YLE Lappeenranta - avoimet ovet

Uusi lähetysauto valmiina starttiin

Tänään oli kansalaisille tarjolla hieman harvinaisempaa herkkua, kun YLE Lappeenranta tarjosi avoimet ovet -tapahtuman. Kansalaiset (lue: YLE-veron maksajat) pääsivät tutustumaan radiotaloon, toimittajiin ja ohjelmantekoon ihan "livenä".
Itsekin tuli käytettyä tilaisuus hyväksi ja piipahdettua katsomassa paikallista radiotyötä. Samalla oli tarkoitus nauttia mainostetut markkinarinkelikahvit, mutta näköjään pullan suhteen oli tapahtunut joku muutos, koska tarjolla olikin rusinapullaa. No, hyvää oli sekin.
Ulkona oli näytillä mm. pönttösorvi. Sorvilla jyrsittiin haapapölkyistä linnunpönttöjen aihioita. Harmi, ettei aihioita saanut mukaansa edes rahalla. No, niille oli varmasti jo paikka mietittynä.
Kokonaisuudessaan hieno tapahtuma, joka saanee varmaan jatkoa tulevina vuosina - toivottavasti.

Pönttösorvi

YLE Lappeenranta, aamustudio

Pönttölinnuttamaan eli linnuille pönttöjä

ISBN 978-952-5856-80-4

 Kevään ja muuttolintujen saapumisen myötä herää useimmissa ihmisissä jälleen halu ripustaa pönttöjä siivekkäiden iloksi. Tässä asiassahan ei oikeastaan koskaan voi toimia liian myöhään, sillä palvelevathan pöntöt toki muutoinkin kuin turvallisina pesäpaikkoina pesimäkaudella.
Pöllöjen osaltahan tämä pesimäkausi on jo siinä vaiheessa, että uudet pöntöt palvelevat sitten tulevaa kautta tai toimivat joillakin lajeilla ns. ravintovarastoina, joihin kootaan saalista tai pidetään muutoin vain päiväpiiloina.
Tiaisilla on pesäkolojen tutkiminen jo kovassa vauhdissa, ja tähän asiaan ehtii hyvin vielä vaikuttamaan uusilla pöntöillä varsinkin kun tiaiset tekevät useamman pesyeen kesässä ja harvoin kahta kertaa samaan pesään peräkkäin. "Kunnon metsätiaisista" pesintä lieneekin jo pisimmällä tuolla mainiolla töyhtötiaisella. Töyhtötiaisella pesintä on jo valmis muiden aloitellessa. Näin vältytään hyvin kilpailulta pesäkolojen osalta. Luonto on hoitanut asian mallikkaasti.

Sinitiainen tutustuu KOTO-pönttöön

Pöntöistä, pöntötytksestä ja pönttölinnuistahan on kirjoitettu erilaisia artikkeleita ja muita julkaisuja hyvinkin paljon. Kuluneella viikolla "itelooni" oli tuonut laatikkooni yhden uusimmista julkaisusta tähän aihepiiriin. Ensisilmäyksellä ajattelin, että onkohan vielä jotain jäänyt kertomatta kun on uusia teos jälleen saatu julkaistuksi. Vuoden luontokirjaksi 2013 valittu teos on kyllä paikkansa ansainnut ja löytänyt hienosti oman reviirinsä. Juha Laaksonen on mainiosti koonnut yksiin kansiin kaiken tärkeimmän tiedot pönttölinnuista ja niihin liittyvistä asioista. Arvokkaan lisämausteen teokselle tuo Urpo Koposen (kymenlaaksolainen, pitkänlinjan pöntöttäjä) mainiot vihjeet pönttöjen "duunaamisesta" kullekin lajille mahdollisimman houkuttelevaksi pitkäaikaisten omien kokemusten perusteella. Kokonaisuus on todellakin kohdallaan tässä kirjassa.

1990-luvulla kun suurin osa valmistuneista pöntöistä oli perinteisiä lautapönttöjä olin välillisesti mukana projektissa, joka mahdollisti erikokoisten pönttöjen tekemisen suoraan puunrungosta. Toreilla oli mielenkiintoista havaita kuinka hyvän vastaanoton nuo kairatut pöntöt saivat. Lappeenrannan torillakin muutamia koivupönttöjä lähti Australiaan saakka eräänlaisiksi matkamuistoiksi. Aito luonnontuote miellyttään ihmissilmää siinä missä lintuakin pesäpaikkana. Eihän tuon luonnonmukaisempaa koloa oikeastaan voi enää keinotekoisesti valmistaa.
Peräkärrillinen erilaisia pönttöjä meni yleensä kaupan, niin ettei niitä tarvinnut enää takaisin kotipihalle kuljetella. Oheiset kuvat ovat sieltä 90-luvun vuosilta kun pönttöjä käytiin esittelemässä Tammisaaren maatalousmessuilla. Samalla oli mainio tilaisuus jakaa lintutietoutta ja kerätä varoja linnustonsuojeluun.

Pönttöjä Tammisaaren messuilla 90-luvulla. KOTO-pöntöt menivät kuin "kuumille kiville"

Kestää tikan takoa

Pönttöjen keväthuoltojen yhteydessä tulee aika ajoin esille kuinka tikat ja oravat ovat hieman tehneet tuhoja pikkulintujen pöntöille. Aina ei edes lentoaukon suojalevy auta asiaa, sillä ainakin tikat ovat osoittautuneet sen verran neuvokkaiksi linnuiksi, että osaavat tarvittaessa takoa uuden aukon pöntön sivupaneeliin. Oravilta tuo taito vielä onneksi puuttuu.
Tänään aamulenkillä huomasin, kuin tiaiset pitivät omaa liikehdintää vanhan sulkukammion reunalla. Syykin selvisi pian paikalle saapuessa. Sulun rakennelmista löytyi valmis pönttöaihio, joka varmasti kestää niin tikat kuin muut tunkeilijat - siis ne, jotka eivät kolosta mahdu suoraan sisälle. Vanha "metallipollari" osoittautui näin saaneen hieman uuden tehtävän ajanmyötä.
Nyt on siis korkein aika tehdä jo pikkulintujen pöntöille kevätsiivous, mikäli se syksyllä unohtui tai jäi muusta syystä tekemättä.

Luja tiaispönttö Saimaan kanavalla