Panssarointia (2)

Tänään tuossa paluumarssilla työmaalta poikkesin hakemassa hieman muonatäydennystä seuraaville vuorokausille. Siinä samassa tulee aina tarkastettua mm. nuo paikalliset elokuvavalikoimat blu-ray ja dvd -aihioiden osalta. Olin jo oikeastaan hieman odotellutkin koska ja milloin tuo viime vuonna hyvään menestykseen noussut sotafilmatisointi panssarivaunujen maailmasta tulisi uudelleen levitykseen valkokankaan jälkeen. Tänään se näkyi tapahtuneen, sillä kauppias oli ansiokkaasti nostanut levyt myyntihyllylle.
Normaalisti en juuri vielä heti tuoreeltaan osta levyä, koska tiedän, että muutaman kuukauden kuluttua nekin tulevat alennuslapuilla varustetuiksi. Ja tämä kyseinen levy tuskin loppuu markkinoilta ennen sitä - uskoisin.
Nyt tilanne oli kuitenkin hieman toinen, sillä huomasin yhden levyn olevankin jo valmiiksi ale-hinnoiteltuna alekorissa. Eipä muuta kuin levy kyytiin ja kassalle ihmettelemään. Totisesti, totisesti, tuolle levylle jäi lopulta hintaa pari euroa - eikä myynnissä ollut pelkästään suojakotelo hi...
Sattuuhan sitä - eikä tuo kauppias nyt varmaan tuosta yhdestä levystä konkurssiin menne. Puhtaalla omallatunnolla aion jossain sopivassa hetkessä jälleen katsoa teräshirmujen rymistystä töllöttimestä.

Myös aamulla, ennen työmaalle poikkeamista, lakkaamani pienoismalli oli sopivasti kuivunut, joten pääsin sitä hieman viimeistelemään näyttelykuntoon. Telapyörästön ja telaketjujen viimeistely vielä ennen lopullista suojalakkaa. Sitten pääseekin uuden mallin kimppuun.

Panssarointia

KV-1 (1942) Simplified Turret Tank 1:35

Militarihistoria, varsinkin kotimainen, on ollut mielenkiinnon kohteena jo ala-asteikäisestä pojannappulasta saakka. Varsinaiseen kukoistukseen historiantutkinta oikeastaan nousi sitten yläasteella, kun peruskoulussakin päästiin historiassa  siirtymään ala-asteen kivikaudelta 1900-luvulle. Eipä tuosta harrasteesta pahemmin haittaa ollut edes lukiossakaan, sillä sitten aikanaa YO-kirjoitusten reaalikokeessa tärppäsi kunnolla laudaturin kera. Eikä tuo kaksinumeroinen luku pahemmin keskiarvoja huonontanut päästötodistuksissakaan.
Tässä vuoden alkajaisiksi olen perehtynyt hieman pintaa syvemmälti tuohon panssariaseeseen eri muodoissaan Suomen sodissa 1940 -luvulla. Kipinän tähän antoi syksyllä 2014 julkaistu, Simo Liikasen kirjoittama, kokonaisvaltainen selvitys Suomen panssaritorjunnasta talvi- ja jatkosodassa. Muhkea yli 300 sivuinen tietojätti on mainio avainteos niille, joita aihe jotenkin kiinnostaa. Monet kuvat, piirrokset ja taulukot selkeyttävät hienosti ko. aselajin toimintoja noina vaikeina aikoina.
Kirjan lukemisen rinnalla olen samalla koostanut pienoismallia KV-1 (vm. 1942) venäläisestä panssarivaunusta. Tosin tuon aikakauden panssareita pääsee katsomaan ihan oikeassakin mittakaavassa, kun menee tuonne Rakuunamäen Chymoksen puoleiselle portille. Siellä on useampikin "tankki" näytillä - tosin näin talviaikaan sääsuojien peitossa, mutta kesällä sitten taasen.

Kannasta pitkin ja poikin

Viime syksynä ja nyt heti alkuvuodesta on Atena -kustannukselta ilmestynyt kaksi Mikko Porvalin käsialaa olevaa teosta: Vanki, vakooja ja sissi, Hyökkäyksen edellä, kaukopartio kannaksella kesällä 1941.
Teosten nimet kuvaavat hyvin niiden asiasisältöä ja ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia, mikäli tiedustelu, kaukopartiointi ja elämä itärajan takana vaaran vuosina kiinnostaa. Teoksiin on lukijan kannalta kaivettu hienoja yksityiskohti arkistojen kätköistä, eivätkä kirjojen sankaritkaan jää nimettömiksi varjokuviksi sivustoille.
Kaukopartiotiedustelua käsittävän kirjan mukana tulee jopa äänite, jossa on partion audenttinen haastattelu. Sota-aikanahan tuon haastattelun kielsi esittämästä Päämaja. Tämän partio Toivosen toimntaa kuvaavan kirjan mukaan on helppo "sukeltaa", koska kirjassa on paljon tuttuja paikkoja ja nimiä näin Lappeenrantalaiselle rajaseudun asukkaalle.
Vanki, vakooja, sissi on taas hieman poikkeava selviytymistarina Neuvostoliiton mustilta vuosilta. Kirjan pääkenkilö Matti Putkinen on saanut kokea koko neuvostojärjestelmän armottomuuden kaikilla mausteilla.
Ensimmäisessä vaiheessa Matti vangittiin kansanvihollisena ja luonnollisesti tekaistuin syin. Vapautuessaan vankeudesta hän pyrki rintamalle taistelemaan Saksaa vastaan, mutta huomasi tulleensa jälleen "petetyksi" ja löysi itsensä pakkotyöleiriltä Siperiasta.
Siperiasta Putkinen koulutettiin vakoojaksi ja lähetettiin Suomeen. Täällä hän kuitenkin jättäytyi suomalaisten vangiksi. Ympyrä sulkeutui osaltaan kun Putkinen palasi suomalaisessa sotilaspuvussa - sissinä - takaisin Neuvostoliittoon. Se mitä sitten tapahtui ..... löytyy kirjasta.
Vieläköhän tänään tuolla rajan takana pelätään sitä yöllistä koputusta, joka saattoi merkitä kaiken loppua!

Laidasta toiseen ja takaisin

Kuluneen talvikauden mielenkiintoinen ilmiö on ollut lämpötiloissa tapahtuneet suuret muutokset lyhyillä aikaväleillä. Vuorokauden aikana on lämpötila saattanut kohota reilusta 20 pakkasasteesta aivan nollakeliin. Jos ei muuta niin jokainen tietää, mitä tuollainen lämpötilavaihtelu merkitsee mm. vesiputkille ja muillekin rakenteille.
Alla olevassa kuvassa on Mustolan sääasemalta tallennettua dataa, kuvaamaan tuota lämpövaihtelua joulu-tammikuulta.

Vuosi vaihtui - talvi tuli ...

Vuosi vaihtui ja talvi saapui, vai saapuiko sittenkään. Hyvä kysymys, kun tarkastelee lähemmin säätiloja viime kuukausilta.
Täällä kaakonkulmalla tuota varmaa talven merkkiä, lunta, on lähinnä käynyt näytillä, sulaakseen melkein heti olemattomiin. Enemmän onkin ollut sellaisia syksyisen loskaisia päiviä, kun pirteän valkeita pakkaslumipäiviä maakunnassa.
Kaikkeen tottuu ja jos ei ole hirmuinen hinku järvenjäille tai laduille, niin kyllä nämä lämpimämmät sääjaksot ovat ihan hyviä: mukavampi liikkua ulkosallakin ja tietysti energiaa säästyy lämmityskuluissa.
Lyhykäisyydessää tarkastin paikallisen sääaseman tilastoista noita vuosikeskiarvoja lämpötilojen suhteen parilta viimevuodelta ja 10 vuoden takaa: eipä niissä vuositasolla mitään ihmeellistä ollut. Vuoden 2014 keskiarvo lämpöjen osalta oli 5.5 C ja vuonna 2004 oli keskilämmöt 4.4 C. Näillä marginaaleilla ei kannata vielä lähteä suuremmin spekuloimaan ilmastonmuutoksella. Tosin kyllähän sitä jotain muutosta on aistittavissa, jos muistelee vaikka talvea 2013-2014, jolloin talvi käytännössä ohitti maakunnan niin, että kaikki eivät sitä edes ehtineet huomatakkaan.
Se millaiseksi tämä talvikausi vielä muodostuu jää nähtäväksi ja huhtikuulla ollaan varmasti viisaampia tässäkin asiassa. Vielä on vahvimmat talvikuukaudet edessäpäin.

HYVÄÄ VUODEN JATKOA KAIKILLE LUKIJOILLE JA IHMETTELIJÖILLE!

Viipurin "kujanjuoksu" 1944 / 1994 - historiaa pitkin ja poikin

Jo syvältä 70-luvulta lähtien on historia eri muodoissaan kiinnostanut siinä määrin, että sen parissa on tullut kulutettua aikaa mitä erinäisimmillä tavoin. Yksi mukava ja kongreettinen tapa on tutustua johonkin asiaan ja mennä sitten itse paikanpäälle katsomaan paikkoja ja esineitä, jos se vain suinkin on mahdollista.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä, jonka varmasti kaikki tuntevat voisin mainita Egyptin pyramidit. Aineistoa löytyy vaikka kuinka paljon niin kirjoitettuna kuin kuvitettunakin. Ja mikä parasta itse pyramiditkin ovat vielä säästyneet melko hyvin ryöstelijöiltä ja sodilta, puhumattakaan ns. turistieroosiosta.
Aivan Egyptiin saakka ei tietysti tarvitse kokemuksia lähteä kartuttamaan. Niitähän löytyy paljon lähempääkin, jos vain uskaltaa avata ulko-oven ja hieman liikkua lähiympäristössään.
Lappeenrannan ympäristö on tietysti aivan vertaansa vailla oleva paikka, niille jotka ovat kiinnostuneet ns. sotahistoriasta. Alueella on ehtinyt vuosisatojen saatossa vaikuttamaan monet armeijat ja onpa paikkakunnalla käyty aikoinaan myös verisiä taisteluja silloisten "suurvaltojen" välillä. Toki pienempiä, mielenkiintoisia "kahauksiakin"on ollut. Yhteistä niille kaikille on se, että kaikaista on jäänyt jäljet maastoon ja kirjallista aineistoa taustoittamiseksi on runsaasti saatavilla - kunhan sitä osaa vaan etsiä.
Muutama viikko sitten sain käsiini pari mielenkiintoista kirjaa, jotka kokosivat kansiensa väliin tapahtumat Viipurissa, kesäkuussa 1944. Tuolloinhan Viipuri menetettiin jälleen kerran rakkaalle viholliselle, Venäjälle. Viipurin taistelustahan on liikkeellä lukuisia tarinoita ja legentoja: osa täyttä faktaa varmasti, mutta osa aikojen kultaamia muistoja.
Venäjän arkistojen avauduttua, ainakin osittain, on tarjolle tullut uutta aineistoa, jota tutkijat ovat voineet käyttää hyödykseen sotahistoriaa päivittäessään. Totuushan on pitkälti ollut se, että vuoden 1944 taisteluista on paljon materiaalia jäänyt viholliselle tai tuhoutunut. Näin ollen monia asioita on jouduttu yhdistelemään useammasta eri lähteestä. Itse tapahtumat kokeneet kertojat alkavat olla jo hyvin vähissä, joten onkin hyvä, että myös kirjallista materiaalia tulee esiin arkistojen kätköistä.
1990-luvulla tuli melko usein "seikkailtua" Viipurissa ja oli luonnollista, että aina kaupungissa liikkuessa tuli mieleen erilaiset historialliset kiinnekohdat kaupungin osalta. Jo, pelkästään itse linna kätkee muuriensa sisään koko joukon mielenkiintoista historiaa. Koko kaupunkia ajatellen onkin sitten nuo kesäkuun 1944 tapahtumat, jolloin kaupungista jouduttiin luopumaan, jääneet varmasti päällimmäisiksi.
Toukokuussa 1994 tuli hyvän ystäväni kanssa hieman kongreettisesti koettua tuota historiaa. Olimme saapuneet aamupäivällä kanavaa pitkin Viipurin satamaan, josta sitten suuntasimme kävellen matkamme kaupungin toiselle laidalle vanhoja taistelupaikkoja ja nähtävyyksiä katselemaan. Jokainen tietää, että joskus aika menee kuin lentämällä, niin kävi nytkin. Ollessamme kaukana Patterimäen takana tutustumassa silloisen VKT-linjan (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) maastoihin, tuli äkkiä mieleen että se laiva muuten lähtee kohta paluumatkalle. Aikaa laivan lähtöön olisi hieman reilu tunti ja matkaa satamaan vajaa kolme kilometriä linnuntietä.
Paikallisen taksin tai julkisen kulkuneuvon käytöstä päätimme yhteistuumin luopua, koska olihan kertoman mukaan vuonna 1944 nopeimmat taistelija asemista irtaantuessaan siirtyneet vihollisen tulimyrskyssäkin kaupungin lävitse Linnansillalle (sataman viereen) reilusti alle tunnissa. Nyt ei ollut ketään ampumassa selkään tai "persuuksille", joten uskoimme selviävämme urakasta kunnialla.
Urakasta selvittiin kunnialla - kiitos suunnistustaidon ja jonkinasteisen paikallistuntemuksen. Jos olisimme valinneet reitiksemme suoran ylityksen Patterimäen kautta, olisi voinut käydä niin, että olisimme saattaneet päästä ihailemaan laivan irtaantumista satamasta komealta näköalapaikalta.
Kävellen ja ns. kevyellä kenttähölkällä olimme saavuttaneet sataman ja passintarkastuspisteen ajassa 55 min - samalla olimme karistaneet hänniltämme tuolloin vielä runsaslukuisina parveilleet hieman agressiivisetkin "kauppahemmot", joilla ei aina ollut puhtaat jauhot pusseissaan.
Monia kokemuksia rikkaampana jälleen ensi kesänä tutustumaan naapurikaupunkimme ihmeisiin.

Kaikki tai ei mitään... UEFA Champions League 2014-2015

No, niinhän siinä sitten kävi, että Joulu saapui hieman etuajassa ja tonttupartio oli pudottanut oikein jymy-yllätyksen postilaatikkooni eilen. Yllätys oli kirjeen muodossa ja kuoren sisältä paljastui hienon kirjeen lisäksi kokoelmastani puuttunut keräilykortti tämän kauden UEFA Champions Liigan keräilykorteista. Nyt on koko "joukko" kasassa ja itse finaaliinkin on vielä reilu puoli vuotta aikaa.
Hienoa, hienoa.

Tuntematon sotilas - vilpittömät onnittelut

Jos Tuntematon sotilas tuntuu jo liian tutulta, niin kannattaa tutustua juuri ilmestyneeseen Pasi Heikuran kirjoittamaan teokseen "Aika velikultia - Tuntemattoman sotilaan sanontoja kaikkeen käyttöön"

(ISBN: 978-951-0-40766-0)
Teoksesta löytyvät tunnetuimmat ja pidetyimmät repliikit yksissä kansissa. Samalla ne saavat uutta sisältöä kun niitä heijastetaan tämän päivän sosiaalisen median ja yhteiskunnan eri ilmiöihin.
Itse pääteoshan vietää tänään arvoistaan 60 -vuotisjuhlaa, sillä ensipainos Tuntemattomasta julkaistiin 3.12.1954. Löytyykö sinulta vielä tämä teos kirjahyllystä?

Syksyn lintuja ja perhosia ilonamme

Näin ensimmäisten pakkasjaksojen päättyessä ja talviruokintaa puutarhaan viritellessä on ollut hieno huomata kuinka paljon lintuja on muutamalla (3) ruokintapisteellä vieraillut. Valtaosa tosin on ollut tiaisia ja pikkuvarpusia, mutta onpa joukkoon mahtunut omalta vaellukseltaan pari pähkinänakkeliakin. Nakkelit ovatkit pirteitä ja melko pelottomia. Lienevät tulleet jostain kaukaa Siperian aroilta, jossa harvemmin ovat kohdanneet kaksijalkaisia liikkujia (?). No, joka tapauksessa nyt nämä vekkulit linnut ovat jo olleet paikalla reilu kaksi viikkoa.

Toisista siivekkäistä tuli tänään havainto sisätiloissa, kun komea neitoperhonen liihotteli huoneesta toiseen. Pyydystin sen, mutta ulos, pakkaseen en sitä suostunut laittamaan, joten vein sen talvisuojaan puolilämpimään autotalliin, josta se pääsee sitten halutessaan talvehtimaan muualle ellei paikka muutoin miellytä.

Syyskuu 2014 - Mustolan paikallissää

Vaikka aivan hellerajaa ei syyskuussa hätyyteltykään, saatiin kuukauden alkupuolella nauttia kuitenkin vuodenaikaan nähden lämpöisistä keleistä: useana päivänä maksimilämpötila ylitti vielä +20 C. Kuukauden puliväliin tultaessa sitten jo lämpötilojenkin osalta tapahtui selvä muutos: alla olevassa kuvaajassa selvin muutos näkyy 22.9, jolloin lämpötila putosi jyrkästi alla 10 asteen. Päivämaksimitkin jäivät vain reiluu +5 C:een. Tähän samaan aikaan ajoittui myös kuukauden suurin saderintama, joka toi maakunnan pohjoisosiin myös räntää/ lunta. Mustolassa ei lumitöihin vielä tarvinnut mennä. Kuukauden keskilämmöksi mudostui lopulta: +10.8 C.

Sateet ajoittuivat kuukauden loppupuolelle ja kokonaiskertymäksi mitattiin paikallisesti 50.2 mm.

22.9 mitattiin runsaimmat sateet, jolloin mittariin tuli vettä 23.6 mm vuorokauden aikana.

Ukkoshavaintoja eikä muitakaan sään ääri-ilmiöitä kuukauden jaksolle sattunut. Pelätyt myrskytuuletkin osasivat kiertää paikkakunnan.

Oheisessa kuvassa joitakin perussuureita syyskuun osalta.

• siniset palkit => merkittäviä sadepäiviä
• punainen murtoviiva => mitattu maksimilämpötila
• sininen murtoviiva => mitattu alin lämpötila
• vihreä murtoviiva => kastepiste

Elokuu 2014 - Mustolan paikallissää

Sää jatkoi hemmottelemistaan helteillä kuun vaihteesta elokuun puolelle kuten arveltiinkin. Hellejakso jatkui peräti 12 päivän mittaisena putkena elokuussa. Tämän jälkeen päivän maksimilämpötilat putosivat nopeasti vain hieman reiluun 20 C:een. Loppukuuta lähestyttäessä jäätiinkin hellerajoista jo huomattavasti. Kuukauden keskilämpötilaksi muodostui lopulta +16.3 C, mikä on vain 0.3 C enemmän kuin vuosi sitten.

Sateiden osalta päästiin 90.2 mm kokonaiskertymän osalta. Mikä onkin reilusti enemmän kuin heinäkuussa. Sadepäiviä, jolloin mittariin tuli yli 0.2 mm vettä kirjattiin 19 kpl. Näistäkin 10 oli sellaisia, jolloin satoi yli 2 mm.
12.8 kirjattiin kuukauden suurin sadekertymä 24.4 mm. Tähän sateeseen myös katkesi tuo hellejakso.

Ukkosista ei kuukauden aikana ollut juurikaan häiriötä. Muutama voimakas ukkoskuuro saderintamineen poikkesi "kylässä", mutta mitään muuta ihmeempää ei ukkosen osalta tarvinnut kirjailla muistiin.

Oheisessa kuvassa on muutamia mitattuja perussuureita heinäkuun osalta:

• siniset palkit => merkittäviä sadepäiviä
• punainen murtoviiva => mitattu maksimilämpötila
• sininen murtoviiva => mitattu alin lämpötila
• vihreä murtoviiva => kastepiste