Maisemat muuttuvat

Aamuinen vakiolenkki kanavapuistoon toikin mukanaan pienen yllätyksen. Joku maisemoija oli iskenyt leikkurin vanhan kanavauoman varrella oleviin suuriin "ikikuusiin". Toki joukossa oli myös useat pienemmätkin puut saaneet kyytiä. Myrskyvaurioiden korjaamisesta tässä ei ollut kyse, vaan selvästikin uuden kanavapuiston maisemointityöstä. 

Suurien kuusien kaatamisesta moni voi olla erimieltäkin. Nykyisellä järjestelyllähän tuo puisto tulee entistäkin valoisammaksi, eikä puusto pääse liikaa varjostamaan. Ja tuon suurimman kuusen katkaisupinnassa näkyykin jo hyvin edennyt laho, joka ei näkynyt päällepäin. Jossakin vaiheessa puu olisi varmasti kaatunut tai jouduttu kaatamaan ns. vaarallisena tapauksena.

Nopeasti tarkasteltuna sai vuosirenkaita laskemalla ikää tuolle vanhimmalle kuuselle 125 vuotta ja hieman nuoremmalle kuusellekin 85 vuotta. 

Kevään ja kesän saapuessa silmä varmaan tottuu sitten tähän uuteen maisemaan. Toivottavasti saavat ajoissa korjattua nuo pinot pois, etteivät tuholaiset ehdi pesiytymään niihin.

Entinen kuusikko

Satoja vuosia pinottuna

Vanhuus ei tule yksinään

Protector kyntää ja jäät saavat kyytiä

Kevät saapui vihdoin Saimaan kanavallekin ja liikennöintikausi tuolta osin voi siis alkaa. Tosin vielä pitää varmaan ajaa reitit auki noihin Saimaan satamiin, mutta hyvällä mallilla ollaan.
Pian on lokeilla ja sorsillakin lisää sulavettä, jossa ottaa kevättä vastaan. Toivottavasti kaikki jäälläliikkujat muistavat ottaa huomioon liikkeissään, että nyt on jäät todella heikoissa kantimissa.

Aavelaivako ??

Kanavan rantaa kävellessä tuli vastaa hyvin aavelaivamainen alus. Mastot oli ajettu ala-asentoon, kannella ei näkynyt ketään, komentosiltakin vaikutti miehittämättömältä ja mikä parasta laivan lipputangossa ei ollut minkään valtakunnan lippua. Yleensähän on tapana kuitenkin pitää valtiolippua esillä. Onneksi ei edes pelättyä merirosvolippua oltu vedetty esiin. Vielä kun olisi ollut aamu-usvainen keli, niin tilanne olisi ollut täydellinen.

Vahinkoja kerrakseen...

Tämän aamuisella kanavakierroksella tuli havaittua vahinkoja kerrakseen. Aivan - tai pitäisikö sitten sanoa sattumia. No, joka tapauksessa ihan oikea rahtialus oli hivuttautumassa kanavaa hiljalleen alaspäin - tätä näkyä ei ole monesti tänä kesänä saanut ihailla. Mihin lienee alukset kadonneen. Ennen sai ihan kyllästymiseen asti jonotella Mustolan sululle, kun puomit olivat sulutusta varten alhaalla, nyt tuokin ilmiö on sattunut vain kerran omalle kohdalle, ja kesä alkaa olla jo kohta syksyllä.
Samaa ilmiötä tuntuvat valittelevan turistitkin. Mustolan sulun geokätkön lokikirja paljastaa karulla tavalla sen kuinka ollaan valmistauduttu näkemään myös laivoja, mutta aika harvalle on tuo sattuma osunut kohdalle. Onneksi sentää valtio muisti maksaa reilut korvaukset kanavan käytöstä tuolle naapurille.
Toinen vahinko oli käynyt paikallisen Merenkulkulaitoksen huoltotukikohdan korjaamon henkilöstölle, kun olivat ajaneet huoltohalliin vahingossa firman auton omien sijasta. Mutta, toisaalta onhan sitä ammattitaitoa pidettävä jotenkin yllä, jos firman autot eivät huoltoa tarvitse, niin duunataan sitten omia peltilehmiään.