Tuttavuutta ampiaisten kanssa

Tänään tuli mustikoiden ja vadelmien keruun yhteydessä tehtyä lähempää tuttavuutta parin ampiaislajin kanssa. Tuossa lähimetsässä, jo pari päivää sitten löytynyt, norjanampiaisen pesä pienen kuusen alaoksilla oli edelleen rikki korppien tekemän ryöstöretken jäljiltä. Onneksi tuolloin ampiaiset pitivät sellaista pörinää pesän ympärillä, ettei vakavampaa yhteydenottoa päässyt syntymään. Muutoin tulisi varmasti helposti potkaistua kyseistä yhdyskuntaa metsässä liikkuessaan.
Viime vuonna saman lajin edustajat olivat hieman lähempänä mökkiä, ja silloin tuli sohaistua niitä raivaussahalla. Siitäkin selvittiin kunnialla, vaikka taimet jäi siltä osin harventamatta.
Toinen, hieman ikävämpi tuttavuus tuli kylätien varren vadelmapöheikössä. Tuli epähuomiossa sohaistua maa-ampiaisten pesään ja tuloksen huomasi vasta kun päässä ja kyynärpäässä räjähti armoton kipu. Siinä tuli ns. lentävä lähtö pusikosta. Onneksi useampi ampiainen ei ehtinyt kimppuun - kaksikin oli liikaa. Onneksi ensiapu oli lähellä ja selvitään pienellä turvotuksella pistoskohdissa.
Näillä mennään ja toivotaan parempia kohtaamisia näiden pienten hyönteisten kanssa.