 |
| "Kenraalit kanissaan" |
Joulupyhät ja kaamos tarjoavat hyvät puitteet oman lukupiirin pyörittämiseen. Tällä kerralla lukemistoksi valikoituivat kahden kenraalin kertomukset tai paremminkin muistelmat. Mielenkiintoisia tarinakokonaisuuksia molemmat. Vaikka kirjat ovat sivumääriltään ja kooltaan melko pieniä, on molemmissa vankkaa maapuolustusasiaa. Hägglundin muistelmat on julkaistu jo vuonna 2018 Hägglundin täytettyä 80-vuotta. Kirjaa lukiessa tuleekin huomioida sen hetkinen maailmanpoliittinen vastakkainasettelu; Suomen liittyminen NATO:on ja Ukrainan sota ovat vielä tulevaisuudessa.
Nykyhetkeä, aitiopaikoilta, kuvaakin sitten Zaluznyin kertomus keskeltä pahinta mahdollista kriisiä - sotaa. Asevoimien komentajan hän on yksiselitteisesti aitiopaikalla oman maansa puolustusratkaisujen osalta. Nyt jos koskaan suosittelen tätä kirjaa omaan lukemistoon, jos Ukraina ja sen puolustus vähääkään kiinnostavat.
Kenraalin iltahuuto* – suoraselkäinen puheenvuoro turvallisuudesta
Gustav Hägglundin Kenraalin iltahuuto on tiivis mutta painava puheenvuoro Suomen turvallisuudesta, puolustuskyvystä ja siitä arvokkaasta perinnöstä, jonka varaan nykyinen hyvinvointimme rakentuu. Teos on samalla Hägglundin viimeinen kirja – ja sen myös huomaa. Teksti on suoraa, kirkasta ja vuosikymmenten kokemuksella punnittua.
Hägglund muistuttaa, ettei vakaus ole itsestäänselvyys. Hän korostaa, että Suomen on pidettävä puolustuksestaan huolta, sillä “raadollisessa maailmassa kasakka ottaa sen, mikä on irti”. Vaikka lause on kulunut, Hägglund käyttää sitä harkiten: varoituksena siitä, mitä tapahtuu, jos luotamme liikaa hyvään onneen tai muiden apuun.
Kirja käy läpi Suomen turvallisuuspolitiikan kehitystä, puolustusvoimien roolia ja kansainvälistä yhteistyötä. Hägglundin näkemykset ovat selkeitä ja perusteltuja, ja hän kirjoittaa tavalla, joka avaa monimutkaisetkin kokonaisuudet lukijalle ilman turhaa sotilasterminologiaa. Teos onkin erinomainen johdanto suomalaisen turvallisuusajattelun peruslinjoihin.
Kenraalin iltahuuto ei ole pelkkä muistelo tai historiikki, vaan ennen kaikkea vetoomus: pidetään huolta siitä, mikä on meille tärkeää. Hägglundin ääni on rauhallinen mutta päättäväinen, ja juuri siksi kirja tuntuu ajankohtaiselta vielä vuosia julkaisunsa jälkeen.
Kirja sopii kaikille, jotka haluavat ymmärtää Suomen turvallisuuspolitiikan taustoja ilman raskasta asiantuntijakieltä. Erityisen hyvin se toimii lukijalle, joka arvostaa selkeää argumentointia ja kokemusperäistä näkemystä.---
Rautakenraali – Valeri Zalužnyin elämä
Suorasukainen muotokuva Ukrainan sodan keskeisestä johtajasta
Ljudmyla Dolhonovskan Rautakenraali – Valeri Zalužnyin elämä on intensiivinen ja ajankohtainen elämäkerta miehestä, joka nousi maailman tietoisuuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Teos avaa Zalužnyin taustaa, arvoja ja johtajuutta tavalla, joka tekee hänestä muutakin kuin uutiskuvien kasvottoman sotilasjohtajan.
Kirja rakentuu vahvasti dokumentaariselle pohjalle: Dolhonovska kuvaa Zalužnyin uran vaiheita, hänen suhdettaan joukkoihinsa ja niitä ratkaisevia hetkiä, jolloin Ukrainan puolustus nojasi hänen päätöksiinsä. Mukana on myös dramaattisia yksityiskohtia – kuten Zalužnyin lupaus jäädä Kiovaan “viimeisenä” hyökkäyksen uhatessa – jotka tuovat tarinaan inhimillistä jännitettä.
Teoksen vahvuus on sen selkeys. Vaikka aihe on sotilaallinen ja raskas, Dolhonovska kirjoittaa ymmärrettävästi ja ilman turhaa sodan kaunistelua. Hän antaa Zalužnyin puhua tekojen kautta: kurinalaisena, pragmaattisena ja ennen kaikkea vastuullisena johtajana. Suomennos toimii hyvin, ja Eero Balkin käännös pitää tekstin napakkana ja luontevana.
Rautakenraali on ennen kaikkea kertomus johtajuudesta kriisin keskellä. Se sopii lukijalle, joka haluaa ymmärtää Ukrainan sodan kulisseja ja niitä ihmisiä, jotka ovat kantaneet valtavan vastuun maan puolustuksesta. Kirja on myös muistutus siitä, että historian käänteet syntyvät yksilöiden päätöksistä – usein äärimmäisessä paineessa.
Hyviä lukuhetkiä nyt ja vuodelle 2026 toivotellen.
@ri
.jpg)
