Piipahdin pikaisesti katsomassa kuinka Pappilanniemen talviruokintapaikka on saanut asiakkaita näin loppusyksylle. Ja hyvin näytti asiakkaita olevan. Ruokintapisteellä oli aamutuimaan vähintään 3 ruokailijaa lähes jatkuvasti. Suurimman joukon muodostivat sini- ja talitiaiset, kuten hieman osaa arvaillakin. Mukavan lisän lajistoon toi paikan lähes vakioasiakkaisiin kuuluvat pähkinänakkelit. Kaksi nakkelia vieraili ruokintapisteellä nopeaan tahtiin ja taisivat kantaa siemeniä parempaan talteen jonnekin metsän kätköihin - tuskin kaikkia sentään pistivät ruoansulatukseen heti.
Pappilanniemen luonnonsuojelualueella käydessä tulee usein käytyä myös vanhalla lossiväylällä katsomassa, josko vesilintuja olisi paikalla. Nyt oli sulavesialue ihan hiljainen, joten ehti tarkastelemaan muutakin ympäristöä.
Paikallisen sähköpylvään rikottu sähkökaappi kiinnitti huomiota, ja kas kummaa sieltähän löytyi jälkiä kuluneen kesän pesinnästä. Joku lintu oli valinnut itselleen oivan pesäpaikan. Toivottavasti pesintä on onnistunut ja poikaset ovat päässeet maailmalle. Sähköjä tuohon pylvääseen ei enää ole tullut vuosiin, joten siltä osin pesäpaikka oli ihan OK.
Pappilanniemen luonnonsuojelualueella käydessä tulee usein käytyä myös vanhalla lossiväylällä katsomassa, josko vesilintuja olisi paikalla. Nyt oli sulavesialue ihan hiljainen, joten ehti tarkastelemaan muutakin ympäristöä.
Paikallisen sähköpylvään rikottu sähkökaappi kiinnitti huomiota, ja kas kummaa sieltähän löytyi jälkiä kuluneen kesän pesinnästä. Joku lintu oli valinnut itselleen oivan pesäpaikan. Toivottavasti pesintä on onnistunut ja poikaset ovat päässeet maailmalle. Sähköjä tuohon pylvääseen ei enää ole tullut vuosiin, joten siltä osin pesäpaikka oli ihan OK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti