Bussikuskit - mikä mättää?

Kuvan bussilla ei ole tekemistä jutun kanssa

Kovasti vaan kummastuttaa ja ihmetyttää tuon julkisen liikenteen tarpominen niin pääkaupunkiseudulla kuin täällä hieman syrjemmässä.

Jos haluat Helsingissä matkustaa ilman maksua bussissa, niin se onnistuu todella helposti. Alat suorittamaan kuljettajalle maksua kaivamalla esiin 5 euron setelin tai pari pienempää kolikkoa. Ja jopas jotain: hetken muristuaan kuljettaja kehottaa jättämään maksun silleensä ja jatkamaan matkaa bussiin, pois toisten ihmisten edestä.

Aivan jokaisessa bussissa tuo mainio kikka ei onnistu, mutta etenkin ruuhka-aikoina ja silloin kun ratintakana on elämäänsä kyllästyneen näköinen kotimainen kuljettaja.

Paljonkohan HKL menettää tuloja, kun bussikuskit eivät joko osaa tai uskalla käyttää rahaa maksuvälineenä? Toki pieni opastustilaisuus asiakaslähtöiseen palveluun olisi paikallaan yli puoleen HKL:n kuskeista.

Täällä peripheliassa vastaava ilmiö on hieman harvinaisempi ja useimmiten vaihtorahastakin saadaan sovittua, jos laskutoimitus ei ihan heti sujukkaan. Kuskien "märkä uni" onkin varmaan täälläkin tuon Waltti-kortin käytön yleistyminen, jolloin asiakas hoitaa maksun ns. automaattisesti itsekseen.

Toinen hyvin ihmeteltävä asia on talviliukkauden aiheuttamat bussien myöhästymiset tai kokonaan reitiltä poisjäännit. 70- ja 80-luvulla tuli ajeltua paljonkin linjabiilissä, eikä tuolloin kyseisiä ongelmia juurikaan ollut. Ilmeisesti bussien tekniikka on mennyt siihen kuntoon, etteivät ne kestä talvea ja renkaatkin vaihtuneet huonompaan seokseen, kun liukkailla bussi liikkuu vain jos hiekka-auto ajaa edellä. Tässä sitä onkin paljon paranneltavaa vielä.

Tänään oikein radiossa kuuluttivat, että matkustajien pitää valita sellainen pysäkki, joka on hiekoitettu eikä ole mäkirinteessä !! Aika hölmöläisten hommaa - pysäkkien paikat voisi varmaan suunnitella niin, ettei hankalia tilanteita pääse syntymään.

Kohta meillä liikkuukin julkinen bussiliikenne vain älypuhelimien näytöillä, jos sielläkään.

"Kybertyykö" Suomi?

Hieman ehkä harhaanjohtava kysymys tuossa otsikkotekstissä, mutta kysymys josta kukin voi mielessään tehdä omat johtopäätöksensä.
Ei anneta tuo "kyber"-sanan hallita ajatuksia, vaan heitetään suoralta kädeltä ihan realistinen uhka-arvio siitä tai niistä tekijöistä, jotka ovat Suomen uhkana nyt. Uhkia löytyy niin idästä, lännestä, etelästä kuin myös pohjoisestakin. Tosin kaikki funktionaaliset toiminnot uhkaprosesseilla eivät ole samanlaisia eri suunnilla.
Uhkan kokonaiskuvaa pitäisikin tänä päivänä havainnollistaa kolmiulotteisesti, sen sijaan että keskitymme katsomaan asioita vain omalta alustaltamme.
3-dimensionaalisessa uhka-arviossa tuo pahin uhka yhteiskunnan toimintojen lamaannuttamiseksi tuleekin hieman oudommasta suunnasta: ei horisontista vaan sen yläpuolelta.
Uhka avaruudesta ei ole vielä todellista, vaikka nopeimmat ehtivätkin jo veikkaamaan maan miehittämisen alkavan lähiaikoina: uusi, ennen havaitsematon, maankaltainen planeetta löytyi aurinkokunnastamme. Miten ja mistä se on siihen tullut, ja kuinka se on onnistunut pysyttelemään piilossa tähän saakka. Hyviä kysymyksiä, joihin varmaan saadaan vielä jonkinlainen selvitys, kunhan pahin pölypilvi asian ympäriltä laskeutuu.
Pahimman uhkan yhteiskunnan toiminnoille näkyy jälleen kerran muodostavan säätila, etenkin talvi on vuodenajoista se "painajainen". Tykkylumi saa puut taipumaan sähkölinjoille ja katkoo sähköt tuhansilta ihmisiltä pitkäksikin aikaa. Rataverkolle tulee lunta, eikä junakalusto pääsee liikkeelle. Jos pääsee, niin hyvin hatarien aikataulujen voimalla. Myös kumipyörillä kulkeva linja-autoliikenne on suurissa vaikeuksissa heti kun tulee lunta ja pakkasta alla -15 C (yleensä se normaali talvikeli Suomessa). Paljon muitakin esimerkkejä löytyy.
Mikäli tilanne olisi ollut tällainen Suomen Talvisodan aikana, ei kyseistä kahinaa olisi tarvinnut edes käydä. Joukkoja ei olisi saatu liikuteltua kun junat ja bussit seisovat, suurin osa aseista ei toimi jäätymisen takia jne jne....
Jollain ihmeellisellä tavalla se vaan tuntuu käsittämättömältä, ettei näin pohjoisessakaan osata ottaa enää talvea vastaan oikein. Aina se yllättää ja aiheuttaa hirmuisesti harmia sekä huolta.
Onneksi tässä ollaan jo pikkuhiljalleen kääntymässä kevättä ja kesää kohti. Selvisimme tästäkin talvesta. Hurraa, hurraa....

KARHU:n kynnenjälki

Tammikuun (2016) puolivälissä tuli ikään kuin puolivahingossa esille Vainikkalaan, rajan välittömään läheisyyteen kaavailtu suuri datakeskus. Tietojen mukaan asiasta oli neuvoteltu paikallisella virkamiestaholla jo vuodesta 2012. Näin kertoi Etelä-Saimaa -lehden tutkiva journalismi.
Datavirtojen siirtelyyn valtioiden välillä tai niihin liittyvään intraan en ota tässä kantaa. Sen sijaan tuon esille joitakin tiedossa olevia faktoja Venäjällä käytössä olevasta SORM-tiedustelujärjestelmästä, joka läheisesti liittyy kaikkeen Venäjällä kulkevaan tietoliikenteeseen.
Jo tässä vaiheessa on hyvä tuoda esille ikään kuin muistutuksena, että myös monilla muilla valtioilla on samankaltaisia järjestelmiä käytössä: ECHELON, PRISM jne.

SORM-järjestelmästä on julkisesti tiedossa kolme tuotantoversiota, jotka ovat siis jatkuvasti käytössä jo nyt. Vahvistamattomien lähteiden mukaan järjestelmästä on suunnitteilla ja ainakin osin jo olemassa versiot 4 ja 5. Niiden käyttöönotto tullee ajankohtaiseksi kun tietoliikenteen teknisissä järjestelmissä tapahtuu muutoksia tai valtio kokee joutuvansa totaaliseen "kybersotaan"

SORM-1 järjestelmä näki päivänvalon vuonna 1996, jolloin se otettiin laajasti käyttöön pelkästään puhelinliikenteen valvontaan. Tuolloinhan alkoi Venäjälläkin jo suuri osa kansaa hyödyntämään ns. mobiilitekniikkaa, jolloin puhelut siirtyivät perinteisistä lankaverkoista ns. "kännykkäverkkoihin". Kännyköiden määrän räjähdysmäisen kasvun myötä myös verkon valvonnalle tuli paljon uusia haasteita. Tällöin näki päivänvalon SORM-2.

SORM-2 tulikin käyttöön jo 1998, eli vain pari vuotta SORM-1 -järjestelmän jälkeen. Tämä osaltaan osoittaa sen kuinka nopeasti tietotekniikka tuolloin kehittyi ja myös seurantajärjestelmien oli pysyttävä vauhdissa mukana toimiakseen luotettavasti.
Suurimpana muutoksena edelliseen versioon oli se, että nyt SORM-2 pystyi monitoroimaan puheluliikenteen lisäksi myös yhä kasvavaa internet-dataa. Tämä oli tietysti tärkeää, sillä niin puhelut kuin postit alkoivat liikkua yhä enemmin internetpalveluja tarjoavien yhtiöiden kaapeleissa.

Kuinka tuo massiivinen tietomäärä sitten ohjattaisiin "oikeisiin" osoitteisiin analysoitavaksi. Helpoimmillaan juuri niin, että saadakseen luvan toimia Venäjällä on palvelun tarjoajan, operaattorin, oltava valmis kustantamaan omiin palvelimiinsa asennettava SORM-modulit. Joissakin tapauksissa vielä kuituyhteys suoraan FSB:n palvelimille (Venäjän tiedustelupalvelu).
Itse kuulin näistä järjestelyistä vuonna 2001 kun eräs Radio Free Europe:n toimittaja kertoi asiasta. Hän oli rautaesiripun aikan työskennellyt SORM-järjestelmän parissa ja tunsi tuotteen uskoakseni erittäin hyvin.

Vuonna 2014 järjestelmä sai uuden modulin, mikä mahdollisti ns. sosiaalisten verkostojen tarkemman seurannan. Ilman modulin asentamista omaan verkostoon oli siis lähes mahdotonta saada liikennöintilupaa omalle järjestelmälleen.

Näiden verkkoratkaisujen päivittämiseksi omaan verkkoonsa oli operaattorin oltava valmis maksamaan useita kymmeniä tuhansia dollareita. Ei siis mitään halpaa tekniikkaa oman verkon vakoiluun. (!hintatiedot vaihtelevat eri lähteissä!).

Vuosi 2014 oli myös muutoin merkittävä SORM-järjestelmän kehityksen osalta. Huhtikuussa 2014 Venäjän Viestintäministeriö antoi käskyn ottaa käyttöön uuden SORM-3 -järjestelmän. Käskyn mukaan 31.3.2015 mennessä oli kaikkien operaattorien (toimijoiden) otettava käyttöön uudet "modulit"
Potkun määräykselle antoi varmasti vuonna 2014 Sotshissa pidetyt talviolympialaiset. Kisojen aikana oli Viestintäministeriön määräysten mukaan pystyttävä seuraamaan Sotshin alueen viestiliikennettä erittäin tarkkaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä jälkikäteen selvisi, että moni paikallinen operaattori oli unohtanut kytkeä SORM-moduli(t) käyttöön. Operaattorille tästä tuli jälkikäteen sakot - se mitä muita sanktioita tuli, eivät tietolähteet paljasta.

No, nyt on sitten "pelikenttä" tiedustelunkin osalta luotu jo lähes valmiiksi kun ja jos Jalkapallon MM-kisat Venäjällä alkavat parin vuoden päästä.

Monilta on varmasti jäänyt huomaamatta Presidentti Putinin tammikuussa 2000 antama määräys. Tuolloinhan Putin oli juuri noussut Venäjän virkaatekeväksi presidentiksi Jeltsinin luopuessa virasta terveydellisistä syistä.
Määräyksessään Putin antoi myös muillekin "virastoille" luvan tiedustelun keräämään tietovarantoon. Näitä "uusia" virastoja / käyttäjiä ovat mm. seuraavat:

• Venäjän poliisi
• Turvallisuuspalvelu (FSO)
• Rajavartiolaitos
• Tullilaitos
• Ulkoministeriö
• Kreml
• Presidentin turvapalvelu
• Parlamentin turvapalvelu

 Tässä hieman avausta SORM-järjestelmän osalta. Jossain vaiheessa palaan vielä asiaan ehkä tarkemminkin, mutta nyt ei ole sen aika vielä.

Kuten alussa mainitsin, ei naapurin "Karhu" ole se ainoa valtio, joka em. kuvattuja toimintoja harrastaa. Monet pienemmätkin valtiot harrastavat verkkotiedustelua ja jotkut jopa isompien toimeksiantajien "piikkiin". Tästä osoituksena mm. se, että kuluneella viikolla saatiin nähtäväksi raportti, jossa Saksan tiedustelupalvelu oli kuunnellut Suomalaisia puhelinliittymiä.

Porkkalan palautuksen vuosipäivän merkeissä

60 vuotta sitten saatiin Neuvostoliiton suunnalta mielenkiintoisia uutisia. Toki niitä oli varmasti tullut jo aikaisemminkin, mutta tämä uutinen sai suomalaiset todellakin innostumaan: sotien seurauksena sovittujen raskaiden rauhanehtojen mukaisesti oli Porkkalan alue luovutettu Neuvostoliitolle, ja nyt se oltiin palauttamassa jopa etuajassa takaisin oikealle omistajalleen.
Moni tuskin aikoinaan jaksoi uskoa, että edes sovitun määräajan täyttyminen toisi Porkkalaa takaisin Suomen oman valvonnan alle. Sen verran tärkeä alue noin sotilaspoliittisesti Porkkala on kun tarkastellaan Suomenlahden rakennetta.
Alkuperäisen sopimuksen mukaan alue piti palauttaa vuonna 1994. Vuoteen 1994 mennessä ehdittiin maailmalla jo nähdä niin kylmän sodan kiihtymistä kuin lieventymistä, sekä moni muita poliittisia kysymyksiä, jotka pahimmillaan olisivat vaikuttaneet alueen palautukseen.
Näin jälkikäteen tarkasteltuna mielenkiintoisen merkkipaalun olisi tuonut tuo Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991. Ehkäpä tuossa samassa rytäkässä kun Baltian valtiot itsenäistyivät, myös Porkkala olisi ikään kuin luiskahtanut Suomelle. Tosin onhan tuo Kaliningradin aluekin säilynyt vaikka alueet ympärillä ovat muuttuneet. Niin tai näin - Porkkala on ja pysyköökin Suomella myös jatkossa.
Ikään kuin pienenä kuriositeettinä lainaan tähän kuvaa blogistani muutaman vuoden takaa. Sekin herätti aikoinaan paljon keskustelua.

Krimin palautusta odotellessa....

SONERA - "mikä mättää?"

Jälleen tänään herättiin Suomessa siihen ihmeeseen etteivät Soneran mobiililiittymät toimineetkaan odotetulla tavalla: puhelut katkeilevat oudosti, osa liittymistä ei löydä koko palvelua jne. jne...
Pahinta asiassa oli se, että edes hätäpuheluiden soittaminen ei Soneran ilmoituksen mukaan onnistunut ainakaan osasta liittymiä. Neuvoksi annettiin kohteliaasti poistaa puhelimen SIM-kortti, jonka jälkeen hätäpuhelutkin toimisivat.
Pienenä tai oikeastaan melko suurena kysymysmerkkinä nousi mieleen, että kuinkahan moni hädän hetkellä muistaa alkaa poistamaan SIM-korttia päätelaitteestaan saati edes osaa sitä tehdä: puhelin on mahdollisesti tullut ns. valmiiksi asennettuna käyttäjälle, jolloin itse ei ole juuri SIM-korttiin tarvinnut puuttua tai sitten kortin poisto vaatii oman erikoistyökalunsa, jolla korttipaikka saadaan auki. Eli hätäpuhelut jäävät kyllä tuolloin soittamatta.
Harmi, että tuon vikatilanteen selvittäminen tuntuu vain kestävän ja kestävän, mikä ei anna kovin ruusuista kuvaa verkon ylläpitäjästä (lue: palvelun tarjoajasta).
Onneksi tuo vika ei ainakaan vielä vaikuta laajakaistayhteyksiin, joten oma väylä Soneran putkea pitkin toimii. Nuo mobiililiittymät tulikin vaihdettua jo toisen operaattorin nimiin Soneran edellisten "koomailujen" jälkeen.

Kalat kunniaan: SILAKKA

Viimepäivinä on mediassa tuotu voimakkaasti esille sitä kuinka terveellinen kala tuo muikku oikeastaan on. Tutkimuksissa on pystytty viimein osoittamaan, että muikku käyttää elinkaarensa aikana puhtaasti planktonravintoa jonka ansiosta kalasta tulee mitä mainioin rasvahappojen lähde ihmiselle. Hyvä näin. Toki mielestäni kyllä kaikki kalat ovat terveellistä syötävää, vaikka niistä aina välillä varoitellaankin, etenkin noista meren elävistä.

Ei ole kovin montaa vuotta kun tuon toisen herkun, silakan, perään huudeltiin varoittavia viestejä: kulutusta tuli rajoittaa jne. Silakkaan kun oli kertynyt meressä noita eräänlaisia "raskasmetalleja" ym. epäpuhtauksia, mikä rajoitti kalan käyttöä ja sai monet kalan ystävät kääntämään kelkkansa siipikarjan puoleen.

Tänään oli jälleen kuitenkin paikallinen kauppias käynyt apajilla ja pystyi tarjoamaan kokonaisedulliseen hintaan silakoita ja mikä vielä parasta, suoraan fileoituina. Kotikokillehan tämä tarjoaa mainion tavan taiteilla ja valmistaa maukasta ja terveellistä ruokaa. 

Silakkapihvien osalta tuntuu olevan kaksi ns. päälinjaa valmistuksessa: pannulla rasvassa kypsentäminen ja uunissa kypsennys. Itse olen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla, sillä minulle on riittänyt hyvin kalan omat rasvat ilman paistorasvoja. Toki en käy kiistämään, etteikö voissa paistetut, kullanruskeat pihvit maistuisi hyviltä. Näin on muikkujenkin osalta ....nam..

Tämänkertaisen taiteilun tuloksena silakkapihvit saivat mausteekseen vain hieman paprikajauhetta, tilliä (kuivattua) sekä Himalajan vuorisuolaa. Nyt ei muuta kuin vajaa puoli tuntia odottelua, niin makusteluhetki voi alkaa.

Ja jos niin hassusti sattuisi käymään, että pihviä jäisi syömättä, niin ei hätää: ne maistuvat kylminä myös vaikka ruisleivän päällä tai ihan sellaisenaan.

Silakat odottavat vuoroaan pellillä

QRP test with MFJ-1621 -antenna

The first contact with MFJ-1621 (5 W) 

This morning I decided to test an interesting qrp-portable antenna by MFJ-company: MFJ-1621.
I bought this antenna some years ago and forgot it totally, until now.
Today I finally tuned it up and decided to try some WSPR on 30 meters band.
After making some tuning indoors I placed the antenna on table outdoors.
Well, after some transmitting period (5 Watts) I found reception report from a station in the UK (GM4SFW): 1878 km west of my QTH. The reception report -17 dB surprised me a little.

2016-01-17 13:22

OH5KUY

10.140247

-17

KP41db

+37

5.012

GM4SFW

MFJ-1621 in action

Onnibus, ja matka jatkuu...

Vuodenvaihteessa olin vaimon kanssa reissunpäällä. Tällä kerralla matka suuntautuikin ihan isolle kirkolle eli Helsinkiin. Olihan siellä tiedossa edullinen majoitus sekä suuret ilotulitukset mm.
Matkasta päätettiin jo hyvissä ajoin syyskaudella, mikä mahdollisti matkakulujen vertaamisen eri matkustusmuotojen kesken ns. edullisten tarjousten siivittäminä.
Oman auton käyttö jätettiin kokonaan pois kuviosta, koska se olisi ollut selvästi kallein vaihtoehto, eikä kovin mukavakaan, koska siinä aina tarvitsee olla myös se kuski omasta takaa hi. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on melkoisen tuhdit nuo parkkimaksut, mitkä lisäävät reilusti hintaa budjettiin.
Lappeenrannan lentokenttä on vielä hyvin hiljainen, joten lentomatka oli helposti poissuljettavissa, ja tuskin se olisi kovin kilpailukyinen ollutkaan hintahaitarissa.
Jäljelle jäi siis itse asiassa vain matkustaminen kiskoilla (VR) tai linja-autolla. VR:n tarjos ei päässyt kovinkaan lähelle edullisinta "bussitarjousta", vaikka olisi käytetty ns. edullisinta junavuoroa (yleensä se aamun ensimmäinen tai illan viimeinen heh..). Lisäksi näin talvellakin tuohon VR:n toimintaan liittyy melkoinen epävarmuustekijä aikataulujen osalta. Pakkanen ja lumi kun tahtovat sotkea aikataulut kerrassaan.
Kokonaisuuden kannalta edullisimmaksi vaihtoehdoksi muodostui tuo uusi linja-autoyhteys Onnibus.com:lla. Matka hintaa per henkilö muodostui vajaa 6 euroa suuntaansa varausmaksuineen, joka oli 1 euro. Lipun varaaminen nettipalvelun kautta oli helppoa ja toimivaa. Hinta ei kovin paha n. 250 km matkasta. Vertailun vuoksi taksimatka paikalliseen matkakeskukseen maksaa noin 20 euroa (11 km).
Bussi saapui hieman aikataulusta myöhässä, mutta syykin siihen selvisi pian bussiin noustua. Kuljettaja kertoi, että aikataulu oli laadittu ns. kesärajoitusten mukaisesti, jolloin pääsi Joensuustakin (bussin lähtöasema) laskettelemaan pitkä huikoset 100 km/h. Nyt tuo väli oli 80 km/h ja satasen nopeuteen päästiin käsiksi vasta Lappeenrannasta eteenpäin.
Epäilin etukäteen itse bussin täyttöasetetta, mutta bussin saapuessa huomasinkin, että ei kovin montaa tyhjää paikkaa jäänyt enää Kouvolassa tai Elimäellä täytettäväksi. 89 paikkaisen kaksikerroksisen bussin täyttöaste oli menomatkalla n.97 % ja paluumarssilla huikeat 100 %. Tämä varmasti rohkaisee yrittäjää pitämään linjaa aktiivisena pitempääkin.
Matkustusmukavuus bussissa oli ihan hyvä: penkillä mahtui hyvin olemaan, lämmitys/ilmastointi toimivat molemmissa kerroksissa ja suurena plussana oli hyvin toiminut langaton internet koko matkan ajan. Vielä kun bussilla pääsi suoraan Helsingin "sydämeen" Kamppiin, niin kaikki ainekset onnistuneelle matkalle olivat kasassa. Matka-ajaksikin muodostui vajaa 3 tuntia suuntaansa - turhia pysähdyksiä ei juuri ollut.
Lyhyesti luonnehdittuna siis: kokonaisedullista ja tasaista kyytiä, pikkurahalla kattavan WiFi-verkon äärellä.
Hyvää matkaa!!!

Hyvin "sahaa"

Hyvin on tuo pakkaskäyrä sahaillut viimepäivinä. Pitkään, jopa useampi vuorokausi, oltiinkin siellä 25 pakkasasteen tuntumassa. Nyt on taas palattu "arkeen" eli pakkaskäyrä tammikuiseen tapaansa seikkailee 25 - 15 pakkasasteen väliä.
Tässä käyrässä ei tosin näy tuulen vaikutus, mikä ainakin kuluvan vuorokauden osalta olisi merkittävä. Vaikka mittari näyttää "vain" -12 C, niin tuulen avustamana päästään ajoittain sinne -25 C:een viiman ansiosta.
Kevättä kohti ollaan joka tapauksessa menossa.

QRSS by OH5KUY

My QRSS -project has some progress. It is not so easy and quick to solder all components after quit a long break hi...
Anyway, I found this project very interesting. My QRSS -transmitter will be soon active on 30 meters band, using just few milliWats.
CU on Bands !

Stailausta

RVL 95 vuotta (2014)

Näin vuoden vaihtuessa katsoin parhaaksi suorittaa myös pientä stailausta blogisivustollenikin. Uudet värit ja asettelut ovat varmasti mieleen ainakin niille, jotka ovat käyneet lukaisemassa aivoituksiani näiltä sivustoilta.
Tällä sivulla olevalla kuvalla ei ole mitään tekemistä sivuston muutosprosessin kanssa. Se tuli vaan valituksi kun oli ensimmäisenä tyrkyllä, kun testasin uutta kokonaisuutta.
Parannettavaa jäi vielä ja hyvä niin, eli muutoksia tulee vielä sivustolla näkymään muutoinkin kuin tekstien joukossa. Viimeksi olinkin päivittänyt sivuston julkista ilmettä tuossa 2009, joten nyt oli hyvä aika jälleen toimia.

CQ CQ MARS

Viime syksynä tuli elokuvateattereihin ensi-iltaan elokuva, jossa Mars-planeetalle laskeutuneeseen tutkimusretkikuntaan kuulunut tutkija joutui erilleen muusta porukasta ja jäi oman onnensa nojaan tuolle punaiselle planeetalle. Päästäkseen pois ja kutsuakseen apua maasta, hänen olisi ratkottava ongelma: "kuinka ottaa yhteyttä maahan?"
Koska tarkoitus ei ole tehdä mitään juonipaljastuksia elokuvan tai kirjan osalta, ajattelinkin tuoda esille joitakin pohdintoja radiosignaaleista ja radioyhteyksistä avaruudessa. Nämä asiat tuntuvat kiinnostavan ainakin niitä, jotka ovat kyseiseen elokuvaan tai kirjaan tutustuneet.
Kuu - tuo lähin kiertolaisemme - on tarjonnut radioharrastajille paljon mielenkiintoisia haasteita. Kuu sattuu olemaan sen verran lähellä maapalloa, että sen kautta saadaan melko helposti pidettyä radioyhteyksiä 145 MHz ja 433 MHz -taajuusalueilla. Yhteyden pitämiseksi heijastetaan oma radiosignaali kuusta takaisin maahan vasta-asemalle ja päin vastoin. Hieman samaan tapaan kuin meteoriittiheijastuksia hyväksi käyttäen. Yhteydet eivät ole kovin pitkiä, vaan useimmiten vain muutaman merkin mittaisia purskeita ja sähkötysmerkkejä. Mikäli vasta-asemia ei ole tarjolla ja on halua kuulostella kuinka omat merkit heijastuvat kuun pinnan kautta, onnistuu sekin helposti.
Olisikin aika mielenkiintoista, jos joku kuussa käyneistä retkikunnista olisi jättänyt kuun valoisalle puolelle ns. toistinaseman. Tällöin voisi kuvitella pidettävän puheradioyhteyksiä pitkin poikin maapalloa ns. kuu-linkin kautta.
Siirryttäessä kuusta hieman kauemmaksi, eli Mars-planeetalle, tulee radioyhteyksien pitäminen hieman haasteellisemmaksi, ainakin harrastajavälinein toteutettuna.
"New Horisont -luotain" ,joka hiljattain pääsi Pluto -"planeetan" luokse, kerää dataa ja lähettää sitä säännöllisesti maahan. Luotaimen antenni on 2.1 metrinen tehokas suunta-antenni, jonka kautta dataa ajetaan huimalla 12 Watin teholla 8 Giga Herzin taajuusalueella. Lähetysteho ei siis todellakaan ole suuri, mutta riittää signaalin kuulemiseen maapallon kuunteluasemilla, joilla on käytössä reilut 7 metriset peiliantennit. Näillä etäisyyksillä tuo tiedonsiirtonopeuskaan ei ole järin huima, 1 - 2 kbps. Yhden kuvan siirtämiseen menee siis aikaa n. 4.5 tuntia. Vertailun vuoksi kannattaa muistaa, että meidän omassa internetissä tieto siirtyy jopa nopeammin kuin 100 Mbps -nopeudella.
Marsin pinnalla on jo ns. mekaanista elämää sinne lähetettyjen "mönkijöiden" toimesta. Nämä koneet ovat yhteydessä niin maahan kuin Marsin ympärillä oleviin satelliitteihin. Maahan yhteys tapahtuu tutulla 8 GHz (X-bandi) taajudella ja ympäröiviin satelliitteihin UHF-taajuuksilla 433 MHz tuntumassa.
NASA on julkaissut dokumentin, jossa käsitellään radiosignaaleja Marsissa hyvin kattavasti. Kannattaa tutustua, mikäli aihe edes hieman kiinnostaa.
Radioamatööritoimintaa ajatellen tuo UHF-bandi ja 433 MHz olisivat hyvin otolliset, koska jo nykyisin on käytössä tuo hieman hiljaiseksi jäänyt 433 MHz (70 cm) bandi.
Mikäli joskus Marsiin saataisiin retkikunta, jossa olisi mukana joku radioamatööri, niin voisi olettaa, että hän vapaa-aikanaa voisi yrittää radioyhteyksiä maapallolle juuri 433 MHz:n bandilla. Tehoa olisi varmaan 50 - 100 Wattia ja antennina joko 1.2 m peili tai 13 elementtinen risti-Yagi kyseiselle bandille.
Toimivan keskusteluyhteyden kannalta kompastuskiveksi saattaisi kuitenkin muodostua tuo n. 30 min viive signaalissa. Kysymykseen saisi odotella vastausta siis puolisen tuntia jne. Ei kovin mukavan kuuloista, mutta voisihan sitä lähettää ainakin ns. elo-sanoman, ilman suurempia yhteysvuorojen vaihtoja.
Tässä hieman pohdittavaa näin vuoden alkajaisiksi.

CQ CQ............

"Panssariromantiikkaa" toisen maailmansodan ajoilta

No, ei anneta tekstin otsikon johdatella ajatuksia ihan väärille aaltopituuksille. Eihän tuossa sotimisessa juurikaan tuota romantiikkaa ole ollut enää vuosituhansiin. Ehkä noita tarinoita muskettisotureista ja muista vastaavista taistelijoista voidaan jotenkin ymmärtää ns. romanttisessa hengessä.
Joka tapauksessa vuodenvaihteessa tuli käytyä ottamassa vaimon kanssa uutta vuotta vastassa pääkaupungissa ja siinä sitten paluumarssia odotellessa poikkesimme "kylän" suurimpaan kirjakauppaan.
Näin panssariajoneuvoista kiinnostuneena bongasin heti kirjahyllyjen lomasta pari kirjaa, jotka oli saatava lukemistoksi. Olin näitä jo kertaalleen ennen joulua käynyt paikallisessa kirjakaupassa etsiskelemässä, mutta laihoin tuloksi. Nyt tärppäsi ja hyvä niin.
Toinen maailmansota toi eri aselajeihin tietysti erilaisia sankareita, ja useinhan nämä sankaruudet mitattiin saavutettujen voittojen määrällä. Panssarivaunuillakin oli monta "ritaria" toiminnassa. Mielipiteitä on monia, mutta minusta juuri Otto Carius:n tarina on yksi kiehtovimmista.
Otto Henningin kirja "Panssaritiedustelija" on lajissaan hyvä otos, hieman harvinaisempaan aiheeseen. Toimiakseen kunnolla armeija tarvitsee silmät, ja sitähän nuo tiedustelijat tarjoavat. Toimintojen osalta koko ajan ns. vaarallisilla vesillä vihollisen vaikutuspiirissä.

Tiedusteluyksiköt olivat panssaridivisioonien keihäänkärkiä, jotka liikkuivat huomaamattomasti etulinjan edessä etsien vihollista. 130. panssaritiedustelupataljoona saapui Normandiaan muutama viikko ennen maihinnousua, ja taistelun kaaoksessa sillä oli tärkeä rooli rintamalinjojen selvittämisessä. Vaununjohtaja Otto Henning kuvaakin vaikeuksia, joita tiedusteluajoneuvoilla oli Normandian pensaskujilla, ja kuinka liittoutuneiden täydellinen ilmaherruus pakotti saksalaiset piileksimään.Alakynteen jäänyt Saksan armeija joutui vetäytymään Ranskan halki, Henning miehistöineen viimeisten joukossa. Hänen puolitelavaununsa oli kärjessä myös Ardennien taistelussa, mutta jälleen kerran hänellä oli onni myötä. Otto Henningin osalta taistelut olivat ohi, kun hän jäi vangiksi sodan loppuhetkillä. Kahden vuoden sotavankeuden jälkeen hän pakeni Ranskasta perheensä luokse Saksan itäiselle vyöhykkeelle.

Panssariässä Otto Cariuksen (1922-2015) muistelmateos on panssarisotakirjallisuuden klassikko. Hän tuhosi sotilasuransa aikana yli 150 vihollisvaunua, mutta myös muuta kalustoa - eritoten vaikeasti havaittavia panssarintorjuntatykkejä, joita hän piti pahimpana vastuksenaan. Carius palkittiin ritariristillä sekä tammenlehvällä, ja hän on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä vaununjohtajista.Otto Carius palveli kevyen panssarivaunun lataajana Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Pian hänet kuitenkin ylennettiin vaununjohtajaksi. Keväällä 1943 Carius komennettiin 502. raskaaseen panssarivaunupataljoonaan, joka oli varustettu Tiger I -vaunuilla. Lyhyen koulutuksen jälkeen yksikkö siirrettiin pikakuljetuksena Leningradin rintamalle, jossa Tigereitä käytettiin "palokuntana" aina siellä, missä tilanne oli vaikein. Itärintaman olosuhteet kuluttivat vaunuja ja miehiä. Kesäisin kiusana oli pöly, talvisin pakkanen ja lumi, ja muulloin upottava muta. Keväällä 1944 Otto Carius osallistui kiivaisiin taisteluihin Narvan rintamalla. Heinäkuussa hän haavoittui vaikeasti taisteluissa Latvian alueella, ja toivuttuaan palveli länsirintamalla Jagdtiger-komppanian päällikkönä.Sodan jälkeen Otto Carius kouluttautui farmaseutiksi. Hänen sodanaikainen työkalunsa oli tehnyt entiseen panssarimieheen niin suuren vaikutuksen, että hän nimesi liikkeensä "Tiger-apteekiksi".

Arktinen viima

Niin se talvi ja pakkaset viimein saapuivat Etelä-Karjalaankin. Itse en niitä juurikaan olisi kaivannut, mutta ymmärrän hyvin kaikkia talviurheilijoita ja pilkkijöitä, jotka ovat jo kuukausia saaneet odotella näitä kelejä. Vaikka Siperian suunnalta on korkeapaineen myötä tullutkin hieman raaempaa pakkasilmaa, ei lumivaippa ole päässyt paksuuntumaan juuri ollenkaan. No, sen verran on, että maa on valkoinen ja luo lisää valoa muutoin hämärään vuodenaikaan. Kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa yhä pitenevimmin harppauksin.
Syksyn aikana säästyneet energiakulut lämmityksen osalta ulosmitataan nyt näillä kovemmilla pakkasjaksoilla.
Ohessa sääasemaltani napattu lämpökäyrä, joka hyvin kuvaa viimeisen kuukauden ajalta sitä, kuinka nopeasti nuo lämpötilat vaihtuivat.
Toivottavasti kaupungin vesiputket kestävät syvenevän roudan ja varsinkin tuon lauhtumisen joka on taasen luvattu meteorologien puolesta tuonne tulevalle viikolle.