Ullakon kätköistä

Tapio Rautavaaran tutuksi tekemässä laulussa "Isoisän olkihattu" kiivettiin ullakolle, avattiin vanha arkku ja löydettiin olkihattu, joka toi muistoja mieleen. Itse koin vastaavan "dejavue"-tunteen kun kävin "ylisillä" ja avasin vanhan, hieman jo pölyyntyneen laatikon. Laatikostahan löytyi vaikka mitä ihmeteltävää, joten ajattelin tuoda osan mielenkiintoisista löydöistä esille blokissani lähipäivinä.

Päällimmäisenä laatikossa oli laaja kattaus erilaisia pinssejä, rintamerkkejä ja muutakin kiiltävää. Kaikki satunnaisesti kiinnitettyinä paksuihin vaahtomuovilevyihin. Tutkailtuani kokoelmaa, totesin siinä olevan yhdisteltynä 70- ja 80-luvun keräilykohteita. 

1975-1979 oli paikallisilla nuorilla tapana viettää aikaansa Saimaan kanavalla, etenkin sen suluilla. Suluilla pääsi näkemään isoja laivoja sekä tapaamaan laivojen miehistöä. Paikallisesta sanomalehdestä luettiin tuolloin tiedot kanavaliikenteestä ja sen mukaisesti sitten suunniteltiin oma toiminta kanavan varteen. Ei ollut internettiä eikä laivojen paikkatietoja käytössä, kuten nyt olisi.

Useat Neuvostoliiton alusrekisterissä olleet alukset jäivät usein "parkkiin" Mälkiän sulun yläpuolelle, ennen Saimaalle siirtymistä. Tämä tarjosi meille oivan tilaisuuden mennä tutustumaan laivaan lähemmin. Laivoihin nousu oli jossain kielletty, mutta aika usein joku miehistön jäsen kutsui meidät tutustumaan laivaan. Uusien kokemusten lisäksi tuomisina oli useimmiten makeisia, suklaata ja etenkin rintamerkkejä, pinssejä tai "renikoita", kuten niitä nimitettiin.

Laivoilla vierailu ja niihin tutustuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna onnistunut suoritus, sillä nuo kyyrilliset aakkoset tulivat tutuiksi jo ala-asteiässä ja tämä helpotti huomattavasti myöhempää venäjän opiskelua yläluokilla ja lukiossa. Ja taisipa sitä tulla jokunen sana väännettyä laivahenkilöstönkin kanssa, vaikka tuo viittomakieli olikin aika tärkeässä osassa vielä tuolloin.

Vastavuoroisesti keräsimme syksyisin mm. sieniä ja toimitimme laivoihin, jolloin kiitoksena oli mitä upeampia merkkejä. Merkkejä vaihdettiin luonnollisesti poikaviikareiden kesken ja monen mielestä ne olivat jopa oivaa "valuuttaa". Muistan myöhemmin itselleni jääneen ison muovilaatikollisen verran erilaisia merkkejä. Osa on tullut lahjotettua pois, mutta näköjään suuri osa on jäänyt ns. muistojen laatikkoon tallelle.

Tallella näkyy olevan myös vuoden 1980, Moskovan olympialaisten kattava pinssivalikoima sekä joskus armeijan jälkeen lisättyjä sotilasmerkkejä. Alla kaksi kuvaa kahdesta "pinssilevystä". Näissä ei näytä edes ajanhampaan syömisjälkiä, sen verran hyvässä kunnossa kaikki ovat.

Nyt pitääkin suunnitella mikä on kokoelman seuraava loppusijoituspaikka ;-)

dasvidanija //ARi\\

Pinssejä ja mitalleja vm.1975-1985

Pinssejä ja mitalleja vm. 1975-1985