Muistoissa vaan

Putkityömaa Läntisellä kavanatiellä, LPR

Eilen tuli käytyä jälleen hieman dokumentoimassa muuttuvia kotikulmia kanavanlaidalta. Tällä kertaa kohteeksi otin tuon jo syksyn myrskyssä kaatuneen kuusimetsikön aivan tuossa IKEA:n rakennustyömaan tuntumassa.
Tuuli olikin tehnyt sopivan aukon ja helpottanut metsurien hommaa suuresti. Nyt nuo kuusirungot olivat vaihtuneet suuriin viemäriputkiin, jotka oli ajettu siisteihin rivistöihin asennuksia odottamaan.
Tähän tulee ennakkotietojen mukaan se kuuluisa siirtoviemäri, jolla siirretään kanavasta vettä tuonne kaupungin "jäteojaan", Rakkolanjokeen, kaupungin toiselle puolelle.
Kai tälläkin projektilla lienee nuo kustannus-hyötylaskelmat kohdillaan, kun sellainen kannattaa rakentaa. Samallahan ollaan tosin valmistelemassa kokonaan uutta jätevesiratkaisua kaupungille.
Ennen myrskytuhoa (trombi) tämä metsikkö tuli tunnetuksia vakituisesta lehtopöllöpariskunnasta, joka pesi siellä omassa pöntössään monia vuosia. Nyt tuo pönttö oli iroonisesti nostettuna alueen reunalle jääneen kannon päälle. Toivottavasti omistaja käy siirtämässä sen jonnekin muualle, sillä nykyiseen paikkaan ei varmasti pesi kuin ehkä mehiläiset tai tiukkapelissä joku pihapiirin pikkulintu.
Monien lintubongarien iloksi tuossa kuusikossa viihtyi myös vuodesta toiseen harvinainen pikkusieppo. Yhtään pesintää ei tosin varmuudella todettu, mutta useina vuosina siellä nähtiin laulava koiraslintu.

Maisemat muuttuvat

Aamuinen vakiolenkki kanavapuistoon toikin mukanaan pienen yllätyksen. Joku maisemoija oli iskenyt leikkurin vanhan kanavauoman varrella oleviin suuriin "ikikuusiin". Toki joukossa oli myös useat pienemmätkin puut saaneet kyytiä. Myrskyvaurioiden korjaamisesta tässä ei ollut kyse, vaan selvästikin uuden kanavapuiston maisemointityöstä. 

Suurien kuusien kaatamisesta moni voi olla erimieltäkin. Nykyisellä järjestelyllähän tuo puisto tulee entistäkin valoisammaksi, eikä puusto pääse liikaa varjostamaan. Ja tuon suurimman kuusen katkaisupinnassa näkyykin jo hyvin edennyt laho, joka ei näkynyt päällepäin. Jossakin vaiheessa puu olisi varmasti kaatunut tai jouduttu kaatamaan ns. vaarallisena tapauksena.

Nopeasti tarkasteltuna sai vuosirenkaita laskemalla ikää tuolle vanhimmalle kuuselle 125 vuotta ja hieman nuoremmalle kuusellekin 85 vuotta. 

Kevään ja kesän saapuessa silmä varmaan tottuu sitten tähän uuteen maisemaan. Toivottavasti saavat ajoissa korjattua nuo pinot pois, etteivät tuholaiset ehdi pesiytymään niihin.

Entinen kuusikko

Satoja vuosia pinottuna

Vanhuus ei tule yksinään