Reissunpäällä jälleen

Luonto on vehreää ja erilaisia hyönteisiä ja lintuja paljon bongattavaksi.

Vuoden vanhalle kesälomalle löytyi vaimon kanssa hyvä hetki näin maaliskuulle - pakkasimme pikaisesti laukut ja suuntasimme paikalliselle lentokentälle, josta pääsimme suoraan Kanariansaarien lämpöön. Tuon pitemmälle ei tältä kentältä olisi nyt päässytkään, mutta se riitti varsin mainiosti.
Viikko erilaisessa ilmanalassa tekee tehtävänsä näin erilaisen talvenkin aikana. Tuo valon määrähän on eräänlainen vakio kuitenkin, eikä riipu pakkasesta tahi lumesta.
Kanariansaaret olemme kolunneet jo sen verran monta kertaa lävitse, että olisi voinut pelätä, ettei mitään uutta enään löydä. No, tuo on turha pelko, sillä saaria ja kohteita siellä riittää, mikäli ei halua tukeutua niihin kaikkein suurimpiin turistikeskuksiin. Hienoa oli huomata, kuinka erilaiselta tuo saariryhmän suurin saari, Teneriffa, näytti saaren pohjoispuolelta tarkasteltuna: paljon paikallista väestöä omissa askareissaan, vehreys, Atlantilta puhaltava vilvoittava tuuli, vain muutamia mainitakseni. Mikäli etsit kultaisia hiekkarantoja, rajua yöelämää ja anniskelupaikkoja, niin tuolloin valinta täytyy olla ehdottomasti saaren eteläinen osa.
Tosi mukavaa, kun paikalliselta kentältäkin pääsee aina välillä pyrähtämään hieman kauemmaksikin maailmalle. Toivottavasti palvelut ovat tarjolla jatkossakin - Helsinkiin on niin pitkä matka istua auton ratin takana hi...

Hiekka on mustaa ja tuliperäistä saaren pohjoispuolella.