 |
| Juttu, Etelä-Saimaa 5.3.2023 |
Viikonlopun (5.3) Etelä-Saimaa -lehdessä oli parikin juttua Lappeenrannan kioskeista: toinen käsitteli yksityisten kioskien ahdinkoa ja jälkimmäinen juttu loi katsauksen lähinnä kaupungin keskusta kioskeihin. Jutut herättivät pienen tunnekuohun sisälläni, sillä olinhan peräänkuuluttanut kioskikulttuurin säilyttämisestä aikaisemmissasikin kirjoituksissa, joista viimeisin käsitteli Saimaan kanavan viimeisintä kioski Mustolassa.
Virallisen määritelmän mukaisesti kioski on pieni myymälä, jossa asiakas asioi luukun kautta. Suomen aukiololaissa (Laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista 28.12.2000/1297) kioskeiksi katsotaan myös kaikki alle 100 m2 myymälät. Näin myös pienimmät päivittäistavarakaupat lukeutuvat kioskeiksi. Asian ymmärtää hyvin, kun muistelee koska on viimeksi asioinut kioskissa ns. asiointiluukun kautta ? Itse olen asioinut viimeksi kioskilla asiointiluukun kautta 2010 kun kävin tutustumassa SPR:n kioskiin Mustolan sululla. No, tulihan siellä asioitua vielä myöhemminkin ennen kuin kioski oli pakko sulkea lopullisesti 😥
Useimmat ennen aktiiviset kioskit onkin jo ehditty sulkea tai purkaa pois. Perinteinen kioskitoiminta, joihin lasken tuon kuuluvaksi tuon asiointikulttuurin luukun kautta, ei ole ollut kannattavaa enää pitkään aikaan. Siitä piti huolen alkoholilaki, joka mahdollisti mietojen alkoholijuomien myynnin valvotusti juuri noissa lain mukaisissa "pienmyymälöissä". Eli asiakas tuli ikään kuin kauppaan ostoksille. Toinen pienyrittäjiä hieman "sortava" elementti kioskimarkkinoilla on tietysti nuo isot konsernit, jotka hallitsevat markkinoita lähes monopolimaisesti. Suomessa tätä markkinointimallia edustaa erityisesti Rautakirja omine R-kioskeineen. Toki niissäkin toimitaan yrittäjähengessä, mutta "isoveljen" määräämällä tavalla.
Ensimmäiset omat kioskikokemukset ajoittuvat vuodelle 1969/1970, jolloin asioin säännöllisesti Pontuksella olleessa ns. "Valtosen kioskissa", joka sijaitsi Muukontien varrella, Vierulankadun risteyksen jälkeen Imatralle mentäessä tien oikealla puolella. Sinne oli lyhyt matka juosta radan ylitse oikopolkua pitkin. Asiointi suoritettiin luonnollisesti luukun kautta ja palvelua saatiin soittokelloa soittamalla ellei paikalla ollut henkilökuntaa. Nyt suljettu "Pontuksen kioski" oli sijainniltaan alle 100 metriä tuosta Valtosen kioskista.
Kanavansuulla ehti Laihian vuosien jälkeen asumaan kymmenien vuosien ajan 70-luvulla. Tuolloin alueella palveli parikin kauppa-autoa ja toki alueella oli oma kauppakin "Puhalaisen kauppa", jonka yhteydessä oli myös oma kioski. Tämäkin kioski edusti perinteistä "luukkukioskia". Kaupan ollessa suljettuna sai kioskilta kätevästi karkkia ja muita herkkuja 😄
Myöhemmin alueella on palvellut oma kioski-myymälä, mutta se joutui sulkemaan ovensa muutamien toimintavuosien jälkeen. Rakennus on edelleen jäljellä, joten toiminnan jatkumiselle on noilta osin edellytykset ja onhan tuo asukasmäärääkin noussut alueella huimasti sitten 80-luvun. Luulisi asiakkaita riittävän.
Mustolaan muuton myötä 80-luvulla tuli tutuksi kioskikohteeksi luonnollisesti tuo Mustolan sululla sijainnut SPR:n kioski. "Luukkukioskilta" sai hyvän palvelun lisäksi monenlaisia maukkaita elämyksiä, joita oli hyvä nautiskella kioskin edustan terassialueella. Kioskilta ei löytynyt tupakka eikä alkoholituotteita, mikä varmaan eniten harmitti niitä monia kioskille murtautuneita - saalis saattoikin jäädä pelkästään karkkeihin tai muihin elintarvikkeisiin. Kioskihan oli auki kesäkaudella yleensä Vapusta pitkälle syksyyn. Tänä päivänähän tuota kioskia ei löydy kuin kuvista, sillä rakennus purettiin melko nopeasti toiminnan loputtua.
Toinen kanavanlaidan kioski oli ns. 90-luvun "välivuosina" toiminnassa Mälkiän sululla ihan siinä Kekkosen puiston kupeessa. Kioskin ohessa toimi myös grilli, josta sai loistavaa pikkupurtavaa. Toki kioskilta sai myös kaikkea muutakin niin suurempaan kuin pienempään tarpeeseen. Itse kävin Lappeenrannan Harmonikkakerhon vahvistetulla partiolla muutamaan otteeseen viihdyttämässä kioskivieraita ja puistotallaajia kioskin patiolla. Tästäkin kioskista on nyt vain muisto jäljellä.
Toimivalle kesäkioskille olisi varmaan jonkin asteinen tilauskin, sillä näyttää siltä ettei kilpailua tuolla alalla paikallisesti ole: lähikaupatkin ovat kaukana ja se viimeinenkin "mohikaani" sulki juuri ovensa Pontuksella. Hieman pientä lievitystä kahvitteluun toki tuovat Kanavamuseon kahvila Mälkiällä sekä Mustolan sululla toimiva Eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä MIUN -kahvila.
Aikoinaan laskettiin paljon kanava-alueen matkailun ja 6-tieltä tehtyjen ns. matkailuramppien varaan, mutta tämä homma "lässähti" kun ei ollut varaa kehittää suunnitelmaa enää pidemmälle, mutta saatiinhan sentään kunnon kiihdytyskaistat ja ajoharjoitteluradat nuorison autoille ja mopoille, jos jotain hyvää asiassa etsii.
Ihmeiden aika ei ole ohitse - vai..... Sitä odotellessa.
@ri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti