Pikkuvarpusille "vaakaa" tarjolla

Kevään ensimmäinen vaihe saapui tänä vuonna hyvinkin etuajassa: eletään maaliskuun alkupuoliskoa ja lämpötilat ulkona hipovat +5 C:n paremmalla puolella ja talven lumikertymä piha-alueella on pienentynyt kovaa vauhti - vaihtuen jäätikköön 😊 No, ensi viikko tuo sitten taas tuota talventuntua kun pakkaset saapuvat ja hieman lisää luntakin, kuulemma. 😒

Lintumaailmakin on herännyt kevääseen vauhdilla: tiaiset ja varpuset ovat siirtyneet ruokintapaikoilta tutkimaan pesäkolojaan. Sen verran löytyi vielä vanhoja "kiikkulautoja", että sain koostettua parikin vaakapönttöä pikkuvarpusen asuntotarpeisiin. Yritetään hieman houkutella varpusia pesimään pihapiiriin, vaikka kyllähän nuo räystäänalustat ja sähkötolppien putketkin näkyvä kelpaavan hyvin pesäpaikoiksi.

80-luvun lopulla näitä vaakapönttöjä oli itselläni kontrolloitavana useita kymmeniä. Olin tuolloin mukana tämän tulokaslajin tutkimuksessa ja kävin rengastamassa poikaset ja ottamassa ns. strategiset mitat tilastoihin. Projektin loputtua 90-luvun puolivälissä on monet pöntöt kadonneet Mustolankin maisemista, joten nythän oli hyvä hetki ja aika laittaa pari pönttöä tarjolle.

Varpusethan jo monesti varailevat pesäkolot seuraavalle kaudelle syksyllä, joten on mahdollista ettei nämä pöntöt vielä ehdi käyttöön varpusten osalta tälle kaudelle. Tuleva kevät / kesä näyttää sitten kuinka tässä onnistuttiin. Varpusethan tekevät useamman pesyeen vuodessa, joten kaikki on mahdollista. 

Jäämme seuraamaan tilannetta. 🔭

@ri

Pikkuvarpusen vaakapönttö vm. 2025

Pikkuvarpusen vaakapönttö vm. 2025

 

Paras linnunpönttö!

Vuosimallia 1990 ja toimii edelleen.
Reilui 30v palvellut!

Näin hieman "raflaavan" otsikon merkeissä ajattelin luoda katsetta taasen alkavaan kevätkauteen. Tosin koko kulunut talvihan on toistaiseksi tuntunut melkein kuin keväältä 😉

Tämähän on se aika vuodesta taas aletaan suunnittelemaan linnunpönttöjä. Eihän ole enää pitkälti kun muuttolinnut saapuvat ja kotimaiset talvehtijat, pöllöt, ovatkin jo kovasti katsomassa pesäpaikkoja itselleen.

Linnunpönttöön liittyen sain kuluvalla viikolla erittäin mielenkiintoisen viesti Etelä-Savosta, Enonkoskelta. Viestissä kysyttiin lupaa siirtää minun vuonna 1990 asentama telkän/helmipöllön pönttö parempaan paikkaan. Ympäristö oli jo pöntön ympäriltä muuttunut n. 30 vuodessa hieman epäedullisempaan suuntaan. Tämähän on hyvin ymmärrettävää.

Viestin liitteenä olivat kuvat pöntöstä sekä sisäkanteen laitetuista yhteystiedoista. Eihän sitä muutoin olisi kukaan osannut jäljittää. Aikoinaan laitoin yhteystiedot juuri sen takia, että jos pöntöstä oli harmia tai muuta estettä, niin maanomistaja voisi helposti ottaa yhteyttä ja pyytää siirtämään pönttöä. Toki samalla joku voisi ilmoitella, josko pöntössä olisi pesintää menossa jne. Kaikki pöntöt olivat luonnollisesti laitettu niin, etteivät ne aiheuta vahinkoa puustolle.

Lupa pöntön siirtoon annettiin luonnollisesti. Olihan pönttö vielä 30 vuoden päästä siinä kunnossa, että se kannatti siirtää. Löytyisiköhän muualta noin vanhaa pönttöä vielä aktiivikäytössä?

On se hyvä, että aikoinaan tuli rakennettua laadukkaita pönttöjä.

Pöntön infotaulu!

Pönttöasiaa

Lappeenrannan vuotuinen "massatapahtuma" - kevätmarkkinat, näkivät päivänvalon viime viikon lopulla. Rinkeliostosten ohessa tuli tarkasteltua kuinka kevään sesonkituotetta, linnunpönttöä, olisi tarjolla. No, tarjolla oli, mutta ei kovin ruhtinaallisesti. Osa tuotteista oli tehty enemmänkin ihmisen silmäniloksi kuin linnun asuttavaksi ja osa oli tehty vain ns. rekvisiitaksi muuhun myyntityöhön liittyen.
Erikoista oli huomata, ettei yhtään ns. pöllistä sorvattua linnunpönttöä ollut tarjolla. Nämähän ovat niitä linnun kannalta lähimpänä aitoa asumusta olevia. Vai onkohan joku havainnut linnun rakentavan pesäkoloansa laudoista nauloja apuna käyttäen (?). Itse en ole ainakaan moisesta kuullut.
Perinteinen lautapönttö on kätevä valmistaa ja linnut tykkäävät niissä asustella. Nuo sorvatut pöntöt ovat sitten hieman työläämpiä rakentaa, jos ei omista tarkoitukseen sopivia työkaluja - harvalla on. No, onneksi paikoin järjestetään talkoohengessä pönttösorvauksia, jolloin näitä laatutuotteita pääsee ihailemaan lähempää. Ihailtaviksihan ne eivät ole tarkoitettu, vaan lintujen pesäpaikoiksi.
Oikein tehtynä pönttö palvelee niin lintua kuin pöntön ripustajaa: linnulle tuttu, turvallinen pesäkolo ja puutarhaan tai lähimetsään komea pönttö, jota kehtaa ihailla.
Tuossa 90-luvun lopulla kävin paikallisella torilla esittelemässä Pertti Pukarisen KOTO-pönttöjä. Tuolloin sorvattujen pönttöjen tekeminen oli vielä melko harvinaista. Ainakaan niitä ei ollut juurikaan julkisesti saatavilla mistään.
Iso joukko KOTO-pönttöjä löysikin helposti oman asiakaskunnan ja kaukaisimmat pöntöt menivät peräti Australiaan saakka. Näitä Puumalan "Pönttöpajan" KOTO-pönttöjä on edelleenkin saatavilla. Näin kesämökkikauden alkaessa ja jäiden lähtiessä olisikin hienoa, jos sinne mökkirantaan veisi vaikka komean, sorvatun, KOTO-pöntön telkälle tai koskelolle.
Ohessa linkki, mikäli asia alkoi kiinnostaa.

Kevätmarkkinoiden pöntöt/ -16

Kevätmarkkinoiden pöntöt/ -16

Pönttöjä luontoo

Keväällähän tuo pönttöhuuma aina perinteisesti valtaa ihmiset. Tänäänkin aamulenkillä huomasin taas useassa puutarhassa uutuuttaan "kiiltäviä" pönttöjä. Hyvä niin, sillä viimeistään kohta kun kirjosiepot saapuvat on kaikki pöntöt varmasti tarpeen ja haluttuja.
Kaikenlaisia pönttöjä on tullut rakenneltua, mutta tänä vuonna päätin kokeilla jotain täysin uutta aluevaltausta. Kuvan mukainen hyönteispönttö sattui silmään erään marketin eläinosastolla. Siitäpä innostuneena ajattelinkin laittaa muutaman pöntön mökille linnun- ja lepakonpönttöjen sekaan. Saas nähdä sitten kuinka hyönteiset pöntön hyväksyvät ja mitä lajeja siinä lopulta sitten asustelee.

Pönttölinnuttamaan eli linnuille pönttöjä

ISBN 978-952-5856-80-4

 Kevään ja muuttolintujen saapumisen myötä herää useimmissa ihmisissä jälleen halu ripustaa pönttöjä siivekkäiden iloksi. Tässä asiassahan ei oikeastaan koskaan voi toimia liian myöhään, sillä palvelevathan pöntöt toki muutoinkin kuin turvallisina pesäpaikkoina pesimäkaudella.
Pöllöjen osaltahan tämä pesimäkausi on jo siinä vaiheessa, että uudet pöntöt palvelevat sitten tulevaa kautta tai toimivat joillakin lajeilla ns. ravintovarastoina, joihin kootaan saalista tai pidetään muutoin vain päiväpiiloina.
Tiaisilla on pesäkolojen tutkiminen jo kovassa vauhdissa, ja tähän asiaan ehtii hyvin vielä vaikuttamaan uusilla pöntöillä varsinkin kun tiaiset tekevät useamman pesyeen kesässä ja harvoin kahta kertaa samaan pesään peräkkäin. "Kunnon metsätiaisista" pesintä lieneekin jo pisimmällä tuolla mainiolla töyhtötiaisella. Töyhtötiaisella pesintä on jo valmis muiden aloitellessa. Näin vältytään hyvin kilpailulta pesäkolojen osalta. Luonto on hoitanut asian mallikkaasti.

Sinitiainen tutustuu KOTO-pönttöön

Pöntöistä, pöntötytksestä ja pönttölinnuistahan on kirjoitettu erilaisia artikkeleita ja muita julkaisuja hyvinkin paljon. Kuluneella viikolla "itelooni" oli tuonut laatikkooni yhden uusimmista julkaisusta tähän aihepiiriin. Ensisilmäyksellä ajattelin, että onkohan vielä jotain jäänyt kertomatta kun on uusia teos jälleen saatu julkaistuksi. Vuoden luontokirjaksi 2013 valittu teos on kyllä paikkansa ansainnut ja löytänyt hienosti oman reviirinsä. Juha Laaksonen on mainiosti koonnut yksiin kansiin kaiken tärkeimmän tiedot pönttölinnuista ja niihin liittyvistä asioista. Arvokkaan lisämausteen teokselle tuo Urpo Koposen (kymenlaaksolainen, pitkänlinjan pöntöttäjä) mainiot vihjeet pönttöjen "duunaamisesta" kullekin lajille mahdollisimman houkuttelevaksi pitkäaikaisten omien kokemusten perusteella. Kokonaisuus on todellakin kohdallaan tässä kirjassa.

1990-luvulla kun suurin osa valmistuneista pöntöistä oli perinteisiä lautapönttöjä olin välillisesti mukana projektissa, joka mahdollisti erikokoisten pönttöjen tekemisen suoraan puunrungosta. Toreilla oli mielenkiintoista havaita kuinka hyvän vastaanoton nuo kairatut pöntöt saivat. Lappeenrannan torillakin muutamia koivupönttöjä lähti Australiaan saakka eräänlaisiksi matkamuistoiksi. Aito luonnontuote miellyttään ihmissilmää siinä missä lintuakin pesäpaikkana. Eihän tuon luonnonmukaisempaa koloa oikeastaan voi enää keinotekoisesti valmistaa.
Peräkärrillinen erilaisia pönttöjä meni yleensä kaupan, niin ettei niitä tarvinnut enää takaisin kotipihalle kuljetella. Oheiset kuvat ovat sieltä 90-luvun vuosilta kun pönttöjä käytiin esittelemässä Tammisaaren maatalousmessuilla. Samalla oli mainio tilaisuus jakaa lintutietoutta ja kerätä varoja linnustonsuojeluun.

Pönttöjä Tammisaaren messuilla 90-luvulla. KOTO-pöntöt menivät kuin "kuumille kiville"