Mikko Porvali: Kremlin näkymätön sota – Venäjän tiedustelupalveluiden pitkä historia
Sopivasti juuri Pyhämiestenpäivän tienoilla tuli jakeluun Mikko Porvalin uusin teos Venäjän tiedustelupalvelun pitkästä historiasta. Itse olen tykännyt lukea tiedustelu- ja vakoilutoimintoihin liittyviä kirjoja. Etenkin niitä, jotka pohjautuvat oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Porvalin teos ilmestyikin juuri sopivasti omaan lukunälkään heti Heidi Blaken, Tappolista; Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan, kirjan (ISBN:978-952-300-743-7, atena.fi) jälkeen.
Venäjän historiaa ei voi ymmärtää tuntematta sen tiedustelupalveluiden toimintaa.
Venäjän historiaan liittyy paljon sellaista, mikä tapahtuu julkisuudelta piilossa. Vakoilu, salamurhat, sabotaasi, poliittinen painostus ja kansalaisten valvonta ovat olleet osa maan vallankäyttöä jo vuosisatojen ajan. Sama trendi tuntuu jatkuvan yhä, joten tämänkaltaisille kirjoille ja tutkimuksille löytyy vielä tulevaisuudessakin tekijänsä; aineistoa varmasti löytyy.
Kirjailija Mikko Porvali
Mikko Porvali (s. 1980) on suomalainen kirjailija, ylikomisario ja tiedusteluasioihin erikoistunut juristi. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen maisteri ja poliisi. Poliisityönsä ohella hän on palvellut myös puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä.
Porvali tunnetaan erityisesti sotahistoriaa ja tiedustelua käsittelevistä tietokirjoistaan. Hänen teoksensa ovat käsitelleet muun muassa toisen maailmansodan aikaista vakoilua ja suomalaisten kaukopartioiden toimintaa. Hänen Operaatio Hokki -teoksensa oli ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2011.
Kirjasta
Kremlin näkymätön sota on laaja katsaus Venäjän tiedustelupalveluiden historiaan. Kirja kuljettaa lukijan tsaarin Venäjän aikaisesta Ohranasta Neuvostoliiton Tšekan, NKVD ja KGB kautta nykyisiin Venäjän tiedusteluorganisaatioihin, kuten FSB ja SVR:ään.
Teos kertoo, kuinka tiedustelupalvelut ovat toimineet vallanpitäjien työvälineinä. Niiden tehtävänä ei ole ollut pelkästään ulkomaiden vakoilu, vaan myös oman kansan valvonta, opposition tukahduttaminen ja poliittisen vallan turvaaminen.
Erityisen kiinnostavaa suomalaisen lukijan näkökulmasta on se, että kirja käsittelee myös Venäjän tiedustelupalveluiden toimintaa Suomessa. Vakoilu, sieppaukset ja myrkytykset eivät ole jääneet vain suurvaltapolitiikan näyttämöille, vaan niiden vaikutukset ovat ulottuneet myös Suomen historiaan.
Kirjan keskeinen ajatus on, ettei nyky-Venäjän toimintaa ja sen käyttämiä vaikuttamisen keinoja voi ymmärtää tuntematta niiden historiallisia juuria. Monet nykyisin hybridivaikuttamiseksi kutsutut menetelmät ovat olleet käytössä jo pitkään.
Vakoilu ei ole vain menneisyyden historiaa. Se on edelleen yksi valtioiden välisen valtapelin välineistä.
Mikko Porvalin teos tarjoaa mielenkiintoisen ja varsin ajankohtaisen näkökulman Venäjän historiaan sekä siihen, miten tiedustelupalvelut ovat vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana muovautuneet osaksi maan poliittista järjestelmää.
Kirjan tiedot
Kirjailija: Mikko Porvali
Nimi: Kremlin näkymätön sota – Venäjän tiedustelupalveluiden pitkä historia
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2026
Painetun kirjan ISBN: 978-951-153939-1
Laajuus: 530 sivua
Kremlin näkymätön sota – mitä historia merkitsee Suomelle ja Euroopalle tänään?
Mikko Porvalin kirjan aihe ei ole pelkästään historiallinen. Päinvastoin, Venäjän tiedustelupalveluiden toimintaa ja niiden historiaa tarkastelemalla voi ymmärtää monia tämän päivän kansainvälisen politiikan ja turvallisuuden ilmiöitä.
Venäjän tiedustelupalveluiden toiminnassa on säilynyt hämmästyttävän paljon jatkuvuutta eri valtakausien läpi. Tsaarin ajan salainen poliisi, Neuvostoliiton KGB ja nykyiset tiedusteluorganisaatiot ovat toimineet erilaisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa, mutta niiden tehtävissä on ollut samoja piirteitä: tiedon hankkiminen, vastustajien valvonta, vaikuttaminen ulkomailla ja valtion johdon vallan turvaaminen.
Suomen näkökulmasta historia ei ole koskaan ollut kovin kaukana nykyhetkestä.
Suomella on pitkä kokemus itänaapurinsa tiedustelutoiminnasta. Maantieteellinen sijainti, pitkä yhteinen raja ja Suomen kuuluminen nykyisin Natoon tekevät maastamme Venäjän näkökulmasta strategisesti kiinnostavan.
Venäjän tiedustelutoiminta ei kuitenkaan tarkoita pelkästään perinteistä vakoilua. Nykyisin vaikuttaminen voi tapahtua tietoverkoissa, sosiaalisessa mediassa, taloudellisten yhteyksien kautta tai pyrkimällä häiritsemään yhteiskunnan kriittisiä toimintoja.
Tällaista toimintaa kutsutaan usein hybridivaikuttamiseksi. Sen tavoitteena voi olla esimerkiksi kansalaisten luottamuksen horjuttaminen viranomaisiin, yhteiskunnallisten ristiriitojen syventäminen tai epävarmuuden lisääminen päätöksenteossa.
Suomen kannalta erityisen merkittäviä ovat kriittisen infrastruktuurin suojaaminen, tietoliikenneyhteydet, energiantuotanto, merikaapelit ja Itämeren turvallisuus. Myös yritykset ja tutkimuslaitokset voivat joutua tiedustelutoiminnan kohteiksi, jos niiden hallussa on strategisesti kiinnostavaa tietoa tai teknologiaa.
Eurooppa on puolestaan joutunut kohtaamaan sen tosiasian, ettei tiedustelun ja vaikuttamisen välinen raja ole enää selkeä.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tuonut esiin tiedustelun, kyberoperaatioiden, sabotaasin ja informaatiovaikuttamisen merkityksen osana nykyaikaista sodankäyntiä. Euroopan unionin vuoden 2026 uhkaraportissa kuvataan Venäjän pyrkimyksiä vaikuttaa eurooppalaiseen mielipideilmastoon, horjuttaa luottamusta instituutioihin ja vaikeuttaa Ukrainan tukemista.
Tämä on erityisen huolestuttavaa demokraattisten yhteiskuntien kannalta. Avoimessa yhteiskunnassa sananvapaus ja erilaiset mielipiteet ovat vahvuuksia, mutta niitä voidaan myös käyttää hyväksi. Sosiaalisen median kautta voidaan levittää väärää tietoa, vahvistaa vastakkainasetteluja ja saada ihmiset epäilemään jopa luotettavia tietolähteitä.
Tässä piilee yksi näkymättömän sodan keskeisistä ongelmista: vaikuttamisen kohteena ei ole välttämättä valtio tai sen sotilaallinen puolustus, vaan tavallisten ihmisten luottamus omaan yhteiskuntaansa.
Suomen ja Euroopan turvallisuus ei siten ole pelkästään puolustusvoimien, tiedusteluviranomaisten tai poliisin vastuulla. Se edellyttää myös kansalaisten medialukutaitoa, lähdekritiikkiä ja kykyä tunnistaa epäluotettava tieto. Viranomaisten avoin viestintä ja toimiva oikeusvaltio ovat tässä keskeisiä suojakeinoja.
Suomen Nato-jäsenyys on muuttanut maamme turvallisuuspoliittista asemaa, mutta se ei ole poistanut tiedustelun tai hybridivaikuttamisen uhkia. Päinvastoin, kansainvälinen yhteistyö, tiedustelutiedon vaihtaminen ja kriittisen infrastruktuurin suojaaminen ovat entistä tärkeämpiä.
Mielestäni yksi keskeisimmistä opetuksista Porvalin kirjassa on se, ettei Venäjän tiedustelupalveluiden toimintaa pidä tarkastella vain yksittäisinä historiallisina tapahtumina. Niiden toimintatavoissa on pitkä historiallinen jatkumo, jonka tunteminen auttaa ymmärtämään myös nykyistä turvallisuusympäristöä.
Näkymätön sota ei välttämättä ala laukauksilla. Se voi alkaa tiedon manipuloinnilla, epäluottamuksen kylvämisellä tai yhteiskunnan heikkojen kohtien etsimisellä.
Siksi Venäjän tiedustelupalveluiden historian tunteminen ei ole vain historian harrastajien asia. Se on myös osa tämän päivän turvallisuustietoisuutta – erityisesti Suomessa, joka sijaitsee aivan tämän suurvaltapolitiikan tapahtumien naapurissa.
Vahva suositus kirjalle 💪👍
@ri
