-luvun puolelle siirryttäessä, jolloin muutamat soitintalot päättivät valmistaa vain digitaalisia harmonikkoja, Roland siinä etunenässä.

Asioilla ja varsinkin makuasioilla on monta puolta, niin tällä digivillitykselläkin. On soittajia, jotka ovat siirtyneet täysin digimaailmaan ja nauttivat sen tarjoamista lähes rajattomista mahdollisuuksista äänimaailman ja musiikkituotannon osalta. Sitten on taas tietysti niitä, jotka vannovat ja vakuuttavat vain perinteisen harmonikan nimeen. Näitä on vielä enemmistö, ainakin sen mukaan mitä olen asiaa kuulostellut.

Tuo oma "yhdistelmäsoitin", jossa on perinteinen harmonikka ja digi on tietysti siitä hyvä ratkaisu, että sillä voi soittaa sähköillä tai ilman sähköjä, perinteisesti. Uusilla digiharmonikoilla tuo on hieman hankalammin toteutettavissa.

Eipä tässä muuta kuin pitää jatkaa askarointia jälleen "säveltapailun" merkeissä

Postikortit liikkeellä

Mennyt vuosi oli tilastollisessakin mielessä varsin mielenkiintoinen. Pandemian mukanaan tuomat varsin kovatkin rajoitukset eri toimintoihin toivat selkeitä muutoksia arkirutiineihin. Nyt jäikin aikaa enemmän uusien kontaktien etsimiseen muutoin kuin lähitapaamisten merkeissä: etätyö ja SOME lienevät ne eniten pinnalle nousseet asiat vuoden aikana - ainakin mitä tietotekniikkaan tulee.

Pandemiahan vaikutti hyvin oleellisesti myös Postin käsittelemiin jakeluihin: pakettiliikenne kasvoi lähes räjähdysmäisesti. Muun postittelun osalta määrät eivät nousseet niinkään rajusti - taisipa jopa olla niin, että tuo perinteinen kirje- ja korttiposti jatkoivat alamäkeään. Tämä tuski on ollut mikään yllätys, sillä moniin maihin ei vuoden aikana vaan yksinkertaisesti saanut postia menemään, koska ne yhteydet puuttuivat rajoitusten takia: lentoja ei ollut, joten ainakaan lentopostilla ei kirjeet ja kortit kulkeneet. Lisäksi tuo internetin käyttö viestityksessä on syönyt koko ajan perinteisen postin osuutta: mikäs sen helpompaa ja nopeampaa kuin laittaa sähköpostia tai somepäivityksiä maailmalle.

Oman "piikkinsä" tietysti tuohon perinteiseen postiin tuovat nuo erilaiset juhlapyhät, joista vilkkain korttisesonkin ajoittuneekin Joulun ympärille. Toki Ystävänpäivä ja Pääsiäinen ovat myös muodostuneet osaksi korttisesonkia.

Mikäs sen mukavampaa kuin saada tuota perinteisetä postia laatikkojakeluna hi.. Ainakin itse tykkään tästä perinteisesti mallista. Monena vuotena olen luvannut itselleni, että nyt en enää lähetä joulukortteja, mutta kun marraskuu kääntyy joulukuulle on ääni "kellossa" ollut toinen: kortteja lähtee liikkeelle niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Niin, ja ompa joukossa aina ollut jokunen kirjekin, joten eivät nuo kirjekuoretkaan pöytälaatikossa jouda pölyttymään täysin.

Reilu 10 vuotta olen ollut mukana enemmän ja vähemmän vakavissani tuossa Postcrossing -harrasteessa. Siinähän lähetetään kortteja "tuntemattomille" henkilöille maailmalle ja miksi ei myös kotimaahankin ja paluupostissa tulee sitten aikanaa jostainpäin maailmaa kortteja takaisinkin. Riippuu omasta aktiivisuudesta, kuinka ja miten kortit liikkuvat. Minulle on muodostunut sellainen reilun 50 kortin reservi, joka liikkuu maailmalla. Hyvän reservin takia on parhaimmillaan ollut postilaatikossa odottamassa reilu 30 korttia maailmalta! Tämä on tietenkin poikkeus - yleensä 2 - 5 korttia on ollut mukana. Suuri korttimäärä tulee yleensä silloin, kun laittaa oman tilinsä lomalle ja avaa sen johonkin tapahtumaan liittyen, kuten viimeksi 1.10.2020, jolloin vietettiin "Postikortin päivää".

Tilastojen valossa vuonna 2020 lähetetyistä Postcrossing-korteista ehti perille 185 korttia (osa marras-joulukuun kortteja on vielä matkalla, eivätkä näy tilastoissa. Samoin tilastoista puuttuu nuo perinteiset kotimaan joulukortit)

Osa korteista on vielä paluumatkalla, sillä tili on ollut "lomalla" jo jonkin aikaa, joten osoitteeni ei ole ollut jakelussa muille "postcrossaajille". Pitää taas talven pakkasille hankkia postilaatikkoon täytettä mainospostin lisäksi sekä tietysti postinjakajalle työtä.

PS: jos joku ihmettelee mihin nuo radioamatöörien QSL-kortit ovat unhoittuneet. No, eivät minnekään. Ne vaan hoituvat hieman muita jakelureittejä pitkin. Tosin kyllähän Posti niissäkin toimii hyvänä apuna kun paketit ja kortit liikkuvat QSL-toimistojen välillä.

Vuoden 2020 ranking Postcrossingin osalta.

Lähetetyt, top 10

Saapuneet, top 10

Harvoin tarjolla...

Tiedon varmistus prosessissaan ?

 Näin vuodenvaihteessa viimeistään jokainen itseään kunnioittava bittioperaattori varmistelee viimeistään nyt menneen vuoden tiedostot - sen pahan päivän varalle. Se kyllä kannattaa - viimeistään silloin kun se paha päivä koittaa ja tiedostot eivät ole enää käytettävissä. 

Kannattaa myös muistaa pitää huoli niistä varmistuksistakin. Hyvä tapa tai oikeastaan se vähimmäistapa on tehdä varmistukset ns. 1 + 3 mallilla:

1. varmistus työasemaan liitetyllä USB-levyllä tai tikulla (ei saa olla koko ajan kytkettynä työasemaan - jos tulee ikävä pöpö, niin se salaa kaikki usb-väylienkin takaa tulevat mediat)

2. varmistus joko omalla NAS (NetworkAttachedSystem) -palvelimella tai ulkoisen operaattorin pilvipalveluun. Itse suosin omaa verkkolevyä (NAS), koska noissa pilvipalveluissa on omat jännitteensä yleensäkin.

3. ehkä se tärkein vuosivarmistus USB-levylle / -tikulle, jonka säilytys on jossain muualla kuin kotona: esim kesämökillä, pankin tallelokerossa jne..... Tämä sen takia, jos sattuu tulipalo tai muu katastrofi, niin siinä saattaa olla kaiken median käyttö hankalaa ellei tietoja ole jossain muuallakin.

Tuo ensimmäinen numero tuossa yhtälössä (1) tarkoittaa vain työaseman omia varmistusrutiineja. Osa hoituu automaattisesti (Win10) tai sitten ne on itse määriteltävä - molempi parempi.

Tänä vuonna tuo työkoneen ja verkkoresurssien varmistus sujuikin jouhevasti. Ei tarvinnut juuri paljoa funtsia kun antoi käsky "Delete All" - siinä sitä sitten oli jännää katsella kun tiimalasin pyöriessä 35 -vuotta tiedonkeruuta meni bittiavaruuteen. No, sen verran pitää olla rehellinen, että olin syksyllä jo ottanut joistakin tiedostoista omat kopiot usb-levylle, koska olen varma, että niitä joku tulee vielä kysymään, vaikka nyt ei kenelläkään ollut tarvetta niihin.

Hyvää alkanutta vuotta 2021

t. ARi

Ilmastonmuutoksen kourissa...

 

Onko huomenna poutaa?

Kovasti keskustelevat ja kirjoittelevat taasen, että tuo kokonaisilmasto olisi lämpiämäänpäin maapallolla. Tottahan se varmaan onkin, sillä joitakin asteen osia on noin maailmanlaajuisesti tuo ilmasto lämminnytkin. Pitkällä tähtäimellä varmasti huono asia, jos suuntaus pysyy tuollaisena: jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee ym... Katastrofiin on varmasti vielä matkaa ja aikaa, mutta hyvähän nuokin asiat on tiedostaa, koska niihin ei vaikuteta ns. "yhden yön periaatteella".

Katselin tuossa jälleen vuoden vaihtuessa noita tilastoja omalta Mustolan sääasemalta. Dataa on paljon, mutta nyt keskityin vain viimeisimpien, kuuden vuoden lämpötiloihin. Vähän niinkuin tuon ilmastokeskustelun innoittamana.

Tänään lunta kolatessani tulikin mieleen, että vuosi sitten ei juurikaan tarvinnut lumikolaa liikutella, sen verran vähän tuota valkeaa massaa maahan pääsi syntymään. Sateet siis kiersivät tämän maakunnan kaukaa.

Kuuden vuoden mittausjaksoa katsoessani huomaan kyllä, että muutos on ollut lämpimämpään suuntaan. Ja kai sen on huomannut myös talvista luontoakin katsellessa. Viime vuonna pääsi vielä tammikuussa keräämään suppilovahveroita Enonkoskellakin - hyvältä maistuivat.

Mustolassa on tuo vuoden keskilämpö noussut vuodesta 2016 - 2020 +1.4 C! Eli suuntaus on ollut nouseva. Hellepäiviä en nyt laskenut, mutta etsin tilastoista nuo maksimi- ja minimilämpötilat. Eihän niissä kovin ihmeellistä ole. Lähinnä silmiinpistävää on tuo hellemaksimien ajoittuminen joko heti kesäkuulle tai sitten elokuulle. Heinäkuu on ollut tilastoissa sellainen tasoittava kuukausi lämpöjen osalta. Mielenkiintoinen lämpötilahavainto on tuo viimevuoden minimi: -14 C helmikuulta. Lämmin vuosi näkyi ainaka öljylämmittäjän ja sähkölämmittäjän kukkarossa.

Tässä hieman tilastodatana vuosia 2016 - 2020

Vuosi    Keskilämpö        Maksimi/kk        Minimi/kk

2016    +4.8 C                    +28.2 C/Kesä    -30.7 C/ Tammi

2017    +4.8 C                    +25.7 C/Kesä    -25.6 C/ Tammi

2018    +5.3 C                    +32.1 C/Elo       -27.4 C/ Maalis 

2019    +5.0 C                    +30.6 C/Kesä    -29.2 C/ Tammi

2020    +6.2 C                    +29.8 C/ Kesä    -14.6 C/ Helmi

Pääseeköhän talvi yllättämään tänä vuonna?

Two missions are over: ARISS 20 SSTV and OI5R

Three dibloms above: ARISS SSTV Dec.2020

 Well, well, the end of the year 2020 was quit interesting. I took part in the ARISS SSTV -activity and received many cool pictures for the three awards above.

And finally, I finished my official work for the OI-stations in the Finnish Border Guard and finally retired totally - "evp-living" is ahead. 35 years is just a good amount for one career, I think.

All the best for 2021 and coming years!

73 // Ari

Avaruusasema äänessä kuvamodella - ARISS 20th Anniversary

 

ARISS (Amateur Radio in International Space Station) viettää 20. toimintavuottaan. Tämän kunniaksi avaruusasemalla työskentelevät miehistöt ovat pitäneet jo lukuisia radioyhteyksiä eri oppilaitoksiin ympäri maapalloa. Tämän lisäksi puhetoistinasema on ollut aktiivisena 145 MHz/433 MHz jaksolla. Tämän kautta maa-asemat ovat voineet pitää yhteyksiä ISS:n kautta. Mukaan on mahtunut myös aktiviteettiä SSTV (Slow Scan TV) -lähetyksien muodossa. SSTV:n osalta on nyt menossa jakso, joka alkoi jouluaattona ja jatkuu uuteen vuoteen. ISS lähettää tunnelma kuvia vuosipäivään liittyen koko tuon ajan. Nämä kuvat on vastaanotettavissa jaksolla 145.800 MHz. Kuvien lähetysmodulaatio on PD120 ja tätä vastaanottoa tukevat useat vapaasti ladattavat ohjelmistot tietokoneelle tai sitten löytyy myös omia aplikaatioita kännykkäalustoille. Mikäli oma radio puuttuu tai se taajuusvalikoimasta tuo 145 MHz puuttuu, voi käyttää hyväkseen internetistä löytyviä ohjelmistoradioita (SDR).

Ylläolevat kuvat ovat vastaanotettu Mustolassa tältä aamulta (26.12.2020): laitteistona Kenwood TM-710G VHF/UHF radio ja "piiska-antenni" talon katolla vertikaalipolarisaatiossa tietenkin.

Google kaatui - mikä avuksi ?

WinLink -yhteys maailmalle

 

Kuluneella viikolla (vko51/2020) on raportoitu ongelmista Googlen toimintojen osalta. Järjestelmä ja siten myös sen tarjoamat monipuoliset palvelut ovat olleet poissa käytöstä jopa tuntien ajan! Tällaisella katkoksella on tietysti hyvää se, että palvelukatkosten myöstä on huomattu kuinka haavottuvaisia ollaan monien nettipalveluiden osalta. Harva tulee edes ajatelleeksi kuinka moneen käyttämäänsä palveluun Googlella on suorat yhteydet. 

Tämänkaltaisiin ongelmatilanteisiin ei olla oikein osattu varautua, joten useilla käyttäjillä sähköposti lyö tyhjää odottaessaa Googlen palvelimien heräämistä - vaihtoehtoihin ei olla varauduttua ajoissa. Erityisesti nämä palvelukatkokset tietysti koskevat yritysmaailmaa, jossa rahavirrat ovat monesti sidoksissa juuri eri palveluiden toimimiseen netissä. Tavan käyttäjällä on kyllä aikaa odotella - vai onko?

Itselläni tuo häiritsevä palvelukatkos sähköpostin osalta ei tuottanut ongelmia, sillä kaikki tarvittavat viestit sai helposti lähetettyä myös katkoksen aikana. Näin oli myös taanoin, kun teleoperaattori sai linjat mykistymään reiluksi pariksi vuorokaudeksi. 

Käytin katkon aikana Winlink-järjestelmää, johon kytkeydyin oman HF-radion avulla. Tällaista toimintaa harjoitellaan suuremmassa mittakaavassa pari kertaa vuodessa ja tuntuu, että joka vuosi käytettävät ohjelmistot kehittyvät ja aina löytyy uutta opiskeltavaa - niin tänäkin vuonna. Lyhyillä aalloilla (HF) sähköposti ja pienet liitetiedostotkin liikkuvat vauhdikkaasti ilman valokuitua tai sitä peruskuparia korttelikeskuksen kautta. Jos koko maapallo ei pimene samanaikaisesti kaikesta internetliikenteestä, löytyy HF-radion avulla aina vähintää yksi asema, jonka kautta sanomat lähtevät liikkeelle, niin arkena kuin poikkeusoloissakin.

Seuraava harjoitus kotimaassa on jälleen maaliskuun lopulla. Mutta, näitä "varaverkkotoimintoja" voi ja kannattaa harjoitella myös tässä väliaikoinakin. 

Vuosikertoja "divarista"...

 

"Kirjaklassikoita vuosien takaa"

Harrastuksiin liittyvää kirjallisuutta on mukava lueskella muodossa jos toisessa. Vanhojen lintuoppaiden ja -selvitysten jälkeen olikin aika löytää kuolinpesäirtaimiston myyntipisteestä pari kirjaa, jotka ovat todella mielenkiintoisia. Onneksi nämä teokset olivat sellaisia, jotka eivät suurta yleisöä juuri kiinnostaneet, joten olivat vielä ns. lunastettavissa. Lunastushintakin oli lähinnä postikulut, joten mikäs siinä.

Radiokalenteri vuodelta 1928 on todellakin sitä alkuperäistä painosta. Ei siis mitään jälikäteen tuotettua "retroa". Kirjasta löytyy paljon 20-luvun informaatiota radiolaitteista, radioamatööreistä sekä tietysti mielenkiintoisia kalenterimerkintöjä ajalta jolloin Suomenkin raja kulki hieman toisaalla. Luonnollisesti jo tuohon aikaan oli runsaasti mainoksia kirja sivuilla. Tänä päivänä ne ovatkin mielenkiintoista luettavaa informaatiosisältönsä osalta.

Hieman nuorempi painos, Radiokirja, vuodelta 1949 on myös mielenkiintoista luettavaa. Se sisältää runsaasti harrastetietoutta mm. radioamatöörien osalta heti sotavuosien jälkeen. Toki mukana on myös infoja kauppamerenkulusta radioasemineen, rakenteluohjeita jne. jne...

Mikäs tässä on lukiessa ja Joulua odotellessa.

73 //ARi

Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) kimpussa

SSTV-kuva suoraan Kansainväliseltä avaruusasemalta

Eläkeläisen arkea on se, että voi vapaasti luoda itselleen sopivat aikataulut myös omien harrastusten toteuttamiseen. Viime viikkojen painopisteenä onkin ollut hieman avaruuspainotteinen teema, kun on pidetty yhteyksiä Kansainvälisen avaruusaseman (ISS).

Viime viikko meni mukavasti tuolla "erämaatukikohdassa", jossa pidin yhteyksiä ISS:n kautta "data-packet" -modella. Mukavia yhteyksiä syntyi ja samalla myös mielenkiintoisia tuttavuuksia yhteyksien perusteella saatujen sähköpostien perusteella. Monia ISS:n signaaleja kuunnelleita asemia kiinnosti tällainen hieman pohjoinen asema, joka oli äänessä aina ISS:n ylittäessä Eurooppaa. Tarkkaan ottaen olin äänessä ruudusta KP42je, Enonkoski, mikä on ollut se pohjoisin ruutu, joka on pitänyt yhteyksiä ISS:n suuntaan pitkään aikaan.

ISS:n osaltahan haastavaa on se, että Suomen horisontista katsottuna avaruusasema on kuuluvissa kiertonsa aikana vain hyvin lyhyen aikaa. Yleensä n. 8 - 12 minuuttia ja tuolloinkin sen korkeus horisontissa on vain parin ohituksen aikana 10 - 15 astetta. Eli aikaa ja kiertoja vuorokaudessa ei ole paljoa hukattavaksi. Asemaltahan kuluu n. 90 minuuttia kiertääkseen maapallon. Kiirettä ei siis ole kun odottelee uutta yhteyttä 😏

Joulukuun pari ensimmäistä päivää onkin sitten oleiltu kotikulmilla Mustolassa ja kuinkas muutoin kuin ISS:n kimpussa. Tällä kerralla haasteena olikin asemalta luvattu aktivointi SSTV (SlowScanTV) osalta. Aseman kansainvälinen miehistö lupasi lähettää SSTV-kuvia joulukuun 1.- 2. päivien aikana. Tällä kerralla aktivointi oli suunnattu erityisesti palvelemaan Moskovan alueen "radioaktiiveja", joten sekaan mahtui hyvin, sillä ISS:n "footprint" (=kuuluvuusalue) kuului hyvin myös täällä Kaakkois-Suomessa.

Verraten vaatimattomilla välineillä: FM-radio, taajuus 145.800 MHz ja "tikkuantenni", onnistuin vastaanottamaan muutamia kuvia ISS:ltä. Kuvissa on luonnollisesti hieman häiriöitä, mutta yllättävän hyvin niistä saa selvää ilman mitään digitaalisia korjauksiakaan. Paras kuva (yllä) tuli kuullun kierron viimeisellä osiolla, jolloin ISS oli vain hetken kuuluvissa n. 8 astetta horisontin yläpuolella.

Seuraavia aktivointeja odotellessa.

Sähköinen QSL (yhteysvahvistus) saapui suoraan
postilaatiikkoon pian pidetyn yhteyden jälkeen.

M/S Framilla risteilee

Varasin ensimmäisen kerran risteilyliput M/S Framillalle jo reilu vuosi sitten. Tarkoitus oli aloittaa kevätkäusi vaimon kanssa risteillen. No, huonostihan siinä kävi. Tuli pandemia ja siirsi kaikki sosiaaliset aktiviteetit hamaan tulevaisuuteen. Onneksi pientä toivoa risteilyn onnistumisesta oli ja sain huhtikuussa liput uusittua marraskuun ensimmäiseen lähtöön. Jotku voivat asiaa luonnehtia myös sanoilla "ensi-ilta". Joka tapauksessa nyt risteily onnistui, eikä enää harmittanutkaan tuo kevään lähdön peruuntuminen. Harva Saimaan varustamo aloittaa risteilykautta näin myöhään 😎

Risteilykulttuuria on tullut Saimaalla ja kanavalla harrastettua useaan otteeseen, mutta harvoin tuo risteily on näin hauska ollut. Nyt suoritettu kanavaristeily suoritettiin sellaisella intensiteetillä, että ajankulkua tuskin huomasi. Kun risteily oli ohitse, tuntui että juurihan se vasta alkoi. Vaikka itse risteily suoritettiinkin poikkeusjärjestelyin, eli mukaan pääsi vain noin neljännes paikan varanneista, ei tämä latistanut tunnelmaa.

Risteilyemäntä ja vauhdikas risteilyohjelma pitivät mukanaolijat otteessaan koko matkan ajan. Ei päässyt kukaan varmaan pitkästymään ja varmasti palkitsevaa oli se, että katsomosta kuului väliaplodien seasta myös sitä spontaania nauruakin. Onnistumisen merkit olivat siis selvästi aistittavissa - hienoa.

Juonipaljastuksia ei tässä kannata enempää jakaa. Suosittelenkin lämpimästi, että kannattaa käydä itse paikanpäällä tutustumassa M/S Framillan risteilyyn. Matkat ovat kuulemma pitkälti jo loppuunmyytyjä, mutta varmaan uutta risteilykauttakin jo suunnitellaan, joten lippujakin tullee vielä tarjolle.

Itse risteilyllä, ennen ja jälkeen sekä sen aikana kaikki järjestelyt sujuivat erittäin mallikkaasti. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi se, että ainut "ei-toivottu-vieras" risteilylle oli tuo CV19-pöpö. "Pöpö" upotettiinkin Saimaaseen jo ennen alukseen nousua.

Kiitoksia hienosta risteilyelämyksestä KESY:lle. Kyllä tämä "Piirakoiden ja Vetyjen" jälkeen taas maistui hyvälle.

Baarimestari ja risteilyemäntä: M/S Framilla
Photo: pressphoto