Tuomas Gerdt - Viimeinen ritari

ISBN: 978-952-5767-82-7

 Nostona näin Veteraanipäivän kunniaksi kirjajulkaisu vuodelta 2012: Tuomas Gerd, Viimeinen ritari. Seppo Porvali on koonnut liki 200 -sivuiseen kirjaan Tuomas Gerdt:n taistelujen tien Suomen sotavuosilta talvi- ja jatkosodan ajoilta, jolloin Gerdt hankki omat "Ritarinkannuksensa". Gerdt:n ritarinumero on 95.

Erityisesti raskaiden torjuntataisteluiden aikana Gerdt kunnostautui monella tavoin ja yleni sotilasarvossa vänrikiksi. Taistelujen aikana Gerdt haavoittui oman jääkärijoukkueen johtajana peräti kolme kertaa!

"Eläkepäiviä" Gerdt vietti Lappeenrannan Lauritsalan kaupunginosassa. Tämän pirteän "vanhuksen" tapasikin usein Lauritsalassa liikkuessa ja välillä teki varmasti mieli laittaa kättä lippaan hänet tavatessaan. 

Nyt onkin hieno kunnianosoitus, että näin Kansallisen Veteraanipäivän kunniaksi Gerdt saa nimikkopuistoonsa myös oman muistokiven ja -laatan. Puistoon asetettava muistokivi on osa Salpalinjan panssariestettä, joten se sopii mainiosti puiston kiintopisteeksi. 

Puisto, paasi ja tarina sen taustalla muistuttaa toivottavasti jälkipolvia siitä, kuinka Suomen puolesta on osattu taistella ennenkin. Eikä liene syytä epäillä, etteikö Suomen puolustus pitäisi jatkossakin, jos sitä pitäisi jollain mittarilla mitata.

@ri

LOKKI

Vironmaalle suuntautuneen kierroksen jälkeen olikin taasen aika suunnata katseet kotimaahan. Kohteeksi valikoitui ns. Päämajakaupunki,, Mikkeli.  Täällä ylipäällikkö, Mannerheim piti asemapaikkaansa talvi- ja jatkosodan vuosina.
Päämajamuseo ja viestikeskus LOKKI, veivät ajatukset helposti sotavuosiin. Lisäksi kaukainen ukkosrintama toi oman mielenkiintoisen ääniefektin: kuin tykistökeskitysten kumina Kannaksen suurhyökkäyksen alkaessa 9.6.1944 Valkeasaaressa.
Vaimo oli ehtinyt jo aikaisemmin tutustumaan näyttelyyn, joten nyt oli itselläkin hyvä tilaisuus korjata tämä puute.
Itse Päämaja on onnistuttu säilyttämään hyvin alkuperäisessä asussaan. "Marskin" toimisto ja operatiivinen toimisto olivat kuin henkilöt olisivat poistuneet sieltä hetki sitten muihin askareisiin.
Viestikeskuksessa, syvällä kallioluolassa pystyi aistimaan hyvin sitä ilmapiiriä, josta siellä nautittiin sotavuosina.
Tutustumisen arvoisia kohteita. Suosittelen.