Jäätävää

Tälle aamulle olikin varsin erikoinen keli noin tieliikenteen osalta. Ennen kello seitsemää tienpinnat olivat märkiä ja kitkaa oli hyvin pidon osalta. Lähtiessäni uudelleen liikkeelle tuossa klo kahdeksan jälkeen, kun aurinko alkoi jälleen valaisemaan kunnolla, olikin mittari mennyt, kuten tyypillistä auringon noustessa, miinusasteille. Tämähän oli jäädyttänyt tienpinnat siihen kuntoon, että ei tahtonut kesätennareissa pystyssä pysyä. Tätä herkkua kesti onneksi vain reilu tunti, kunnes aurinko loi lämpöä niin paljon, että syntynyt jääpeite suli uudelleen.
Nyt lieneekin jo korkein aika laittaa auton suvikumit talvisäilöön ja ottaa ne piikkirenkaat alle.

Myrskyn poikasta

Aamulenkillä tuli todettua, että syksy on edennyt siihen pisteeseen, jolloin myrskytuuli yrittää tempoa viimeisetkin lehdykät puista. Samalla tuo tuuli tiedenkin aiheuttaa rajuja muutoksia tuossa lämpötilassa. Tuulen myötä noin nolla-asteen tienoilla pyörinyt pohjoisen puoleinen tuuli saa ilman tuntumaan reilulta -2 C:n pakkaselta. Puuskissa tuo hyytävyystekijä tietysti vielä lisääntyy.
Eilen oli vielä hanhiparvia liikkeellä, mutta tänään oli havaittavissa vain lokkeja ja rastaita suuremmissa määrin. Niin, ja olipa jokunen aikainen aloittanut jo lintujen talviruokinnankin - tiaisilla siis juhlat!

Enonkoskella 9.-12.10.2009

Pitennetty viikonvaihde Etelä-Savossa tarjosi ainakin säiden osalta monipuolisen valikoiman. Onneksi sentään suurimman osan ajasta saatiin nautiskella auringonpaisteesta vaikka lämpötila päivälläkään hädin tuskin ylitti + 5 C:en. Pienet yöpakkaset kuuluivat tiedenkin jo kuvioon. Suppilovahveroita olikin mukava keräillä kun ei ollut haittaa hirvikärpäsistä ja itse sienetkin oli mukavasti noukittavissa suurehkoina jääkimppuina. Sulatuksen, puhdistuksen ja kuivauksen jälkeen niistä tuleekin sitten talveksi hyvää lisuketta ruokapöytään.
Luonto jaksoi vielä antaa makua kesästä, sillä viikonloppuna lentelivät vielä nokkosperhoset pihamaalla ja mikä hauskinta, kävi itse lepakkokin moikkaamassa detektorille saunan terassilla.
Näin syksyisin tietysti kannattaa aina välillä kurkkailla noille viljelyksillekin, sillä siellä saattaa olla muuttolintuja näytillä. Nytkin oli Louhen kylän kohdalla komeat joutsenparvet ruokailemassa pellolla, niin mennessä kuin paluumarssinkin aikana.
Kuvat ovatkin tuoretta satoa: kesän viimeisiä lenteleviä nokkosperhosia sekä Louhen joutsenia. Terhojen kimpussa touhuava orava kuuluu tietysti syksynkuvaan sekin.

HELSINKI: hullutusta

Se on näköjään yksi varmimmista syksyn merkeistä pääkaupungissa, kun suuri joukko ihmisiä juoksee paikasta toiseen keltaiset muovikassit käsissä. Voisi sanoa, että oikein eräänlaista tilataidetta omassa lajissaan.
Kyseessähän on tietysti erään kauppajätin vuotuinen tapahtuma, jossa asiakkaita houkutellaan monenlaisilla tarjouksilla ostoksille. Se, mikä saa yleisömassat liikkumaan runsaslukuisina on kauppiaan keksimä kikka laittaa osa tuotteista tarjoukseen vain yhden päivän ajalle ja täydentää tarjontaa vielä viimehetken tarjouksilla, jotka ilmoitetaan vain itse kaupassa. Eli ken houkutukseen tarttuu on mentävä kiltisti muiden mukana.
Tarjouslehdyköitä tutkiessa tuntuu siltä, että kuinkahan moni on oikeasti vertaillut tuotteita ja hintoja ennen ostopäätöstä, koska monissa tuotteissa tuo alennus on erittäin marginaalinen, lähes olematon. Toki juuri niitä sisäänheittotuotteitakin löytyy tarjonnasta - eri asia sitten sattuuko juuri ko. tuotetta tarvitsemaan, vai meneekö ns. joukkohysterian mukana ja ostaa.
Mielenkiintoista tuo "kauppapsykologia", eiköstä vaan.

HELSINKI: myrskymatalaa

Ilmatieteen laitokselle täysi kymppi ennusteesta - lännestä saapunut myrskymatala saapui lähes aikataulun mukaisesti pääkaupunkiseudulle. Aamuyöstä alkanut sade ja tuuli hiljenivät vasta iltamyöhällä.
Työpäivän jälkeen oli mielenkiintoista tehdä tuo perinteinen Töölönlahden lenkki. Liikkujia ei ollut todellakaan ruuhkaksi saakka, vain muutamat vannoutuneimmat ulkoilijat näkyivät olevan liikkeellä. Vedenpintakin oli sen verran korkealla, että sorsat pääsivät paikoin uimaan jalkakäytävillä. Olipa sekaan eksynyt yksi puolikesy joutsenkin.
Paluumarssilla piti koukata tuon kasvitieteellisen puutarhan kautta. Paikallinen työvoima teki syystöitä ja varmasti ihmetteli yksittäista botanistia kasvustoja ihailemassa.

HELSINKI: myrskyn merkit

Myrskyn merkit ovat jälleen ilmassa. Tänään olikin juuri sellainen "tyyntä myrskyn edellä" -säätila. Käytännössä siis oikein komea syyspäivä. Huomiselle onkin sitten syytä muuttaa hieman pukeutumista ulkoilun osalta, sillä sadetta ja tuulta on luvassa ihan kunnolla. Tätähän se syksy on - ei voi edes valittaa.

HELSINKI: jopas nyt jotakin

Johan on aikoihin eletty, kun ei kerran eduskunnan virkamiehiin enää voi luottaa! Tässähän voisi sanoa, että omat koirat purivat - ja kunnolla. Luotettava, vastuuntuntoinen henkilö päätti ja otti kavaltaa eduskunnan urheilukerholta muutaman kymmenen tuhatta euroa omiin tarkoituksiin. No, tässä, niin kuin monessa muussakin tapauksessa osoittautui jälleen todeksi se sanonta että "ahneella on paskainen loppu". Niin, ja joskus se paraskin rosvo tekee sen viimeisen virheen ja jää kiinni.
Ihmisiähän sitä kaikki ollaan ja tuonkin kokoiseen laitokseen kuin eduskunta mahtuu monenlaista töppösen kuluttajaa. Herää vaan kysymys - onkohan vielä sitä kaikkein suurinta rosvoa tavoitettu?

HELSINKI: mitä ihmettä?

Mitä ihmettä? Jokin asia on noin alitajunnassa jäänyt vaivaamaan kun on tarponut pitkin ja poikin Helsinkin katuja viimeaikoina. Tänään se sitten selvisi aivan yllättäen. Pääkaupunkimme on näköjään muuttumassa tai jo muuttunut ns. kerjäläisten valtakunnaksi. Kadunvarret ja kulmaukset on hyvin kansoitettu noiden "kuppikansalaisten" toimesta. Onneksi eivät käy vaatteisiin kiinni. Tämän takia ne varmaan saavatkin olla piristämässä katukuvaa.
Hassua vaan, että esim. Pietarin miljoonakaupungin keskustassa ei kyseistä ilmiötä ole havaittavissa. Maassa maan tavalla, kuten sanotaan.

HELSINKI: Silakkaa

Työtehtävät toivat jälleen asioimaan tänne pääkaupunkiseudulle. Tuossa työmatkan lomassa on ollut helppo poiketa kauppatorin apajapaikoille ihmettelemään kalajalostuksen viimeisimpiä "hullutuksia". Vuotuiset silakkamarkkinat tarjoavat tähän oivan tilaisuuden. Kuten nimi velvoittaa, on silakka markkinoiden kunkku.
Voi sitä marinaadien runsautta, jota on keksitty käyttää silakan maustamisessa. Luulisi, että vuosi vuodelta ideat liemien osalta alkavat käydä vähiin, mutta mitä vielä. Tänä vuonna voiton vei mustaherukka-silakka. Varsin mielenkiintoinen makuyhdistelmä varmaan.
Tuleville vuosille voisin antaa pari hyvää vihjettä marinadin osalta - näitä ei torilta vielä löytynyt: katajanmarja-gin -silakka, konjakkimarinoitu-silakka, mansikka-silakka, tatti-/vahverosilakka jne.
Markkinatapahtuma on siitäkin hieno tapahtuma, että ei tarvitse ostaa itseään kipeäksi silakkapurkkien osalta, sillä runsaas myyntitarjonta takaa sen, että maistiaisia riittää. Maussa pysyy siis hyvin ilman ostovelvoitettakin.

ITELLA supistaa

Mediasta on saatu lukea, että Itella supistaa rajulla kädellä noita lajittelukeskuksia henkilöstön osalta ja panostaa automatiikkaan. Vähentyvässä postiliikenteessä on kaikki asiat optimoitava tarvittavan voiton saavuttamiseksi. Sellaistahan se business on. Sähköiset mediat ovat, kuten todettukin, aiheuttaneen tämän taantuman postipalveluissa. Koska sinä muuten viimeksi lähetit kirjeen tai kortin perinteiseen tapaan? Niinpä, hyvä kysymys - monet tuskin muistavatkaan kyseistä tapahtumaa. Monella tuo hetki ajoittuu joulukortin lähettämiseen.
Tällä kertaa onkin helppo ihmetellä asiaa, koska oma pesä on ns. puhdas: tänä vuonna on tullut käytettyä ITELLA:n postipalveluja enemmän kuin vuosiin: paketteja on lähtenyt liikkeelle reilu 30, kirjeitä n. 40 ja postikorttien määrä hipoo kohta 100 ja mennee ylitsekin ennen vuodenvaihdetta. Nopeasti laskettuna jos edes puolet kirjoitustaitoisista suomalaisista lähettäisi puolet tästä määrästä, joutuisi Itellakin tuumaamaan uusien lajittelukeskuksien lisäämistä.

Ole korvaamaton!

Maanantaina 5.10.2009 vietetään Euroopan elinsiirtopäivää. Arvokasta asiaa tuodaan esille erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja elinluovutuskortteja tuodaan saataville kauppakeskuksiin, yrityksiin ja moniin muihin paikkoihin joissa ihmsiä liikkuu.
Hyvä asia, joka on kuitenkin melko monelle tuntematon suuruus, vaikka tutkimuksen mukaan suomalaisista on 20 prosenttia jo allekirjoittanut oman elinluovutuskorttinsa.
Elinten luovuttajista on aina pulaa, vaikka ilman luovutustodistustakin voidaan elimiä ottaa *uusiokäyttöön* omaisten suostumuksella. Kortti tekee asiat vaan paljon helpommiksi ja yksinkertaisimmiksi. Joskushan saattaa olla tilanne vain hetkistä kiinni, voidaanko vainajan jotain elintä ottaa uusiokäyttöön - tuolloin ei ole aikaa mennä kyselemään enää lupia omaisilta. Niin, ja monesti siinä tilanteessa jää lupa saamatta - onhan läheisen poismeno muutoinkin jo tarpeeksi kauhea sulateltavaksi.
Lisätietoja aiheesta ja sen sisällöstä kannattaa käydä katsomassa täältä. Sieltä voi mm. tulostaa tai tilata oman korttinsa ja ottaa vaikka mukaan haastekampanjaan. EIKÄ MAKSA KUIN VAIVAN!