Kevättä tekee sittenkin

Kuusitiainen mielipuuhassaan

Kyllä selviä keväänmerkkejä on jo ilmassa runsaastikkin, vaikka lämpötilojen osalta tuo ns. terminen kevät antaa vielä odottaakkin tuloaan. Ihmehän tuo olisikin ellei jo ennen Vappua nuo keskilämmöt nousisi plussan puolelle.
Tänään kun aamulenkillä katsoi maisemaa, ei kyllä uskoisi, että viikonlopulle on lupailtu jo kunnon vesisadetta ja "kovia" päivälämpöjä. Tuo yhdistelmä kyllä sitten antaakin kyytiä vielä vallitsevalle lumipeitteelle.
Pakkasyön jäljiltä puut loistavat komeissa lumikideharsoissaan, aivan kuin muistuttaen vielä kuinka kaunis tuo talvinenkin maisema voi olla. No, maisemassa ei olekkaan mitään valittamista, mutta se kylmyys ja pimeys, jotka liittyvät tuohon paikalliseen talvisesonkiin erottamattomasti.
Paikallinen lintumaailma on aistinut kevään tulemisen jo usean viikon ajan. Niillä kun tuo lumimäärä ei ole ratkaiseva tekijä kevään odottelussa. Tärkein tekijä on tuo lisääntyvä päivänvalon määrä, mikä kirvoittaa mielet laulamaan ja reviiriä valtaamaan. Tikat ovat antaneet kuulua itsestään jo usean viikon ajan kiivaasti rummutellen puunrunkoja ja lyhtypylväitä. Tikkojen "urbaani metallicakonsertti" onkin mielenkiintoista kuunneltavaa. Samoin tiaiset ovat valtailleet jo omia pesäkolojaan ja ruokintapisteelle ennättää enää päivä päivältä vähemmän vierailijoita.
Tälle aamulle tuli hieno luontohavainto, kun koko talven ruokintapaikalla vierailleet kuusitiaiset olivat aloittaneet myös aktiivisen laulukauden. Suuren lehtikuusen latvassa helkkynyt laulu kantautui pitkälle ja eipä aikaakaan kun paikalle tuli lajitoveri, jonka kanssa olikin sitten mukava kirmailla oksistossa.
Huhtikuun vuorokautiset keskilämmöt ovat Mustolassa pysytelleet tiukasti -2 C ympärillä, joten terminen kevät siis antaa vielä odottaa. Ensiviikolla voidaan varmaan todeta tilanteen olevan jo ihan toinen mikäli meteorologien ennusteet pitävät paikkansa.

Talvilintuja katsellessa

Lämpötilat ulkosalla vaihtelevat kovista pakkasista aina plussa-asteisiin. Mutta pakkasista huolimatta paksuksi ennättänyt lumivaippa peittää maan ja hankaloittaa tänne talvehtimaan jääneiden lintujen päivittäistä energian saantia. Talviruokinta onkin tuohon energia-apuun oiva menetelmä ja linnut oppivat nopeasti käymään tutuilla ruokintapisteillä.
Niille, joille tuo talviruokinta on mahdotonta toteuttaa kotiympyröissä, on nykyään hieno mahdollisuus käydä ruokkimassa lintuja jossakin yhteisessä ruokintapisteessä. Lappeenrannassa hyväksi paikaksi on osoittautunut esim. Pappilanniemen kuntopolun varressa oleva ruokintapaikka.
Ruokintapaikan lintuja tarkkaillessa kannattaa olla tarkkana, sillä perinteisten tali-, hömö- ja sinitiaisten lisäksi tiaisparveen on saattanut tulla hieman oudompiakin laudalla kävijöitä, kuten kuusi- ja töyhtötiaisia.
Muistetaanhan jatkaa ruokintaa myös vuodenvaihteen jälkeenkin.
Ohessa pari kuvaa tältä viikolta: tali- ja kuusitiainen ruokintapaikalla energiaa tankkaamassa.