Menestystä kilpailurintamalla

Pokaalit ja mitalit "ojennuksessa"

 Toimin vuodesta 2015 lähtien silloisen työnantajan, Rajavartiolaitoksen, viestivastaavana mm. Rajan sotilasradioamatööritoiminnan osalta. Toimi oli aina eläkkeelle jäämiseen asti aika omatoimista, koska vapaaehtoisia toimeen ei ollut, eikä sopivia koulutettaviakaan tuntunut löytyvän. Onneksi nyt on jälleen löytynyt se yksi, rohkea, joka on suorittanut tarvittavat tutkinnot ja jatkaa perinteikästä OI-aktiviteettiä myös Rajan suunnalla. Kaikki tuki hänelle.

Vuosina 2018 - 2020 osallistuin aktiivisesti kotimaisiin kilpailuihin sähkötyksellä (CW) ja digimodeilla (RTTY). Lisäksi tuli toki osallistuttua joihinkin ulkomaisiinkin, suurempiin mittelöihin. Suomen radioamatöörit ovat kautta aikain pärjänneet hyvin kansainvälisissä kilpailuissa, joten jo pelkästään kotimaan SM-kisoissa on vastukset yleensä astetta kovempia. 

Perinteitä vaalien olen kilpailuissa käyttänyt ns. QRP (alle 5 Watin) teholuokkaa, joka on jo itsessään aika haastavaa, ainakin heikoimmilla radiokeleillä.

Viimeviikolla sain tietooni, että vuoden 2018 palkintoja on jäänyt noutamatta. Työnantaja ei ole huomannut niitä toimittaa kilpailuasemalle (OI5R), eikä operaattori ole "muistanut" käydä niitä pääkaupunkiseudulla kyselemässä. No, nyt ne on joka tapauksessa saatu onnellisesti "kotiin" - vai pitäisikö sanoa, että "poika tuli kotiin".

Kuvassa on SM-mitaleiden lisäksi pari CUP-kannua molemmista luokista, sekä hieman erikoisempi kiertopalkinto, joka jäi nyt itselleni: Samovaari. Tuo samovaari tuli mielenkiintoisen vuotuisen haasteen myötä, kun osallistuin Samovaari-cup -kisaan. Siinä sähkötyksellä pelataan shakkia (CW-CHESS). Hieman harvinaisempi työskentely- ja kilpailumuoto, mutta mielenkiintoinen omassa lajissaan. Tuon viimeisen Samovaari-cup -kisan jälkeen ei ole kuulunut enää mitään uutta idästä eikä lännestä, joten eiköhän tuo kisa odottele parempia aikoja ja uusia organisaattoreita. Kotimaan SM-sarja sen sijaan jatkuu kuumana, ja vuosien 2019 - 2020 -tuloksia odotellaan.

73 //ARi\\

ex OI5R

SURA vs. HAARP

SURA-projektin antennimatriisia SSTV-kuvassa 21.8.2021

Osallistuin viikonloppuna Venäjän SURA-projektin nimissä tehtyyn SSTV-kokeiluun, josta maininta erillisessä blogitekstissä. Tässä osiossa avaan hieman tuota projektikokonaisuutta, joka näihin "ionosfäärilämmittimiin" liittyy. Kokonaisuus ja sen mahdollistamat tutkimukset voivat olla aika yllättäviä.

HAARP (lyhenne sanoista High Frequency Active Auroral Research Program) on tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on oppia ymmärtämään, simuloimaan ja kontrolloimaan ionosfäärissä tapahtuvia sähkömagneettisia prosesseja. 

HAARP toimii niin sanottuna ionosfäärin lämmittimenä. Se lähettää suurella teholla korkeataajuista (HF) sähkömagneettista säteilyä ionosfäärin alaosan kerroksiin. Ionosfäärissä olevat sähköisesti varautuneet hiukkaset reagoivat säteilyyn absorboimalla sitä, josta seuraa lämpeneminen. Järjestelmällä voidaan kuumentaa hiukkasia noin 1 600-asteisiksi, jolloin niiden ominaisuudet poikkeavat muun muassa sähkönjohtavuudeltaan normaalitilasta

Ionosfäärin manipuloiminen tuo mukanaan monia käyttömahdollisuuksia. Erittäin matalan taajuusalueen säteilyä voidaan käyttää hyvän läpäisykykynsä vuoksi esimerkiksi maan tomografiassa. Näin voidaan paikallistaa ja analysoida mineraaliesiintymiä, öljylähteitä tai mitä tahansa maanalaisia kohteita. Lisäksi matalan taajuuden lähetyksillä voidaan viestiä sukellusveneiden kanssa niiden ollessa sukelluksissa.

Eräs HAARPin alulle panneista tekijöistä oli ajatus, että järjestelmän avulla voitaisiin saattaa epäkuntoon pitkänmatkan ohjuksia niiden lentäessä ionosfäärin läpi. Sittemmin ”tähtien sota” -sovelluksista on kuitenkin virallisesti luovuttu. Virallisesti HAARP kiistää tutkivansa aseteknologioita, mutta hankkeen kriitikot eivät ole tästä vakuuttuneita.

HAARP on kiinnostanut myös salaliittoteorioiden kehittelijöitä. Sitä on epäilty käytettävän esimerkiksi kiellettyyn sääsodankäyntiin tai ihmismassojen mieleen vaikuttamiseen.

Vastaanvanlaisia, teholtaan ja ominaisuuksiltaan poikkeavia ionosfäärin lämmittimiä on useita ympäri maailmaa: esimerkiksi HIPAS Alaskassa, EISCAT Tromssassa, Norjassa, Sodankylässä, Suomessa sekä SURA Venäjällä.

HAARP-projektiin ja samankaltaisiin asennuksiin liittyvät suuret lähetystehot sekä erittäin suuret antennimatriisit. Eihän ionosfäärin lämmittäminen muutoin oikein onnistuisikaan.

Venäjän SURA-osasto sijaitsee Vasilsurskin koetukikohdan alueella, 140 km:n päässä Nizni Novgorodista. Tukikohta on tietojen mukaan nykyaikaisilla laitteilla varustettu, itsenäinen tutkimuskeskus.

Toiminnallisen SURA:n perusta koostuu kolmesta lyhytaaltoradiolähettimestä PKV-250, joiden kapasiteetti on huikeat 250 kW (lähettimen taajuusalue 4-25 MHz) ja lisäksi on 144-elementtivaiheinen antennijärjestelmä (FAR), jonka koko on liki 300x300 m2. Tämän antennijärjestelmän toimintataajuusalue on 4.3 - 9.5 MHz ja se on asennettu 22 metriä korkeisiin teräsbetonitukkeihin ja koostuu kolmesta itsenäisestä osasta, joiden koko on n. 100x300 m2. Tämän ionosfäärilämmittimen tarvitseman tehon tarjoaa erikoinen muuntajavoimala, jonka kapasiteetti on 8 MW.

SURA:n tärkein etu verrattuna ulkomaisiin toimijoihin kuten HAARP (Alaska, USA) on juuri 144-elementtisen antennimatriisin FAR-elementtien kyky toimia paitsi lähettävänä myös vastaanottavana antennina. Tämä mahdollistaa asennuksen käytön maanläheisten plasma- ja lähiavaruuden kohteiden tutkimisen radiolähetteillä sekä ainutlaatuisten radioastronomisten mittausten tekemisen dekametriaaltoalueen pitkän aallon osassa (sähkömagneettisen aaltoalueen alimmassa taajuusosassa, jossa havainnot ovat mahdollisia maan pinnalla).

SURA on ainoa asennus Venäjällä keinotekoisten ionosfääristen häiriöiden tutkimiseksi voimakkaiden radioaaltojen alalla, joka on varustettu monenlaisilla diagnostisilla työkaluilla. Sitä käytetään myös ionosfäärin ja ylemmän ilmakehän diagnosoinnissa LFM-äänentoistomenetelmillä, radioaaltojen etenemiskanavan hallinnassa, ionosfäärin ja ylemmän ilmakehän parametrien ja dynaamisten ominaisuuksien mittaamisessa käyttämällä radioaaltojen sirontaa keinotekoisilla jaksoittaisilla epäsopivuudella; monostaattisena HF-tutkana Maan Mesosfäärin ja magnetosfäärin tutkimista varten; bistaattisen tutkan säteilevä moduuli maanläheisen plasman ja aurinkotuulen tutkimista varten; radioteleskooppi tähtitieteelliseen tutkimukseen dekametrialueen pitkäaalto-osassa. Jalustan pohjalta luotiin ainutlaatuinen ilmakehän radioakustisen äänen kompleksi, jonka avulla voitiin tutkia ilmakehän lämpötilaprofiileja ja dynaamisia prosesseja 0,5–15 kilometrin korkeudessa tasolla, joka on verrattavissa Japanin tunnetun MU-tutkan tutkimustasoon.

Tarkempaa ja kattavampaa selvitystä SURA:n osalta löytyy toimijan omilta sivuilta (RUS)

Lähteet: Wikipedia (FIN) ja SURA-projektin sivustot (RUS)

JT9 aktiviteettipäivä 21.-22.8.2021

 Venäjän RDRCLUB:n järjestämä digitaaliaktiviteetti JT9-modella on menossa kuluvanan viikonvaihteena. Kuullun ja nähdyn perusteella osallistuminen aktiviteettiin on ollut erittäin runsas. Tämä onkin mitä mainioin tilaisuus aktivoida hieman harvinaisempaa modea ilman vakavampaa kilpailua. Välillä näinkin. 

JT9 on tehokas mode yhteyksien pitoon heikoillakin signaalivoimakkuuksilla. Väillä saadut raportit ovat liikkuneet tasoa alle -22dB, jolloin niiden havaitseminen pelkästään ihmiskorvina bandia kuuntelemalla olisi ollut mahdotonta. Onneksi digitaalinen signaalinkäsittely on tuonut apua, ja yhä heikommat ja heikommat signaalit saadaan luetuiksi.

Aamupäivän tilanne JT9-signaalieni osalta

Kuten oheisesta kuvasta näkee on 30 Watin teho vertikaaliantennin kautta ajettuna kuulunut aina Alaskaa myöten. Keski-Eurooppa ja Venäjä ovat pitkin päivää olleet voimakkaasti esillä JT9-ruudulla.

Iltapäivän tilanne JT9-signaalieni osalta

Iltapäivän puolelle siirryttäessä on Keski-Eurooppalaisten osuus kasvanut huomattavasti ja mukaan ovat astuneet kuuluville myös USA:n asemat.

73 de ARi

SURA - SSTV HF-kokeilu 21.8.2021

Lähetys vastaanotettu - kuvassa "antennifarmia"

 

Projektivastaavat potretissa (huom. kuvassa oma allekirjoitukseni)

Sähköposti toi viikolla mielenkiintoisia "uutisia" Venäjän suunnalta: SURA-projektin tiimoilta oltiin järjestämässä mielenkiintoinen radiotekninen kokeilu, jossa lähetelajina olisivat erilaiset SSTV (SlowScanTV) modulaatiot lähetettynä SURA-antennijärjestelmän kautta. Olin lukenut aikaisemmin kyseisestä kokeilulaboratoriosta joten odotin innolla kuinka tämä kokeilu tulisi näkymää radioaalloilla.

Kokeilun päivämääräksi oli valikoitunut lauantai, 21.8.2021 ja ennakolta oli määriteltynä kaksi kokeilujaksoa: klo 11.00 - 12.00 (SA=Suomen aikaa) ja klo 16.00 - 17.00 (SA). Taajuus oli 4.300 MHz, eli oltiin siellä lyhytaaltoalueen alapäässä. Lähetykset tapahtuivat siis LSB:llä eli alemmalla sivukaistalla.

Kerron hieman enemmän taustoja tästä SURA-laboratoriosta erillisessä blogipostauksessa. Tässä postauksessa keskityn vain kommentoimaan tätä kokeilujaksoa.

Testipäivänä, 21.8.2021, Nizhni Novgorod juhli 800-vuotista taivaltaan. Tämän juhlan kunniaksi UnSU:n Lobatsovskin kansallinen tutkimuslaitos valmisteli erikoisen onnittelun. Onnitteluna oli sähköinen onnittelukortti, joka lähetettiin maailmalle SURA:n erikoisen "antennifarmin" avulla. Ennakkotiedoissa luvattiin lähetteen kuuluvuusalueeksi puolet maapallosta!

Kellon lähestyessä ensimmäisen kokeilujakson alkua olin virittänyt HF-radion annetulle pistetaajuudelle ja antenniksi valikoitui talon päädyssä oleva pitkä, R-8 vertikaaliantenni. Vaihtoehtona oli naapurin pensasaitaa myötäilevä T2FD-dipoli (taitettu moniaaltodipoli), joka oli syöttöpisteen osalta vain noin 2 metrin korkeudessa. Mielenkiintoista, että tämä T2FD osoittaui kuuntelussa paljon paremmaksi kuin vertikaaliantenni.

Tasan klo 08.00 UTC eli klo 11.00 SA alkoi taajuudella kuulua tuttua SSTV-signaalia. Ja hetken kuluttua alkoikin ruudulle tulla näkyviin erittäin selkeää, hyvälaatuista kuvaa. Muista radiolähetteistä johtuvaa häiriötä ei taajuudella ollut. Tosin aamun ukkosrintama sattui ohittamaan juuri testin alkupuoliskolla Lappeenrannan, joten tämä luonnonilmiö oli ainoa, joka aiheutti häiriötä kuunteluun. Onneksi ukkonen oli nopealiikkeinen ja hävisi melko nopeasti maisemista jättäen taajuuden vapaaksi hi..

Ensimmäisen testijakson aikana otin vastaan 29 SSTV-kuvaa, joista suurin osa oli hyvälaatuisia ja selkeitä. Molempien testijaksojen aikana tuli otettu yhteensä n. 50 kuvaa. Toisen jakson aikana iltapäivästä tuntui siltä, että signaalit olivat hieman paremmat kuin aamulla, jolloin ukkonen häiritsi toimintaa paikallisesti. Iltapäivän osalta oli hienoa, että paikalliset operaattorit lähettivät hieman muutakin kuvamateriaalia kuin onnittelukorttia, joka oli ns. pääosassa kuvien osalta. 

Laitoin SURA:n toimijoille kirjallista palautetta kokeilusta ja sen onnistumisesta. Katsotaan tuleeko kirjeeseen palautetta jossain vaiheessa.

//ARi\\  73

PS: onnittelukortin lähettäminen SSTV:llä HF-alueella ei ole ihan ainutlaatuista, sillä Rajavartiolaitoksen täyttäessä 100 vuotta, 2019 lähetin Immolan tukikohdasta Raja100 -onnittelukorttia maailmalle juuri SSTV-modella. Tämän lisäksi onnittelut lähetettiin myös Kansainvälisen avaruusaseman kautta (ISS) aprs-lyhytviesteillä. Jostain syystä RVL:n tiedotusvastaavat eivät halunneet julkaista juttua näistä kokeiluista, vaan ne tallennettiin sähköiseen aikakapseliin OI5R:n tunnuksilla.

Radioheijastuksia - sporadinen E

Es-heijastus yksinkertaisimmillaan

 Radiokelien seuraaminen ja niiden hyödyntäminen ovat avainasemassa radioyhteyksiä luotaessa. Tätä sanomaa julistin virkaurani aikana paikallisille viestiguruille, vaihtelevalla menestyksellä. Lyhyillä aalloilla etenemiseen vaikuttavat MUF, LUF, auringonpilkut, Flux jne tuntuivat olevan useimmille hieman ylivoimaisia käsitteitä. Viimeistään siinä vaiheessa kun siirryttiin käsittelemään kesäkuukausien mainioita keliavauksia sporadisen E tai Es:n merkeissä, nousi useimmilta kädet pystyyn: "ruki vehr"

Mitään korkeampaa avaruustiedettä ei tämä Es-kelikään ole. Sotilasradioilla, niillä perinteisillä, työskenneltäessä 50 MHz:n taajuuksilla tämä Es-keli tarjoaa mukavia yllätyksiä yhteyksien osalta: signaalit kantautuvat parhaimmillaan useiden tuhansien kilometrien päähän.

Kuten lyhyiden aaltojenkin osalta, tarvitaan Es:n osalta heijastava kerros ionosfäärissä, joka sitten heijastaa siihen osuneet signaalit takaisin maanpinnalle. Näin yksinkertaisesti esitettynä. 

Normaalisti tämä heijastava kerros on n. 100 km:n korkeudessa ja mitattua paksuutta kerroksella on noin kilometrin luokkaa. Es-kerrokselle ominaista on se, että se esiintyy sekä sirontamaisesti että sattumanvaraisesti ja tämän lisäksi kerrostuma voi vaeltaa satoja kilometrejä. Suomen oloissa Es:ää esiintyy erityisesti kesäkuukausina, päiväsaikaan. Toki poikkeuksiakin aina löytyy.

Radiosignaalien osalta on Es-kerroksen oltava noin 800 - 1200 km:n päässä. Jos Es on liian lähellä menee lähetteet kerroksen lävitse, heijastumatta takaisin, ja jos ollaan liian kaukana on heijastava pinta sitten radiohorisontin takana, jolloin tarvittavaa heijastusta ei tapahdu. Tämän takia rajoittuvat yhteyspituudet n. 1500 - 2500 km:iin. Toki myös yli 2500 km:n yhteyspituudet ovat mahdollisia, koska radioaalloilla on taipumus taipua. Joissakin harvinaisimmissa etenemismuodoissa saattaa signaali päästä kulkeutumaan useamma Es-kerroksen kautta, jolloin todelliset "superpitkät", mannertenväliset yhteydet ovat mahdollisia.

Ennen digitaalitekniikan tuloa TV-kanaville näkyi yleensä kohonnut Es-arvo ulkomaisten TV-kanavien näkymisenä Suomessa aivan samoin kuin radion ULA-taajuuksilla kuuluvat kaukoasemat.

Eilen, 17.8.21, lähestyvää saderintamaa odotellessa päätin kokeilla onko 50 MHz:n alueella heijastuksia. Alussa näyttikin siltä, että bandi oli aivan tyhjä, vain harmoonista kohinaa yläbandien tapaan. Laitoin kuitenkin radion 50 MHz:n FT8-moden työskentelyjaksolle huhuilemaan yleistä kutsua (CQ), siinä toivossa, että joku kuulisi signaalin ja vastaisikin. Kovin pitkään ei bandilla tarvinnut roikkua kun kuuluville alkoi tulla asemia etelän suunnalta: ensin Bulgarialaisia, Kroatialaisia ja sitten koko joukko Ukrainan asemia. Huomattavaa on, että Venäjällä ei 50 MHz:n taajuusalue ole harrasteradioiden käytössä, joten venäläisiä asemia ei kuuluville tullut.

Itse olen työskennellyt 50 MHz:n alueella pelkästää pienillä, alle 30 W, tehoilla ja yksinkertaisella vertikaaliantennilla. Erityisesti juuri Ukrainan suunta on ollut usein se paras, vaikka monesti kyllä Iso-Britannian asemiakin tulee kuulolle mukavasti. Alla olevissa kuvissa eilisen "bandiavauksen" satoa ja työskenneltyjä (workittuja) asemia, lähinnä Ukrainan suunnalta. 

Kesä alkaa pikkuhiljalleen edetä siihen vaiheeseen, että myös Es-kelit harvenevat ja antavat odottaa jälleen ensi huhtikuussa alkavaa (toivottavasti) uutta jaksoa.

Lisää tietoja ilmiöstä, SporadinenE, löytyy tästä linkistä englanninkielellä.

50MHz bandilla kuultua

Ukrainan asemat kuultu / workittu

"This is Radio Afganistan"

 

Radio Afganistanin ohjelmainfoja 1980-luvulta

Afganistan on tarjonnut kautta aikojen paljon informatiivistä sisältöä radioaalloilla. Kiinnostusta Afganistanin radiolähetyksiin on varmasti lisännyt valtion melko levottomat ja haasteelliset olot: 1980 -luvulla venäläiset sotajoukot yrittivät ottaa valtiota hallintaan, epäonnistuen siinä; sitten tulivat paikalliset Taleban -liikkeenjäsenet tiukkoine Sharia-lakeineen ja 2000-luvulle tultaessa WTC-iskun jälkeen maata yrittivät hallita USA liittolaisineen, joka sekin epäonnistui.

DX-kuuntelumielessä Radio Afganistan oli sikäli haastava kohde 1980-luvulla, että kuuntelutodistetta (QSL-korttia) oli vaikea saada suoraan asemalta. Joko posti ei kulkenut perille tai sitten asemalla ei vaan ehditty tai osattu vastata kuuntelijoiden lähettämiin kuunteluraportteihin. Itse onnistuin saamaan QSL-kortin tai oikeammin QSL-kirjeen Radio Afganistanilta vasta sen legendaarisen kolmannen yrityksen jälkeen. Tuo kuvan ohjelmalehtinen on osa kirjeen mukana tullutta ohjelmalehdykkää. 

1980-luvulla Radio Afganistan toimi aktiivisesti myös lyhyillä aalloilla ja mikä parasta, lähetyksiä oli peräti kuudella (6) eri kielellä. Itse kuuntelin luonnollisesti erityisesti englanninkielisiä ja venäjänkielisiä lähetyksiä. Soitettu musiikkikin oli melkoisen kansainvälistä tuohon aikaan.

Taleban-hallinnon aikaan myös lähetyksissä tuli suuria muutoksia. Aivan samaan tapaan kuin kuluneen viikon aikana on saatu kuulla: ohjelmatarjonta on yksipuolistunut, käsittäen lähinnä Koraanin lukemista ja ajoittaista "hengellistä musiikkia". Myös radioaseman nimi muuttui, sillä asema ilmoittaa nimekseen nyt "Emarati Islam Afganistan"

Lyhyiltä aalloilta asemaa ei ole oikein löytynyt, mutta taajuudella 1107 kHz on tämä EIA-asema ollut aktiivisesti äänessä. 

QSL-kortin tai kirjeen saaminen voisi olla nyt enemmän kuin työn takana.

73 //ARi\\

PS. alkuperäisiä QSL-kirjeitä ja kortteja en laita julkaisuun, koska niissä esiintyvät henkilöt vaikuttavat edelleenkin Afganistanin suunnalla, enkä halua mahdollisia vaikeuksia heille paikallisen hallinnon kanssa näiden dokumenttien takia.

Meteoriittiparvia kuulostelemassa - Perseidit

Yhteys Perseidien kautta vahvistettu 

Elokuun toi mukanaan jälleen mielenkiintoista seurattavaa taivaankannelle: tähdenlennot. Perseidien meteoriittiparven maksimi ajoittuu juuri 12.8. Maksimin aikana on mahdollista nähdä reilu 60 tähdenlentoa tunnissa - toisinaan jopa enemmänkin. Loppukesän illat ja yöt ovatkin jo sen verran pimeät, että olosuhteet noilta osin ovat hyvät havainnoinnille. Toki pilvipeite voi olla se suurin haaste havaintojen tekemisen osalta. Onneksi tähdenlentoja on havaittavissa viikkoja ennen ja jälkeen tuon maksiminkin, vaikkakin pienemmissä määrin.

Meteoriittiparvet tarjoavat myös mielenkiintoisen tavan pitää hieman erikoisempia radioyhteyksiä. Erityisesti 50 MHz ja 144 MHz alueella on runsaasti asemia äänessä ns. "meteoriittitaajuuksilla". Näillä taajuuksilla signaalit heijastuvat meteoriittien aiheuttamista "vanoista" taivaankannella. Meteoriittien kautta onkin pidettävissä yhteyksiä useiden satojen kilometrien päähän. Digitaalitekniikka mahdollistaa nykyään työskentelyn meteoriittienkin kautta melkoisen helposti. Enää ei tarvita nopeaa sähkötystä vaan MSK144-mode riittää hyvin työskentelyyn.

73 // ARi

Yhteys meteoriittiheijastuksen kautta

Oma signaali heijastuu takaisin meteoriittista

ISS jälleen äänessä SSTV -kuvilla

Kaiken kiireen keskellä ennätti Kansainvälinen avaruusasema, ISS, olla jälleen äänessä tutulla kuvalähetteellä, SSTV. Miehistön venäläinen ryhmitys lähetti kahden päivän aikana joukon kuvia, joista alla joitakin poimintoja.

Jälleen kerran kuvalähetykset onnistuivat mainiosti. Signaalit avaruudesta olivat hyvät ja kuvat oli helppo vastaanottaa verrattain vaatimattomillakin laitteilla.

de ARi //73\\

 

Lemmikkejä kerrakseen - hämähäkit

Ihan "kokoinen" saalis tällä kerralla

Verkon paikkaus menossa

 Hämähäkit ovat näyttävästi esillä kesän kääntyessä syksyn suunnalle: aamukasteen kostuttamat seitit hohtavat hienosti auringonvalossa niin metsiköissä, puutarhoissa kuin rakennuksien reunustoilla. Itselläni on ollut vuosittain pari vakiopaikkaa kesämökin ympäristössä, jossa hämähäkit pyydystävät lähinnä itikoita, mäkäräisi ja pienempiä paarmoja. Hämähäkkien touhuja on mielenkiintoista seurata; erityisesti tuosta verkon rakentamisen taidosta voitaisiin olla kaikki hieman kateellisia, samoin kuin tuosta verkkomateriaalistakin.

Välillä tulee avustettua näitä kesävieraita antamalla niille hieman saalista verkkoon: mikään ei ole parempaa kuin iso paarma verkossa tai muutama pikkukärpänen. Näitä saaliitahan riittää kyllä riittävästi niin ulkona kuin ajoittain sisätiloissakin. Mikäli haluat nähdä hämähäkin nopeuden saaliin käsittelyssä on ruoka tarjottava verkkoon niin, että se ei ole vielä kuollut, vaan sätkii sopivasti. Mikäli saalis on jo ns. kuollut ei hämähäkillä ole kiirettä sen käsittelyyn, vaan sen voi jättää odottelemaan - saalis ei karkaa eikä riko verkkoa enää.

Isompikin hyönteinen lähtee pyydystäjän matkassa muutamissa minuuteissa hyvin paketoituna omaan säilytyspaikkaansa kasviston tai rakennusten kolojen suojaan. Yöllä on sitten aikaa korjata päivän vauriot verkossa tai kutoa kokonaan uusi tarvittaessa.

Saalis pussitettu ja valmis kuljetukseen