14.5.2016 oli ilmojenhaltija taikonut oikein mainion ulkoilukelin: aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilakin keikkui siellä plus 20 asteen korvilla. Lappeenrannan Reservinupseerit ry, olivat järjestäneet mahdollisuuden lähteä tutustumaan hieman paikalliseen sotahistoriaan - tätäkään tilaisuutta ei tohtinut jättää käyttämättä.
Tarkoituksena oli lähteä tutustumaan Jatkosodan kaukopartiomiesten "jalanjälkiin" ja historiaan Nuijamaalle, Myrän maastoihin. Jatkosodan aikana tai itse asiassa jo välirauhan aikana Myräjärven päässä sijaitsi suomalainen rajavartioasema, josta ulotettiin silloista tiedustelutoimintaa Neuvostoliiton suuntaan. Monet kaukopartiot suuntasivat kulkunsa rajan taakse juuri Myrän vartion kautta.
Ennen Myrän alueelle siirtymistä seurueeseemme liittyi paikallisen rajavartioaseman päällikkö, Vesa Petman, jonka opastuksella pääsimme näissä historiallisissa kuvioissa pintaa syvemmälle sekä tietysti liikkumaan nykyisellä rajavyöhykkeellä ja valtakunnan rajan välittömässä tuntumassa.
Nuijamaalla liikuttaessa on melkein pakko käydä ns. kirkkomäellä katsomassa suurta "Sormuskiveä" - niin nytkin. Kiveen liittyy hieno tarina, jonka voi käydä ja pitääkin käydä lukemassa paikallisesta infotaulusta.
Kiveltä siirryimme moottorimarssilla suoraan Myrän vartioaseman maastoon. Vanha vartioasema on vielä vanhalla paikalla, tosin autiona ja hieman jo ränsistyneenä. Hienoa kuitenkin, ettei asemaa ole purettu, vaan se voi vielä tavallaan kertoa omaa tarinaansa jälkipolville.
Aseman takana on uudehko muistomerkki, joka on muistona niille kahdelle lotalle ja kahdelle sotilaalle, jotka kuolivat kun vihollisen tykistökeskitys osui vartion alueelle jatkosodan alkupäivinä. Koordinaatit tuntuivat olevan vihollisella hyvin tiedossa, sillä heti ensimmäiset kranaatit iskeytyivät tarkasti kohdealueelle. Tosin, itse vartiorakennus säilyi keskityksessä ehjänä ja siellä sisällä olleet henkilötkin selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Nämä keskityksessä kuolleet henkilöt olivat ehtineet mennä vartion takamaastoon ja maastoutuneet sinne. Epäonneksi paikalle osunut kranaatti teki sitten tuhonsa. Vartion vieressä olevassa aittarakennuksessa on vieläkin näkyvillä kranaatin sirpaleiden jälkiä.
Myrän vartiolta on linnuntietä valtakunnan rajalla vajaa kilometri, mutta jalkaisin taivallettuna partiomiesten reittejä matkaa tulee muutama kilometri lisää. Myrän alue on melkoista "vuoristoa", joten rajansuuntaisesti liikuttaessa tulee kyllä helposti hiki ja jalkalihakset joutuvat todella työhön.
Meidän matkamme päättyi luonnollisesti valtakunnan rajalle, josta jatkoimme sitten rajapolkua pitkin taukopaikalle. Täällä olikin sitten aterioinnin lomassa hyvä aika syventyä kaukopartiotoimintoihin karttojen avulla.
Tällainen retki tuo mukavan lisämausteen siihen historiaan, jota noiden aiheesta kertovien kirjojen sivuilta saa lukea. On se mukava kun kirjojen sivuilla esiintyvät paikannimet kongretisoituvat näin oikeasti.
Kiitokset Nuijamaan rajavartioasemalle ja kapt. Vesa Petmanille hyvin järjestetystä tapahtumasta.
Tarkoituksena oli lähteä tutustumaan Jatkosodan kaukopartiomiesten "jalanjälkiin" ja historiaan Nuijamaalle, Myrän maastoihin. Jatkosodan aikana tai itse asiassa jo välirauhan aikana Myräjärven päässä sijaitsi suomalainen rajavartioasema, josta ulotettiin silloista tiedustelutoimintaa Neuvostoliiton suuntaan. Monet kaukopartiot suuntasivat kulkunsa rajan taakse juuri Myrän vartion kautta.
 |
| "Partio" Sormuskivellä |
Ennen Myrän alueelle siirtymistä seurueeseemme liittyi paikallisen rajavartioaseman päällikkö, Vesa Petman, jonka opastuksella pääsimme näissä historiallisissa kuvioissa pintaa syvemmälle sekä tietysti liikkumaan nykyisellä rajavyöhykkeellä ja valtakunnan rajan välittömässä tuntumassa.
Nuijamaalla liikuttaessa on melkein pakko käydä ns. kirkkomäellä katsomassa suurta "Sormuskiveä" - niin nytkin. Kiveen liittyy hieno tarina, jonka voi käydä ja pitääkin käydä lukemassa paikallisesta infotaulusta.
Kiveltä siirryimme moottorimarssilla suoraan Myrän vartioaseman maastoon. Vanha vartioasema on vielä vanhalla paikalla, tosin autiona ja hieman jo ränsistyneenä. Hienoa kuitenkin, ettei asemaa ole purettu, vaan se voi vielä tavallaan kertoa omaa tarinaansa jälkipolville.
 |
| Myrän vartiorakennus |
 |
| Muistomerkki Myrän vartiolla |
Aseman takana on uudehko muistomerkki, joka on muistona niille kahdelle lotalle ja kahdelle sotilaalle, jotka kuolivat kun vihollisen tykistökeskitys osui vartion alueelle jatkosodan alkupäivinä. Koordinaatit tuntuivat olevan vihollisella hyvin tiedossa, sillä heti ensimmäiset kranaatit iskeytyivät tarkasti kohdealueelle. Tosin, itse vartiorakennus säilyi keskityksessä ehjänä ja siellä sisällä olleet henkilötkin selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Nämä keskityksessä kuolleet henkilöt olivat ehtineet mennä vartion takamaastoon ja maastoutuneet sinne. Epäonneksi paikalle osunut kranaatti teki sitten tuhonsa. Vartion vieressä olevassa aittarakennuksessa on vieläkin näkyvillä kranaatin sirpaleiden jälkiä.
 |
| Sirpaleiden jälkiä riihen seinässä |
Myrän vartiolta on linnuntietä valtakunnan rajalla vajaa kilometri, mutta jalkaisin taivallettuna partiomiesten reittejä matkaa tulee muutama kilometri lisää. Myrän alue on melkoista "vuoristoa", joten rajansuuntaisesti liikuttaessa tulee kyllä helposti hiki ja jalkalihakset joutuvat todella työhön.
Meidän matkamme päättyi luonnollisesti valtakunnan rajalle, josta jatkoimme sitten rajapolkua pitkin taukopaikalle. Täällä olikin sitten aterioinnin lomassa hyvä aika syventyä kaukopartiotoimintoihin karttojen avulla.
 |
| Syventävä käsittely karttojen äärellä partion jälkeen |
Tällainen retki tuo mukavan lisämausteen siihen historiaan, jota noiden aiheesta kertovien kirjojen sivuilta saa lukea. On se mukava kun kirjojen sivuilla esiintyvät paikannimet kongretisoituvat näin oikeasti.
Kiitokset Nuijamaan rajavartioasemalle ja kapt. Vesa Petmanille hyvin järjestetystä tapahtumasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti