Kuusitiainen mielipuuhassaan |
Tänään kun aamulenkillä katsoi maisemaa, ei kyllä uskoisi, että viikonlopulle on lupailtu jo kunnon vesisadetta ja "kovia" päivälämpöjä. Tuo yhdistelmä kyllä sitten antaakin kyytiä vielä vallitsevalle lumipeitteelle.
Pakkasyön jäljiltä puut loistavat komeissa lumikideharsoissaan, aivan kuin muistuttaen vielä kuinka kaunis tuo talvinenkin maisema voi olla. No, maisemassa ei olekkaan mitään valittamista, mutta se kylmyys ja pimeys, jotka liittyvät tuohon paikalliseen talvisesonkiin erottamattomasti.
Paikallinen lintumaailma on aistinut kevään tulemisen jo usean viikon ajan. Niillä kun tuo lumimäärä ei ole ratkaiseva tekijä kevään odottelussa. Tärkein tekijä on tuo lisääntyvä päivänvalon määrä, mikä kirvoittaa mielet laulamaan ja reviiriä valtaamaan. Tikat ovat antaneet kuulua itsestään jo usean viikon ajan kiivaasti rummutellen puunrunkoja ja lyhtypylväitä. Tikkojen "urbaani metallicakonsertti" onkin mielenkiintoista kuunneltavaa. Samoin tiaiset ovat valtailleet jo omia pesäkolojaan ja ruokintapisteelle ennättää enää päivä päivältä vähemmän vierailijoita.
Tälle aamulle tuli hieno luontohavainto, kun koko talven ruokintapaikalla vierailleet kuusitiaiset olivat aloittaneet myös aktiivisen laulukauden. Suuren lehtikuusen latvassa helkkynyt laulu kantautui pitkälle ja eipä aikaakaan kun paikalle tuli lajitoveri, jonka kanssa olikin sitten mukava kirmailla oksistossa.
Huhtikuun vuorokautiset keskilämmöt ovat Mustolassa pysytelleet tiukasti -2 C ympärillä, joten terminen kevät siis antaa vielä odottaa. Ensiviikolla voidaan varmaan todeta tilanteen olevan jo ihan toinen mikäli meteorologien ennusteet pitävät paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti