Radiomuistoja: Radio Pioneira

Hieman vanhempaan Brasialaiseen radiotarjontaan kuuluvat nämä Radio Pioneiran keski- ja lyhytaaltolähetykset. Internetin mukaan asema on yhä äänessä siis QRV, mutta pääosin vain FM-taajuuksilla. Tämä varmaan selittää osin sen, ettei asemaa näe usein eurooppalaisissa kuunteluinfoissa.
Itselläni tämä pieni, paperiviiri tuli paluupostissa josku 70/80 -luvun vaihteessa. Tuolloin aseman kuuntelu tapahtui heidän käyttämällään HF-taajuudella, 4885 kHz. Myös keskiaaltojakso 1160 kHz oli käytössä, mutta itse en sitä tuolta jaksolta koskaan kuullut.
Eipä tuo lyhytaaltotaajuuskaan (HF) ollut kovin hyvin kuultavissa, mutta kuului kuitenkin raportoitavasti.

Radio Pioneira, Brazil

Radiomuistoja: Radio Inconfidencia

Radio Inconfidencia Brasiliasta on siitä harvinainen asema, että se kuului monesti erittäin hyvin käyttämällään keskiaaltotaajuudella 880 kHz (AM). Radio on kautta aikain lähettänyt voimakkaasti musiikkipainotteista ohjelmaa. Ja tämä on tietysti mukavaa näin kielitaidottomalle musiikin ystävälle. Radio Inconfidencian kautta kuului useasti paikallisen tangomusiikin lisäksi muutakin Etelä-Amerikan musiikkituotantoa.

Aseman historiasta sen verran, että se on perustettu tai oikeammin ensimmäinen lähetys oli syyskuun 3. 1936. Käyttämänsä keskiaaltojakson lisäksi radiolla on luonnollisesti käytössä ehkä paremmin paikallisia kuuntelijoita palveleva FM taajuus 100.9 MHz (FM). Asemaa kuunnellessaan ei ihmettele yhtään aseman tunnuslausetta: "O Gigante do Ar" (the Giant of Air)

Aseman viiri tuli paluupostissa kun raportoin vuonna 1986 pidettyä 50-vuotis juhlalähetystä, joka yllättäen kuuluikin täällä pohjolassakin. Tämän jälkeen en olekaan juuri näitä keskiaaltoja kuulostellut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla ja kaivaa vanhat langat (lue:antennit) esiin.

Radio Inconfidencia, Brazil

Kyberuhkia ja somesotaa torjumaan

Viime viikolla (38/2018) julkaistiin todella ajankohtainen teos: tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti Petteri Järvisen teos "Kyberuhkia ja Somesotaa"

Huomatessani kyseisen teoksen tapahtumainfon somessa tai tarkemmin Twitterissä, olin vakuuttunut, että tuo teos olisi saatava käsiin. Oikeiden suhteiden avulla tämä onnistuikin, ja teos oli luettavana jo heti ilmestyessään. Järvisen kirjallista tuotantoa on tullut luettua aina ensimmäisistä DOS:n saloja ja Windows 3.1 -käyttöjärjestelmiä käsittelevistä kirjoista lähtien. 2000-luvulle siirryttäessä eniten mielenkiintoa ovatkin herättäneet tietoturvaan liittyvät julkaisut. Ennen kirjan näkemistä olin siis melkoisen vakuuttunut, että tälläkin kerralla on luvassa todella hyvä teos tästä moninaisesta aihepiiristä.

Nopeasti kirjaa selailtuani ja joitakin poimintoja sieltä tehneenä, voin vain todeta, että ennakko-odotukset eivät olleet vääriä. Ajankohtaista aihetta on käsitelty monipuolisesti, mielenkiintoisella tavalla ja jopa "kansantajuisesti". Tuo viimeksi mainittu seikka tuntuu aika monelta tästäkin aiheesta kirjoittaneelta unohtuvan. Aina ei riitä, että ammattilaiset kirjoittavat ammattilaisille. Ammattilainenkin osaa lukea ja ymmärtää kansantajuisempaakin tekstiä halutessaan. 

Itse vuodesta 1986 lähtien palvelleena yhtä valtakunnan suurinta "turvallisuusoperaattoria", en voi kuin oikeastaan ihmetellä tämän kirjan sisällön monipuolisuutta ja tietysti ajankohtaisuutta. Siksi toivonkin, että kirja löytyisi mahdollisimman monen IT-asiantuntijan lukemistosta - ei siis vain kirjahyllystä. Ja jos itse saisin vaikuttaa, niin kirja olisi pakkolukemistoa ainakin kansanedustajille, jotka päättävät myös turvalisuuteen liittyvästä tiedustelulainsäädännön valmistelusta.

ISBN: 978-952-291-528-3 (docendo.fi)

"Vanhassa vara parempi" taistelu Canal Digitalia ja "tuulimyllyjä vastaan"

Tarkalleen kaksi ja puoli vuotta sitten päätin tarttua ns. tuumasta toimeen ja parantaa TV-signaalin tasoja koti-QTH:ssa (lue: kotona). Ongelmahan oli se, että paikallinen Digitan jakelu Joutsenon linkin kautta tarjosi todella huonoa signaalia. Tämä johtui tuolloin niin paikallisesta maastoesteestä, korkea vuori ja puusto, sekä tietysti hieman ajastaan jäljessä olevasta, kapeakaistaisesta TV-antennista.

Koska aikaisemmin asunnon katolla oli tn. yksi Lappeenrannan ensimmäisistä isoista, kauko-ohjatuista TV-lautasantenneista 1990-luvulta. Oletin, että kyllähän se TV-signaali saataisiin näkyviin paljon uudemmallakin tekniikalla 2000-luvulla. 

Laadukas HD-tasoinen TV-signaali saatiinkin näkyviin paljon pienemmällä antenniratkaisulla talon räystästasolta. Tosin, jo tuolloin hieman ihmetytti se, että asentaja valitsi ko. paikan antennille, vaikka edessä oli suurta puustoa esteenä. No, siihen se joka tapauksessa lopulta tuli. 

Asennus tapahtui luonnollisesti kaunilla säällä ja keväällä, jolloin lehtipuissa ei ollut vielä lehtiä vaimentamassa satelliittisignaaleja. Mitatut desibeliarvot näyttivät kohtuullisilta, jopa hyviltä, joten vuodenmittainen sopimus CD-jakeluyhtiön kanssa astui voimaan.

Jo, ensimmäisen vuoden aikana huomasin, heti kun kevät eteni, että signaalitasot vaimentuivat uhkaavasti. Saavuttaen lopulta sen tason, jolloin kuva hävisi välillä vastaanottimesta kokonaan pois tai meni ns. murusiksi. Puuston lehvästön, voimakkaa tuulen aiheuttama lehvästön heiluminen sekä tietysti etelän puolelle osunut sade- / myrskyrintama pilasivat sitten loputkin signaalit. Ja näitä sääilmiöitähän Suomessa riittää. 

Talvikuukausina tilanne oli hieman parempi kun puut olivat ilman lehtiä, mutta tuolloinkin lumisaderintama aiheutti ongelmia signaalissa todella paljon. 

Kaiken tutkailun jälkeen soitto jakeluyhtiöön toi lopulta palautteena sen, että sain postitse ilmaiseksi uuden mikroaaltopään, koska epäiltiin että tuossa "signaalikomponentissä" olisi vikaa. No, en viitsinyt edes vaihtaa mikroaaltopäätä, koska tuo alkuperäinenkin toimi silloin kun signaalia oli saatavilla. Asentajaa korjaamaan asennusta ei saanut houkuteltua millään paikalle. Osattiin jopa ehdottaa, että noita tv-ohjelmia voisi katsella operaattorin suoratoistopalvelun kautta jos antennisignaali pätkisi. Toki noin, mutta kun olin maksanut tv-signaalista enkä nettipalvelusta.

Nyt syyskauden jälleen alettua ja tv-signaalin muituttaessa jälleen heikkoudestaan, päätin turvautua vaihtoehtoon B. Tilasin paikalle alan ammattilaisen ja pyysin päivittämään koko järjestelmän "nykyaikaan" TV-signaalien osalta.

Paikalle saapuneen asentajan ensimmäinen toteamus satelliittilautasen osalta oli jyrkkä ja vahva: "EI TOIMI - EIKÄ TULE TOIMIMAAN" - tässä oltiin vahvasti yksimielisiä. Asentaja ihmetteli suuresti sitä, että ko. lautanen oli edes asennettu tähän kohteeseen. No, ilman asennusta jakeluyhtiö olisi jäänyt heti ilman kuukausimaksujani - siinä varmasti suurin syy.

Nyt päivitettiin tv-vastaanoton osalta järjestelmä tähän maanpäälliseen verkkoon. Laitettiin uusi mastoputki, kaapelit, liittimet ja tietysti uudet UHF ja VHF -antennit. Tarvittavat tv-signaalit saadaan nyt Joutsenon linkin kautta sekä täysin vastakkaisesta suunnasta DNA:n VHF-jakeluverkoston kautta. Tuo DNA-osuus tarjoaa nyt ne digitaaliset HD-kanavat ja maksukanavat, jotka jäivät puuttumaan tuon CD-jakeluyhtiön sopimuksen loppumisen myötä.

Uskottelin vielä itselleni ja asentajalle, että tuon CD:n sopimuksen irtisanominen ja laitteiden palauttaminen ei olisi kovin yksinkertaista. Kyllä siellä aina joku veru keksittäisiin asian torppaamiseksi. Mutta, mutta - asentajalla olikin vielä yhteystiedot tallessa operaattorin suuntaan ja kertoi totuuden: sopimus lakkasi saman tien, eikä mitään tarvinnut palauttaa operaattorille. Nyt onkin valmis järjestelmä sitten odottamassa mahdollista asennusta kesämökille, jossa on sopivasti tilaa etelän suuntaan signaalien metsästämiseen.

Totuuden nimessä on sanottava, että mikään järjestelmä ei täällä tunnu olevan ihan täydellinen. Onneksi tarjolla on nyt runsaasti ns. vaihtoehtoisia signaaleja samoillekin tv-kanaville. Tämä sen takia, että Joutsenon suuntaan tulee nyt mielenkiintoinen efekti signaali-kohina -suhteeseen. Nimittäin Joutsenon kankaan tuulipuiston tuulimyllyjen suuret lavat aiheuttavat pyöriessään teräviä vaimennuspiikkejä signaaliin. Tämä on tunnettu ilmiö muuallakin ja voitu mittauksilla todentaa. Tätä taustaa vasten myös Puolustusvoimat ovat kieltäneet monin paikoin kyseisten tuulimyllyjen asennukset. Onneksi nuo vaimennukset ovat niin nopeita, joten eivät aiheuta koko kuvan menetyksiä tai jopa useiden minuuttien "black screenejä" kuten vanhassa järjestelmässä.

Toimii vain optimiympäristössä!

Toimiva TV-signaalin kaappausjärjestelmä!

Radiomuistoja: VoT - Voice Of Turkey

Turkin ulkomaanpalvelu on ollut aktiivisesti äänessä kautta vuosien. Täällä pohjolan suunnalla sitä tuli toisinaan kuunneltua lähinnä vain lyhyillä aalloilla (HF), vaikka Turkin suunnalta olisi ollut myös tarjontaan keskiaalloilla (MW). Niin ja tietysti toki FM-taajuuksilla, jos sopiva tropo-keli olisi kohdillaan ja ULA-asemat kuuluisivat hieman normaalia kauempana.

80-luvulla Turkin ulkomaanpalvelu yllätti vastauksellaan kahdesti; molemmilla kerroilla oli mukana aseman viiri aseman ohjelmalehtisten ja tietysti QSL-kortin lisäksi.

Kaksi versiota Turkin suunnalta

Pumpulle vettä

Vuosi sitten ihmettelin kun lähes uusi, Johsonin, pilssipumppu oli snaonut yllättäen työsopimuksensa irti. No, sateisen kesän ja syksyn merkeissä tämä tiesi sitä, että veneessä olikin yllättäen melkoinen määrä poistettavaa vettä. Onneksi ei vene sentään uponnut tapahtuman johdosta.
Koska korvauskäytäntö kyseisen tuotteen osalta osoittautui verrattain hankalaksi, päätin kiltisti ostaa uuden vastaavan ja asentaa sen rikkoontuneen paikalle. Nyt asennuksesta tai sen virheellisyydestä voisi syyttää vain ja ainoastaan itseään.
Tämä kesä olikin sitten hieman kuivempi kuin edellinen, joten vasta nyt syyskuulla pääsi oikeissa olosuhteissa katsomaan onko vene täyttynyt vai onko pilssi toiminut. Tänään veneellä käydessäni saatoin vain todeta, että asia OK.

Radiomuistoja: La Voz De Madrid

Kun nyt ollaan "radiomuistojen" osalta ankkuroiduttu Espanjaan, niin jatketaan vielä hieman samalla teemalla. Viiripinosta löytyi vielä yksi hieno kohde Espanjan osalta: "Madridin ääni" / La Voz de Madrid.
Internethaulla en löytänyt enää aseman osalta juurikaan mitään infoa, joten lieneeköhän niin, että asema on lopettanut toimintansa tai ennemminkin niin, että nimi on aikojen saatossa vaihtunut. Itse muistan kuulleeni aseman keskiaalloilla 80-luvun alkupuolella, josta tuo viirikin on muistona. Harmi, ettei vanha lokivihkonen kerro tarkkaa taajuutta ko. aseman osalta. No, tuokin varmaan selviäisi jostain vanhemmasta WRTH-kirjasta (World Radio and TV Handbook). Tuo WRTH eli tuttavallisemmin "Werho" olikin jokaisen aktiivin DX-kuuntelijan ns. "raamattu". Ja lienee sitä vielä tänäkin päivänä.

Radiomuistoja: Ecos del Torbes, Venezuela

Oheinen viiri Venezuelasta on siitä erikoinen, että löysin sen aikoinani hajoittamani putkiradion takapaneelin sisältä. Ehkä tässä oli yksi sysäys, miksi tuli silloin siirryttyä ensimmäistä kertaa DX-kuuntelun ihmeelliseen maailmaa. 60-70 -luvuilla vielä harvoissa talouksissa oli edes televisiota ja jos oli niin mustavalkoinen malli; kännyköitä saati tietokoneita ei osattu edes kuvitella muutoin kuin tieteiskirjojen ajatusten siivittäminä kuvitelmina.

Nettiä vilkaisemalla aseman nimellä, huomaa että monet muutkin ovat aseman kuulleet. Ja tuntuu tuo asema kuuluvan yhä tänä päivänäkin - tosin ilmeisesti nuo HF-taajuudet (9640 kHz / 4980 kHz) ovat korvattu ns. nettiradiolla ja paikallisesti toimitaan vielä keskiaalloilla 780 kHz jaksolla. Uskokaa tai älkää, mutta tuo keskiaaltolähetys on tärkeä osa paikallista tiedottamista, sillä aika harvassa
taloudessa on mahdollisuus kuunnella radiota internetin välityksellä. Tällöin tuo tuttu ja turvallinen "radio-radio" on tärkeässä asemassa. Monessa muussakin maassa on tämä sama ilmiö, joka on onneksi taannut sen etteivät kaikki lähetykset ole vielä "via satellite by internet".

Huomatkaa, että tämä viiri on saanut päiväyksen osakseen: 25-12-68.
Uskoisin, että viiri on tullut vastauksena tuolloin lyhytaalloilla kuultuun lähetykseen

Radiomuistoja: Radio Espana, Barcelona

Tässä esittelyssä onkin juuri sopivasti kaksi erilaista viiriä Espanjan suunnalta. Vähän samaan tapaan kuin nuo edellisessäkin postauksessa olleet Espanjan viirit.

Nämä viirit ovat tulleet 1980 -luvun vaihteessa radioaseman kanssa käydyn kirjeenvaihdon seurauksena. Tuolloin tuli muutamana hetkenä hullu ajatus, että voisihan sitä kuunnella Espanjan paikallistakin radiotuotantoa tuon ulkomaille suunnatun rinnalla. Ja tietysti kuuluvuudesta tuli lähetettyä radioasemalle kirje siinä toivossa, että joku vaikka vastaisi.

No, itselleni nuo Espanjan radioasemat ovat olleet hyviä vastaamaan ja joskus jopa hieman ylenpalttisestikin QSL-korttien ja viirien kera. Viirithän olivat ja varmaan ovat vieläkin DX-kuuntelun parasta palautetta asemilta. Oma niksini noihin hyviin vastausprosentteihin on ollut se, että olen pyrkinyt kääntämään raportit ja kirjeet aina paikalliselle kieliasulle: tässä tapauksessa siis espanjaksi.

Käännöstyö ei ollut aina helppoa; 80-luvulla oli aika harvalla käytössään tietokonetta saati googlekääntäjää. Onneksi sanakirjoja löytyi kirjastosta.

Matkalla: SALOU - SPAIN

Hola, amigos......
syyslomaviikko Espanjan auringossa on onnistuneesti takanapäin. Sää suosi luonnollisesti koko viikon, sillä päivisin lähes pilvetön / puolipilvinen ilmanala tarjosi +27 C lämmöt (keskilämpö). Tämän lisäksi myös ukkoskuurot muistuttivat olemassaoloistaan: päivän aikana lämminnyt ilmamassa purkautui sitten iltayön tunteina komeaksi valomereksi niin meren kuin mantereenkin yllä. Sekaan mahtui toki jokunen reipas sadekuurokin, mutta se putsasi vain mukavasti ilmaa ja virkisti pohjoista turistia.
Ensi kertaa pitkän työhistorian aikana kävi niin, että olin unohtanut töistä lähtiessäni ottaa sen kuuluisan sormen pois vesilasista. Toki olin asiasta jo huomauttanut kuukausia aiemmin, mutta eihän sitä kukaan usko ennen kuin jotain muutakin tapahtuu, kuin se että allekirjoittanut jää lomille muutamiksi viikoiksi. Eipä ehtinyt kuin kytkeä kännykän pois lentokonetilasta ja siirtyä majoitusliikkeelle kun alkoi puhelin pirisisemään, muustakin kuin paikallisen operaattorin tiedotteista puhelujen ja viestien hinnoista. Vaimo hieman ihmetteli moista viestitystä, mutta niin minäkin.
Kun en jaksanut paljoa innostua saapuvista puheluista, niin seuraavana päivänä olikin pieni yllätys kun netin somekanavien kautta pyydettiin ottamaan yhteyttä HQ:n suuntaan. No, koska noin ovelasti toimittiin, niin pitihän se pirauttaa ns. vastapuhelu ja mikä mukavinta -samalla tuli huomattua että työnantajapuolella ollaan myös seurattu sometuksianikin.
Ei auttanut paljoa se, että oltiin Espanjassa - asiat olisi saatava toimimaan vaikka sitten ns. etänä. No, onneksi puhelin oli keksitty ja sain aikaa vielä tarkentaviin selvityksiin viikoksi eteenpäin, jolloin olisin jo "onnellisesti" kotona.
Kaukaa viisaana olin unohtanut työkoneen salkkuun, joten sain asiat hoidettua sitten kotosalta, ilman että olisi vielä lomalla tarvinnut ajaa toimistolle. Kahden viikon päästä toivottavasti sitten selviää korvaako kukaan viikon työtunteja/ päiviä, vai tapahtuuko jotain muuta.
Tästä viisastuneena varasin jo seuraavan matkan joulukuulle. Silloin olen vain prepaid-liittymän päässä ja tuon numeron tietää vain kotiin jäävä talonmies.
Tuo kuvan Kansainvälisen seikkailijan opas on muuten aika mukava ja "rento" lähdeteos matkailuun. Kesälomalla löysin tämän kirpputorilta yhden euron hintalapulla varustettuna, mikä sai tarttumaan teokseen. Näin jälkikäteen ajatellen - aika hyvä kauppa.

Radiomuistoja: Radio Nacional de Espana

"Espanjan ääni" lyhyillä aalloilla on tullut tutuksi useimmille radiotaajuuksia selanneille kuuntelijoille. 19. tammikuuta 1937 perustettu radioasema on ollut ja on edelleen näkyvässä sekä kuuluvassa osassa Espanjan viestintää.
Monikansalliset lähetykset eri kieliformaateilla tarjoavat paikallista kuunneltavaa, vaikka itse espanjankieli ei olisikaan ihan lähimuistissa.
Vielä 80-luvulla ainakin Espanjan yleisradio ilahdutti osaa kuuntelijoita lähettämällä paluupostissa ohjelmalehtisten ja QSL-korttien lisäksi myös aseman viirin. Eurooppalaisten asemien lähetyslistoilla nuo viirit eivät taida oikein koskaan olleet kovin suuressa suosiossa. Mutta muutamat poikkeukset vahvistavat sääntöjä.
Omasta kokoelmasta löytyy ainakin nämä kaksi viiri. Ja kun niitä tarkastelee hieman tarkemmin huomaa niissä hieman eroavaisuuksiakin. Mistään keräilyharvinaisuuksista tuskin lienee kysymys (?)

Radio Nacional de Espana vm 1970

Radio Nacional de Espana vm 1980

Radiomuistoja vuosien varrelta

Tuore MM-mitalisti vm. 1995

 Siitä lähtien kun 60-luvun lopulla sain leikkihin mukaan vanhan putkiradion, ovat radiot näytelleet jos jonkinlaisessa roolissa elämän eri tilanteissa.
Kuluneella viikolla tuli jälleen paljon muistoja mieleen, kun satuin penkomaan vanhoja laatikoita, joista löytyi suuri läjä erilaisia radioasemien viirejä. Viirithän olivat erittäin haluttua tavaraa kun DX-kuuntelun siivittämänä raportoitiin kaukoasemille niiden kuulumisesta täällä pohjolassa. Mitä kaukaisempi ja harvinaisempi asema, sitä parempi. Erityisesti Etelä-Amerikan asemat olivat suosiossa, koska sieltä tuli juuri monesti QSL-kortin lisäksi aseman viiri.








80-luvulle siirryttäessä viirien tulo väheni, oltiin hieman siirrytty ns. tarrakauteen, ja toki aika moni aikansa mielenkiintoisista asemista oli joutunut lopettamaan toimintansa.

Tätä nykyä kato näiden asemien osalta käy kiivaammin, koska ollaan siirtymässä kohti digiaikaa lähetyksien osalta ja satelliittien käyttö sekä tietysti internetin käyttö radiokanavina on yleistynyt. Ei tarvitse enää tehdä hienoja antenneja kuullakseen uutisia tai paikallista musiikkia ulkomailta, riittää kun kytkeytyy internettiin, vaikka sitten langattomasti ;-)

Omalla viirikokoelmalla onkin aika mielenkiintoinen tausta vuosien saatossa. Tuossa 80-luvun alkupuolella eräs aktiivinen italialainen dx-kuuntelija kirjoitti teoksen juuri radioasemien viireistä. Tähän tuotokseen tarvittiin luonnollisesti aitoa materiaalia lähteeksi, joten suurin osa viireistä kävi matkalla Italiassa. Itse en ole vielä Italiaan ehtinyt, muutoin kuin radioaalloilla.

Italian keikan jälkeen viirit päätyivätkin hieman huolimattomasti omaa säilytyslaatikkoonsa, josta ne nytkin löytyivät. Poislukien niitä, jotka olivat olleet muussa esittelykäytössä myöhemmin.
90-luvulla tosin viirit olivat lähellä päätyä Saksaan, siellä perusteilla olleen radiomuseon näyttelyyn. Itse asiassa asia oli jo valmiiksi sovittu, mutta sitten tuo hanke peruuntui ja viirit jäivät kotia.

Tieto viireistä ja muutoinkin radioista oli kiirinyt laajempaan tietoisuuteen hieman vahingossa syksyllä 1995, kun paikallinen sanomalehti, Etelä-Saimaa, kävi tekemässä juttua allekirjoittaneen "radiomatkailusta". Kyseinen lehtijuttukin löytyi vielä onnistuneesti samasta paikasta kuin viiritkin.

No, rehellisiä ollakseen tuon lehtijutun aihe ei oikeastaan olleet viirit, vaan vuonna 1995 voitetut kaksi MM-mitallia (kulta ja hopea) ammatisotilaiden viestityskilpailussa. Eräänlainen maratooni tuo kilpailu, koska siinä 48-tunnin aikana pyritään saamaan mahdollisimman monta sähkötyssanomaa eri puolilta maailmaa ja lisäksi myös lähettämään omaa sanomaa mahdollisimman monelle vasta-asemalle.

Viirien osalta ajattelin vielä ainakin kertaalleen tempaista ja julkaista ainakin osan niistä pienen tarinan kera täällä internetin syövereissä - tässä blogissa. Pimenevät syysillat ja talvi ovat hyvää aikaa perata viirikasaa ja latoa tekstiä. Toki silloin myös alabandien radiokelit ovat maukkaimmillaan :-)

Radiomuistoja, viirejä, ym...

Garden hotel - free room left

Alkukesästä puutarhan elävöittämiseksi ja hyönteiskannan elvyttämiseksi päätettiin perustee ns. hyönteishotelli puutarhaan. Näistä hotelleistahan on paljon ns. kaupallisia versioita eri muodoissaa. Mutta todellisuudessa itse hotellin ei tarvitse olla juuri sen kummallisempi kuin kuvissa on esitetty: puupölkky, johon on porattu erikokoisia reikiä. Mukaan pari koukkua, johon voi ripustusköyden sitten laittaa, koska onhan se mukavampi kun hotelli ei ole maanpinnalla "potkittavana".
Eipä mennyt montaa päivää kun iso osa "huoneista" oli jo varattuna. Tämä on helppo havaita suljetuista koloista pölkyssä.

Turvataan hyvä sato tulevallekin kaudelle; niin pölytysten kuin "hyötyhyönteisten" toimintojen osalta.

Asukkaita riittää

Hotelli valmiina

Sadonkorjuun juhlaa

 Jos ei meneillään olevassa kesässä ole sään lisäksi mitään muuta juhlittavaa, niin ainakin sadonkorjuun osalta voisi puutarhan osalta pitää ainakin pienet juhlat.
Monena vuotena on saatu tyytyä pelkästään omena- ja luumupuun antimien lisäksi herukka- ja karviaispensaiden satoihin.

Chiliä tarjolla

Halloween -kurpitsa

Tänä kesänä onkin sitten edellä mainittujen "herkkujen" lisäksi puutarhassa valmistunut hieman erikoisempia tuotteita. Keväällä tuli pitkästä aikaa, hieman koeluonteisesti, valmisteltua kurpitsapenkki vanhaa traktorin rengasta apuna käyttäen. Ilmeisesti kokeilu onnistui sillä kaikki kolme kurpitsalajiketta tuntuivat viihtyvän oikein hyvin. Satoa saadaan ja saatiin niin kesäkurpitsojen kuin perinteisten "halloween" tuotteiden osalta. Satonäkymää auttoi suuresti se, että talonmies muisti kastella lomajakson aikana myös kurpitsapenkin kukkien lisäksi. Ilman tätä, olisi sato varmaan jäänyt paljon vaatimattomammaksi.
Kurpitsojen lisäksi saatiin satoa myös chilin ja munakoison osalta. Omena- ja luumusadosta näyttää sen sijaan tulevan hieman vaatimattomampi, mutta ei mikään ihan huono.

Munakoiso valmistumassa

Kurpitsaa tässäkin muodossa

Ei muuta kuin säilömään ja makustelemaan näitä luomuherkkuja.