Lappeenrannan kesäteatterin siivittämänä palataan railakkaaseen arkeen, jota vietettiin itämatkailun huumassa 70- ja vielä 80-luvullakin aina perestroikan saapumiseen saakka. Rikkaassa naapurimaassamme noina vuosina vierailleet, osaavat hyvin eläytyä teatteriesityksen esilletuomiin katkelmiin "Lenskistä": aikana, jolloin sukkahousut, nahkatakit, kuulakärkikynät, kahvipaketit muodostivat matkailijan peruskassan.
Nimestä huolimatta näytelmä ei muodostu miksikään ylistyslauluksi vodkalle tai sen käytölle - toki olisi ollut melkoinen kömmähdys, mikäli aihe olisi sivuutettu kokonaan. Jännänä sivuteemana aihe kulkee koko näytelmän ajan: kiitos sille "pitkätukkaiselle" teininuorelle, joka yksinään edustaa satoja, satoja tuon ajan neuvostomatkaajia. Kenenkään ei pitäisi pahastua, sillä sellaista kännäämistähän nuo matkat hyvin pitkälti olivat. Puhumattakaan niistä "rehellisistä", jotka yrittivät ujuttaa "liiveissään" Jumalansanaa tai alapäänkultuurieepoksia rajan ylitse.
Näytelmä sisältää kokonaisuutena toinen toistaan jännempiä juonikulkuja, enkä aio niitä tässä paljastaa - ne on yksinkertaisesti koettava paikanpäällä itse.
Näytelmän katsominenkin on tehty tosi viihtyisäksi: uusi katsomo mahtavine äänentoistoineen, sekä hyvä katos, joka suojaa noilta Suomen kesän pakollisilta sadekuuroilta. Äänentoiston ansiosta, jopa katsomon takariviltä kuulee vuorosanat aivan mallikkaasti. Kesäteatterin perinteitä kunnioittaen tiedenkin näyttelijät ovat sään armoilla, ilman suojaavia katoksia tms. Onneksi sateenvarjot on keksitty.
Kaikki näyttelijät ansaitsevat tasavertaisen tunnustuksen mallikkaista suorituksistaan. Ketään ei oikein voi nostaa toistaan korkeammalle - hienoa.
Erityismaininnan kyllä ansaitsee näytelmän "live-bandi" ml. Seppo Äikäs, joka vahvalla rutiinilla loi musikaalista tunnelmaa näytelmän tueksi. Tosi hienot instrumenttivalinnat näytelmään!
Pitemmittä pakinoitta - ei muuta kuin katsomaan linnoituksen valleille, mars!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti