Mikä mättää Sonera, Elisa, DNA, Saunalahti....

Yhä useammin tietokonehuoltoja tehdessään törmää tilanteeseen, jossa ns. kaupalliset operaattorit ovat toimittaneet hienot, yhteyksien kannalta välttämättömät laitteet asiakkaalleen, mutta siihen se sitten on loppunutkin: nimittäin tekninen tietämys operaattorien osalta. Rahat ja sopimukset on tehty, joten annetaan asiakkaan itse rämpiä suossa koko rahalla. Tai itse asiassa tarjouskampanjoiden perusteella toimitettujen laitteiden osalta on saatava myös tiedenkin katetta, joten pakotetaan asiakkaat soittamaan ja konsultoimaan kalliiden tukipalveluiden kanssa. Samaan aikaan sitten ihmetellään suureen ääneen, kun virukset ja pöpöt valtaavat verkostoja ja ihmiset pitävät langattomia verkkojaan avoimina yms.
Tästä tyypillinen esimerkki johon törmää säännöllisesti: S-operaattorin edustaja toimitti asiakkaalleen laitteet internetyhteyden tilaukseen liittyen. Hienon langattoman ja langalliseen tiedonsiirtoon kykenevän Zykelin paketin oli toimittanutkin. Asiakkaan kannalta hienoa oli tietysti se, että järjestelmä lähti heti toimimaan kunhan oli saatu virrat kiinni ja verkkokaapeli kytkettyä tietokoneeseen. Tässäkö kaikki? Haloo, haloo....
Miksi asiakkaalle ei oltu kerrottu, että laitteen langaton verkkoyhteys on oletusarvoisesti päällä ja vielä SUOJAAMATTOMASSA tilassa, puhumattakaan siitä, että laitteen oletussalasanat oli jätetty ns. perusasetuksille, jotka kuka tahansa voi käydä vaikka internetistä lukemassa ja tämän jälkeen käydä muuttamassa asiakkaan tietämättä modeemin toiminnan mieleisekseen. Siis melkoinen turvallisuusaukko asiakkaan järjestelmään - oikeastaan turvallisuuspommi!
Tämänkin asian olisi voinut vielä jotenkin ymmärtää, jos asiakkaallee olisi edes selitetty, mitä hänen tulee tehdä asioiden korjaamiseksi ja opastettu siinä. Nyt asiakkaalle ei oltu edes toimitettu ohjeita modeemin määrityksien muuttamiseen saati neuvottu suojauksen kannalta tärkeiden yksityiskohtien hoitamiseksi kuntoon. Operaattorin kannalta tietysti tyytyväinen, hiljainen ja maksava asiakas on se paras. Ja hommahan toimii täsmälleen niin kauan kuin sen heikoin lenkkikin.

Nyt sienimetsään

Josko sieniä vähääkään arvostaa ja haluaa ruokakulttuuriin vaihtelua, niin kannattaa suunnata kulkunsa sienimetsään. Eilinen koepoiminta Etelä-Savolaisessa muotomaastossa toi hetkessä suuren korillisen ruokasieniä.
Aluekkin oli hyvin helppokulkuinen: vanha metsäautotienpohja sekalaisen mäntypuuvaltaisen metsikön keskellä. Alue jolta kerättiin oli vain noin 200 metriä pitkä kaistale. Koriin mahtui niin eri tatteja, kuin rouskuja ja haperoitakin. Nam...nam.....

Perhosten maailmanennätys

Aamun Etelä-Saimaa uutisoi koko sivun jutussaan: "Suomen päiväperhoset maailmanennätysvauhdissa" Jutun taustalla on se huomio, että Suomen päiväperhoset leviävät pohjoiseen kymmenen kertaa nopeammin kuin pohjoisamerikkalaiset serkkunsa! Tämä käy ilmi arvokkaasta seuranta-aineistosta, jota Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti on koostanut vuosien aikana.

Perhosia ja ilmastonmuutosta käsittelevä juttu on kerrassaan mainio katsaus noin kokonaisuutena päiväperhosiin liittyen. Perhoset omalta osaltaan ovat hyviä indikaattoreita moniin luonnossa tapahtuviin muutoksiin. Nyt aineistoa alkaa olla sen verran kasassa, että niitä voidaan ihan oikeasti alkaa tulkitsemaan ja vetämään johtopäätöksiä.

Kuten jutussa tuodaan esille on Kaakkois-Suomi perhosharrastajille eräänlainen paratiisi: monet lajit niin vanhat kuin uudetkin ovat kaakosta levinneitä. Täällä ollaan riittävän etelässä ja idässä, mikä osaltaan takaa lajiston monikirjon. Karjalan kannas on perhosten moottoritie Etelä-Karjalaan!

Seurantatutkimukset tuovat arvokasta tietoa, ja niihin on helppo ja mukava osallistua. Näissä tutkimuksissa voi vapaasti ihailla perhosia ilman että perhosia tarvitsee pyydystää tai tappaa - havainnot riittää. Luonnollisesti tärkeää olisi se, että havainnot kirjattaisiin ja tuotaisiin siten tutkimuskäyttöön. Kansalaiselle mainio paikka kirjata havainnot niin perhosista kuin muistakin luontoon liittyvistä asioista on Hatikka -palvelu.

Lepakkohavainto...

Tänään se vihdoin tapahtui. Äsken suoritetun kyläkierroksen tiimoilta tuli tehty havainto vesisiipasta kanavalla saalistamassa Mustolan lammen kohdilla. Ensin en ollut uskoa korvia, vaan vaistomaisesti käänsin lepakkotaajuuden paremmin pohjanlepakkoa vastaavaksi. Mutta, kas kummaa ääni tulikin kanavalta ja oli ns. siippataajuuksilla. Eikä aikaakaan, kun vesisiippa kävi morjestamassa melkein jalkojen juuressa.
Ensimmäinen havaintoni siipoista tältä osin. Tämä voisi vahvistaa käsitystäni siitä, että kanavan rannan suuret lehmukset koloineen tarjoavat hyvät piilopaikat siipoille.

Vielä on...

Vielä on niin kesää kuin perhosiakin jäljellä. Aurinkoinen sää ja liki +20 C lämpötila on saanut houkuteltua vielä päiväperhosiakin liikkeelle. Näillä kulmilla nuo nokkosperhoset ovat olleet vielä näkyvimmin liikkeellä; niin puutarhoissa kuin sisätiloihin tungetellen.
Tänään tuli sitten viikonloppua vasten laitettua kunnon töpinäjuomat perhosbaariin. Saas nähdä riittääkö asiakkaita - tulevien viikkojen jatkot riippuukin sitten paljolti säiden haltijasta ja janoisten asiakkaiden määrästä.

Autoilun vaaratilanteita

Kun kerran autoihin on päästy, niin pitää ottaa tämäkin viikolla bongattu autojuttu kuvioihin. Ainahan tuo uhka ei tule sieltä mistä sitä eniten odottaa, vaan voi käydä kuten muinaisille gallialaisille ja taivas pudota melkein niskaan. Betoninen "kuboli" on tipahtanut melkein auton päälle - kuvasta voi päätellä hieman mittasuhteitakin. Tämä näky tuli eteen maanantaisen kätköilyreissun yhteydessä. ;-)

Autoilua kerrakseen

Aika monenlaisia autoilijoita sitä liikenteessä näkyy. Mutta sehän on ymmärrettävääkin, sillä ajokorttitietojen mukaan noita ratinkääntäjiä riittää. Harvemmin törmää kuitenkin näin asialliseen paikoittajaan, kuin Mustolassa on viimepäivinä saatu ihailla. Auto on saatu upotettua pieneen ojaan lähes risteysalueen keskelle - hieno suoritus kerrassaan. Suorituksen arvoa nostaisi se tieto onko kuljettajalla ollut ns. puhtaat jauhot pussissa tapahtumahetkellä.

Viikon töhinät

Tämä onkin ollut pitkästä aikaa sellainen työviikko, että kotihommat ja harrasteet on saanut melkein unhoittaa. No, ei nyt sentään - maanantaina ehdittiin vaimon kanssa tehdä pitkä geokätköreissu naapurikunnan Lemin puolelle, muutoin onkin ollut näitä perus kotihommia saunalauteiden uusimisesta kylmäkalusteiden asennuksiin ja huonejärjestelyihin liittyen. Eli ihan mukavasti hommia - ei aika ole käynyt pitkäksi hi...

Lepakoita, rastaita, sirkkoja...

Nyt on vielä hyvä aika lähteä ihmettelemään yöllisen taivaan ihmetyksi. Lämmin keli ja tyyni ilma luovat otolliset olosuhteet yölliseen havainnointiin. Monet linnut muuttavat yöllä ja nyt onkin kuultavissa mm. rastaiden kutsuääniä yölliseltä taivaalta. Esim. eilen oli punakylkirastaiden psii...psii -äänet hyvin kuultavissa, mikä oli merkki siitä, että ainakin joukko rastaita oli siirtymässä hieman eteläisimimmille maille.
Lintujen lisäksi tietysti lepakot käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja saalistavat vielä lenteleviä hyönteisiä. Pohjanlepakot olivat totuttuun tapaan aktiivisessa liikkeessä katuvalojen syttyessä - tosin saalistus hoituu omalla tutkalla, eikä siihen valoja tarvita. Öiseen äänimaailmaan kuuluivat ainakin vielä eilen heinäsirkkojen ja hepokattien konsertit - tosin aika harvakseltaan näitä "viulutaitureita" enää äänessä oli. Sydänsyksyä kohti mennään väistämättä.

Perhospäivän kunniaksi 31.8.2010

Aamun tiukan niukat lämpötilalukemat hieman säikäyttivät ja laittoivat aprikoimaan josko "kesän" hyönteiskausi perhosten osalta alkaa olla jo ohitse. Perhosbaarille katsellessa näytti tiski tyhjältä ja pieni haikeus valtasi mielen.
Päivää kohti lämpötila hieman kohosi, jopa +16 C lukemiin ja koska aurinkokin lämmitteli muutoinkin taivahalta piti ottaa haaste vastaan ja käydä ruokatunnilla virkistäytymässä Immolan lentokentä päässä, Niemilammen, hieman karussa maastossa.

Olin varautunut, että ainakin lintuhavaintoja vesilintujen osalta saisi tehtyä, mutta olettamus osoittautui jälleen kerran vääräksi ja parhaat havainnot tulivatkin perhosten ja sudenkorentojen osalta.
Komea nokkosperhonen oli lämmittelemässä rantapenkereellä, josta sitten pian siirtyi nautiskelemaan paikan harvahkosta kukkatarjonnasta. Nokulainen olikin melkoisen haastava kuvattava, sillä alueella puhalsi pieni viima, mikä laittoi kasvit heilumaan. Tarkennuksen kanssa saikin olla todella tarkkana.

Lajipotretteja perhosista tulee usein otettua liiankin helposti. Unohdetaan huomioida se ympäristö, jossa perhoset viihtyvät. Itsekin sorrun tuohon aika usein sillä pitäähän perhoskokoelmassa olla aina hyviä lajikuviakin. En sitten tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta näin vaan tuntuu kun kameran objektiivin lävitse hyönteisiäkin tähyilee.

Paikalla ollut Amiraali tarjosikin mielenkiintoisen yllätyksen, sillä en ollut todellakaan osannut odottaa törmääväni täällä siihen. "Sotaherra" oli nautiskelemassa päivästä aivan vesirajan tuntumassa eikä tuntunut suuremmin häiriintyvän uteliaista katseista ympärillä. Myös Amiraalin osalta kuvia, joissa enemmän ympäristöä sekä ns. pakkokuva lähes virheettömän kauniista perhosesta.

Perhosten osalta alueella lenteli vielä muutama lanttuperhonen sekä hieman harmittamaan jäänyt pikkukultasiipi. Jälkimmäistä en ehtinyt kuvaamaan, kun kamera oli jo viety turvallisesti ajoneuvoon eikä kännykkäkameralla kehtaa pilata päiväänsä. Ensikerralla sitten.

Muutama lajilleen tunnistamaton sudenkorentokin pyöri alueella. Kesän merkit näkyvät ainakin isomman korennon siivissä eri asteisina kulumina.