Aamuluonnossa: "seisauttava laulu"

TIKLI

Reilusti pakkasenpuolelle menneen yön jäljiltä olivat jo keraalleen sulaneet vesialueet saaneet jälleen pienoisen riitteen pintaansa, kuin muistutuksena talvesta. Ainakaan kanavan vesilinnuille tämä jäänmuodostus ei näkynyt vielä turhia murheita aiheuttaneen.
Keväälle uutena lajina reunuskivillä hyppeli rantasipi, joka tuntui sekin ihmettelevän hieman jäistä näkymää kanavauomassa.
Paikalla olleet kaksi kalalokkipariskuntaa piti huolen siitä, että äänimaailmaan mahtui muutakin kuin autoliikenteen tasaista hurinaa 6-tieltä. Vanhat pesäpaikat oli näköjään vallattu käyttöön ja nyt piti hieman puolustella paikkoja ulkopuolisilta tunkeutujilta.
Lenkkeilyn yhteydessä harvoin tulee tarvetta käyttää kiikareita, vaikka ne aina (lähes) mukana kulkevatkin - suurin osa havainnoista lintujen osalta tuleekin tehtyä kuulohavaintoina. Kanavapuistoon saavuttaessa oli äänimaailmassa pieni poikkeava ääni: aika hento ja vaimea, mutta silti hyvin poimittavissa muusta taustakuorosta. Itse asiassa tätä ääntä on tullut jo hieman kaivattuakin: komea tikli-herra piti konsertinpätkää valitulleen vanhan koivun latvuksessa. Nyt kannatti jo kaivaa kiikaritkin esille, sillä sen verran komea väritykseltään tuo tikli on. Joku voisi väittää, että kyseessä on kotimainen "papukaijalintu"