Kesän äärellä - heleää Helluntaita

Vanhan kansanuskomuksen mukaan helatorstai oli niin pyhä päivä, ”ettei ruohokaan kasva”. Helavalkeiden äärellä oli juhlan aattona ”huviteltu hyvällä oluella, soitellen ja hypellen”. 

Hyvää pyhää ja kesän alkua!

Vaikka nuo ilmastolliset olosuhteet vallitsevan säätilan osalta eivät ihan kaikkien mielestä ole viime päivinä nautittavia olleet - täytyy muistaa, etteihän me sokerista olla, ja kyllä nuo kesäiset sateet virkistävät ja saavat luontoonkin uutta voimaa kasvukauteen. Jos ei muutoin sitä huomaa, niin ainakin ne, joilla on omaa pihanurmikkoa siistittävänä.

Tässä viikon aikana on ollut hyvä ja suorastaan mainio hetki tehdä loppukevään puutarhatöitäkin. Kukkaistutuksien kastelulla ei ole ollut suurta kiirettä, koska oikein rytmitettynä nuo sadekuurot suorittivat kastelun ilman että puutarhuri siitä juurikaan "kostui".

Suuri kurpitsakumpukin sai omat asukkinsa. Viime vuodesta viisastuneen tällä kerralla vain kolmen taimen kera. Jos kasvu on samanlaista kuin vuosi sitten on luvassa jälleen Halloweeninä kunnon kurpitsajuhlat ;-)

Viikolla tuota ulkoilua on mukavasti rytmittänyt taivaalta kuuluneet valkoposki- ja sepelhanhiparvien kaklatus. Viikonlopun aikana meni iltapäivän muutaman tunnin aikana yli 2000 hanhea Mustolankin ylitse. Lisääkin varmasti meni, mutta sen suurempaa kiikarointia ei tullut nyt suoritettua. Jotkut parvit menivätkin kirkkaassa ilmassa niin korkealla, että niitä oli lähes mahdoton havaita taivaalta. Talitinttikin oli valinnut vanhassa pihlajassa olevan pöntön. Melkoista kiirettä piti silläkin poikasten ruokinnassa. Kyllä puutarhan hyöteiset saivat kyytiä.

Mukavan lisämausteen äänimaailmaan toivat nuo kesän linnut: puutarhan pensasaitaan siirtynyt viitakerttunen, omenapuun punavarpunen ja takapihan pajukon satakieli. Sää kun vielä tästä hieman selkeytyy, niin tervapääskyjen kirskunta täydentää kesän äänimaailmaa.

Ensiviikolla pitääkin lähteä tutustumaan Saimaan äänimaailmaan - vene huutelee jo vesille.

BLOGI - 10 vuotta !!!

Näin se aika rientää. Huomasin tuossa juuri tilastoja tarkastaessani, että melko tarkalleen 10 vuotta sitten, Äitienpäivänä aloitin julkaista tätä omaa blokiani. Se mikä ajoi blokin kirjoittamisiin voisi varmaan pohtia pitkäänkin, mutta tuskin siihen lienee tarvetta sen suuremmin.

Kymmenen vuotta sitten elettiin melkoista medianäkyvyyden "kulta-aikaa" osaltani: samoille hetkille sattui nuo onnistumiset niin shakkiturnauksissa, radioamatöörien kilpailuissa kuin tieteelliset tutkimukset kanavan lepakoiden osalta. Lintujen osaltahan toiminnot jatkuvat edelleen, mutta niiden osalta tuo medianäkyvyys jäi 90-luvulle, jolloin tehtiin ja teetettiin lukuisia radio-ohjelmia niin maakunnalliseen kuin valtakunnalliseenkin jakeluun pitkin poikin Etelä-Karjalaa.

Niin ja totuuden nimessä on sanottava, että se suurin sivusto, joka toi kävijät myös blokiosioon oli tuo Mustolan ukkostutka, joka oli aktiivisesti katsottavissa 24/7 vuoden jokaisena päivänä sääaseman kanssa rinnan 2000 -luvun vaihteen molemmin puolin.
Kesän ukkossilla kävijämäärät olivatkin tosi korkeita. Tämä varmasti huomattiin, ja pian olikin kaupalliset operaattorit tekemässä omaa bisnestään tuollakin alalla. Nyt ukkosdatan vapauduttua ja valtakunnan meteorologien julkaisemien ja ylläpitämien tutkauvien perusteella on helppoa käydä tarkkailemassa noita taivaan sähköisiä ilmiöitä.

Suurin osa teksteistä on julkaistu kotimaisella murteella, jonka johdosta myös valtaosa kävijöistäkin on suomalaisen ip-osoitteen takana. Aika ajoin olen toki myös julkaissut englanniksi ja venäjäksi tekstejä.

Mustolan ukkostut - silloin joskus 2009......

Ja tästä se kaikki alkoi: teksti 10.5.2009

Yleisön pyynnöstä

Medianäkyvyys viimeaikoina on tuonnut sen verran paineita kotisivuja ja harrastuksia kohtaan, että asian korjaamiseksi katsoin parhaaksi perustaa blogin. Toivottavasti tämä palvelee uskollisia sivustoilla vierailijoita.
Blogiini teen päivityksiä epäsäännöllisen säännöllisesti. Ja aiheet tulevat koskettelemaan erityisesti kotikulmieni luontoelämyksiä sekä tietysti harrastusympäristöäni.
Koettakaa kestää!

Niin ja tietysti mitä parhaimmat onnittelut KAIKILLE ÄIDEILLE !!!

Terveisiä P U O L A S T A

Krakova 9.-12.5.2019

Terveisiä Puolasta, tai tarkemmin sanottuna Krakovasta. Krakovahan on yksi Puolan suurimpia ja vanhimpia kaupunkeja. Tätä taustaa vasten on odotettavissa, että sieltä löytyy paljon mielenkiintoista eurooppalaista historiaa ja tietysti myös asukkaita. Onhan nykyisen Krakovan asukasmäärä reilu 1.2 miljoonaa kun esikaupunkialueet lasketaan mukaan. Näin ollen Krakova onkin Puolan toiseksi suurin kaupunki heti Varsovan jälkeen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Puolan on pinta-alaltaan hieman Suomea pienempi.

Talven pimeinä pakkasiltoina tuli vaimon kanssa mieleen tehdä jälleen matka johonkin meille uuteen kohteeseen Euroopassa. Koska Valko-Venäjä, Viro, Liettua, Venäjä, Latvia ja Tsekki olivat jo "valloitettu" aiemmin, valikoitui Puola kuin luonnostaan matkakohteeksi. Pitkä viikonloppu heti toukokuun alkuun valikoitui ajankohdaksi. Lento Helsingistä Krakovaan vei aikaa vajaa 2 tuntia (1h40min), joten ylimääräistä matkarasitusta lentomatkailun osalta ei tullut.

Krakovahan sijaitsee aivan Etelä-Puolassa. Kaupungin lävitse virtaa suuri ja komea Veikseljoki. Kuten monissa muissakin tapauksissa, niin Krakovankin osalta kaupungin "peruskivet" luotiin ikivanhalle kauppareitille. Veiksel-jokihan tarjosi luonnollisen väylän itään Kiovaan ja aina Bysanttiin asti. Krakovan seudun varhaisimmat asukkaat olivat kelttejä. Slaavit saapuivat alueelle vasta paljon myöhemmin. 900-luvulla Krakova oli slaavilaisten valtakunnan pääkaupunki ja tuolloin Veikseljoen rannalle rakennettiin ensimmäinen suuri linnoitus Wawelin kukkulalle. Nykyään tuo Wawelin linnoitus on osa vanhaa kaupunkia ja erittäin mielenkiintoinen historiallinen kokonaisuus.

Puolan pääkaupungiksi Krakova tuli vuonna 1038. Ja aina vuoteen 1596 saakka Krakova oli Puolan pääkaupunki. Tämän jälkeen pääkaupungiksi tuli Varsova. Jos ihan tarkkoja ollaan niin Varsovasta tuli Puolan pääkaupunki vasta vuonna 1918 Puolan itsenäistyessä.

Kuten monella muullakin Euroopan maalla on hieman myrskyinen ellen sanoisi jopa sotainen historia aina keskiajalta toisen maailmansodan loppuun. Näin on myös Puolan osalta. Ensimmäisen kerran Puola jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1772. Vuonna 1793 suoritettu Puolan toinen jako Venäjän ja Preussin kesken aiheutti Krakovassa kapinan, joka päättyi Puolan kolmanteen jakoon Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1985. Tämän viimeisen jaon seurauksena itsenäinen Puola katosi kartoilta ja Krakova jäi Itävallan haltuun aina vuoteen 1918 saakka.

Keskitysleirin / tuhoamisleirin portilla...

Toisen maailmansodan alkaessa 1.9.1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan, Krakovassa oli reilu 251000 asukasta. Salamasotaa käynyt Saksa miehitti Krakovan heti sodan ensimmäisinä päivinä ja teki siitä kenraalikuvernementin. Verraten synkkä historian osuus Krakovankin osalta alkoi tästä saksalaismiehityksestä. Erityisesti kaupungin juutalainen väestö joutui vainojen ja terrorin kohteeksi, kuten niin monessa muussakin Saksan miehittämässä valtiossa tuolloin. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutalainen yhteisö eli noin neljännes koko kaupungin väestöstä oli tuhottu. Tässä yhteydessä täytyy nostaa esille nimi, Oskar Schindler. Schindler tuli sodan jälkeen kuuluisaksi kun paljastui, että hän oli toiminnallaan pelastanut toista tuhatta Krakovan juutalaista tuhoamiselta. Vuonna 1993 Steven Spielberg teki tästä aiheesta elokuvan.

Taiteellista otantaa vanhassa kaupungissa

Hieman yllättävää on se, että Krakova säästyi totaaliselta tuholta sodasta; sitä ei juuri pommitettu, vaikka alueella toki taisteltiin niin hyökkäys kuin vetääntymisvaiheen aikanakin Saksan ja Venäjän armeijoiden kesken. Tämän ansiosta kaupungissa on paljon vanhaa rakennuskantaa edelleen nähtävillä. Keskiaikainen keskusta on komea paikka vielä tänäkin päivänä omassa loistossaan. Keskusta löytyykin Unescon maailmanperintöluettelosta, ja ihan ansaitusti. Samasta luettelosta löytyvät toki myös Auschwitzin keskitysleirimuseo sekä Wieliczkan suolakaivokset.

LISÄÄ KUVIA (linkki alla):

Oheisen linkin kautta löytyy hieman enemmän kuvia Krakovasta ja sen lähialueelta. Valitettavasti erillisiä postikortteja ei tältä reissulta tullut lähetettyä.

Ajan historiaa tutkailemassa

ISBN: 978-951-0-43748-3

Mikäs olisikaan mukavampaa ja kiinnostavampaa kuin pohdiskella maailmankaikkeuden syntyä, sen kehitystä ja etenkin siihen vaikuttavia fyysisiä rajapintoja. Kyllähän tämä pohdinta aina itsekeskeisen maailmanpolitiikan "funtsaamisen" voittaa.

Nyt tähän pohdintaan tarjoutui hyvä mahdollisuus kun hyvä ystävä lähetti kirjavaihdossa kuuluisan tiedemiehen, Stephen Hawking (1942-2018), pohdinnoista koostetun teoksen: "Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin". Tämä teoshan jäi lopulta Hawkingin viimeisimmäksi kirjalliseksi julkaisuksi.

Herra Hawking tunnetaan brittiläisenä tiedemiehenä, jonka useat hienot teoriat ajan ja aineen perimmäisestä luonteesta ovat mullistaneet nykyistä, modernia maailmankuvaamme. Suuremman yleisön tietoisuuteen Suomessa Hawking nousi vuonna 1988, kun hänen kirjansa "Ajan lyhyt historia" sai suomenkielisen käännöksen. Tässä kirjassaan Hawking esittelee laajasti kosmologian peruskäsitteitä ja tietysti omaa ajatteluaan. Nuo kuuluisat avaruuden mustat aukot ovatkin saaneet "uutta väriä" viimeisimpien tutkimusten ja Hawkingin teorioiden myötä.

Tässä viimeisimmässä teoksessaan Hawking antaa vastauksia kymmeneen (10) suureen, perustavaa laatua olevaan kysymykseen:

1. Kuinka kaikki alkoi?
2. Onko jumala olemassa?
3. Onko muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?
4. Pystymmekö ennustamaan tulevaisuutta?
5. Mitä on mustan aukon sisällä?
6. Onko aikamatkustus mahdollista?
7. Selviydymmekö hengissä maapallolla?
8. Pitäisikö meidän asuttaa avaruus?
9. Päihittääkö tekoäly meidät?
10. Miten muovaamme tulevaisuutta?

Perustellut vastaukset kysymyksiin löytyvät kirjan reilusta 200 sivusta. On hienoa, että Hawking kirjoitti aikanaan muistiin vastaukset noihin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Nyt pääsemmekin helpolla tekemään omia johtopäätöksiä kun tutustumme hänen teksteihin "omassa henkisessä universumissamme"

Niinpä, kun taas seuraavan kerran suuntaan radioteleskooppini tuonne taivaan kosmiseen kohinaan, voin tuntea itseni taas joissakin asioissa ehkä hieman viisaammaksi tai sitten ei......