Salamatkustaja

 

Reppumatkustajana - Pohjanlepakko

Sateiset säät ja matalat lämpötilat eivät ole oikein suosineet paikallisia lepakoitakaan: ravintoa on hieman vähänlaisesti lennossa ja koleus kangistaa.

Päivän hommiin valmistautuessa olikin työkalureppuun tullut ns. salamatkustaja. Yksinäinen Pohjanlepakko oli päättänyt yöpyä varaston ylisillä roikkuneessa repussa. Tultuaan hieman häirityksi päätti lepakko myöhemmin siirtyä parempaan "jemmaan" odottelemaan pimeämpiä hetkiä.

//ARi\\

Mastotöitä myrskymatalaa odotellessa

 

Mastotöitä ja antennien virittelyä

Myrskymatalaa ja sateita odotellessa olikin hyvä tilaisuus käydä tarkastamassa radiomasto ja tekemässä uusia antenni-installaatioita. Huomattavasti mukavampaa hommaa näin kesäaikaan kuin sitten syksyn tuulissa ja sateissa. 

73// ARi

Helteet tulivat

Helleraja rikki: +26.8 C (Mustola)

 Eilen vielä sivuttiin tuota hellerajaa, mutta tänään sitten laitettiin kerralla helleraja rikki tämän kesän/kevään osalta. Harvinaista herkkuahan tämä helle on näin toukokuun alkupuolelle, mutta mikäs siitä on nautiskellessa. Kyllä se lämpö maistuu näinkin.

Helleraja rikkoontui hieman ennen puoltapäivää ja maksimilämmöt saavutettiin klo 14.38, jolloin asteikolta luettiin arvo: +26.8 C. Tätä "herkkua" riittänee vielä huomiselle, mutta sitten taas tapahtuu hieman muutoksia suursäätilassa. Onneksi ei mitään dramaattista - kyllähän tuo puutarha ja ruohikkokin vettä tarvitsee.

Ehkä se mielenkiintoisin jännitysmomentti tässä lähivuorokausina onkin se, kuin ja miten tuo lämmin ilmamassa purkaantuu, eli millaiset ukkoset saadaan. Niitä odotellessa.

73// ARi

PS: Paikallinen satakieli aloitti tänään laulannan takapihan pajukossa klo 11.00 - on säkeet kohdillaan. Yön lepakkolenkillä onkin sitten musiikkia tarjolla.

Kesäksi kääntyy ja tunnelma muuttolinturintamalla tiivistyy

Kyllä se kesä ja muuttolinnut sieltä saapuvat

 

Koleat alkukevään yöt pienine pakkasasteineen on saanut etenkin hyönteissyöjien muuton viivästymään. Nämä öiseen aikaan muuttavat linnut ovat jääneet vielä Euroopan puolelle odottelemaan öiden lämpiämisiä. 

Tuttujen pihalintujen osalta tämä näkyy erityisesti siinä, että tuttu, "jokapihan" laji, kirjosieppo, puuttuu vielä monilta pihareviireiltään. Ovat saaneet sini- ja talitintit puuhastella pönttöjen kimpussa ihan rauhassa. Sama ilmiö on myös tuon runsaslukuisimman linnun, pajulintu, osalta - ei kuulu vielä kovinkaan monilla paikoilla tätä tuttua laulelijaa. Mustolan suunnallakin ehti tuo pajulinnun lähisukulainen, tiltaltti, tulemaan edellisen lämpöaallon myötä, joten sen "tiputtelua" on saanutkin sitten kuulostella lähimetsikössä.

Suursäätilasssa on kuitenkin tapahtumassa jyrkkä muutos ja lämpötilat nousevat kesäisiin lukemiin lähipäivien aikana. Voisi melkein olettaa, että ensimmäisen lämpimän yön jälkeen pihalla ja puskissa riittää uutta ihmeteltävää taas runsaasti ja laulukuorot sen kuin monipuolistuvat.

Odottavan aika ei ole lintujen osalta käynyt pitkäksi, sillä paljon on ollut katseltavaa ihan kotipihalla, jossa talviruokinnan jälkiairueet ovat saaneet kyytiä lukuisten lintujen avulla: punarinnat ovat käyneet jopa talipallojen kimpussa (eivät tunnu nyt tikoille kelpaavan), tuttujen tiaisten lisäksi on paikalla komeat punatulkut, vaatimaton rautiainen sekä nokkavarpunen. Moni muitakin kävijöitä on ruokintapisteen ympäristössä liikkunut. Suurimpana ehkä nuo sepelkyyhkyt ja närhet.

Kesää kohti ja muistetaan bongailla pihalintuja 16.5.2021

ARi

Maailman radiopäivää vietetään taas, 7.5.2021

Alexandr S Popov 

 

Aleksandr Stepanovitš Popov (ven. Александр Степанович Попов, 4. maaliskuuta 1859 Turinkije Rudnik – 31. joulukuuta 1905 Pietari) oli venäläinen fyysikko ja eräs radion varhaisia kehittäjiä.

Popov syntyi Ural-vuorilla sijaitsevassa Turinkije Rudnikin kaupungissa (nyk. Krasnoturinsk). Hänen isänsä oli pappi ja myös Popovin lapsuuden opinnot tähtäsivät pappistutkintoon. 18-vuotiaana Popov kiinnostui luonnontieteistä ja valmistui 23-vuotiaana Pietarin yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen Popov opetti samaisessa yliopistossa fysiikkaa ja matematiikkaa. Myöhemmin laitoksen rahoitusta karsittiin ja Popov joutui vaihtamaan työpaikkaa.

Opettajanvuosinaan hän oli alkanut kiinnostua elektronisten laitteiden rakentamisesta. Hän sai toisen opettajan paikan Venäjän laivastotukikohdasta Kronstadtista, Pietarin läheltä. Opetuksen aiheena oli elektroniset laitteet Venäjän sotalaivastossa. Muun työnsä ohella Popov seurasi Hertzin sähkömagneettisen säteilyn tutkimuksia. 1890-luvulla Popov kehitti kohereeria käyttämällä tätä salamakokeissaan.

Vuonna 1895 Popov esitteli Venäjän fysiikan ja kemian seuran kokouksessa laitteen, jossa ukkosenjohdattimen ja maajohdon välille kytketty kohereeri aiheutti soittokellon kilahduksen salaman iskiessä lähistöllä. Myöhemmin samana vuonna Popov keksi käyttää laitetta lennättimen vastaanottimena ja alkoi kehittää kipinälähetintä, tietämättä Marconin samankaltaisista kokeista Britanniassa. 1896 Popov demonstroi rakentamaansa lähetintä Pietarin yliopiston fysiikan laitoksella, jossa hän pystyi lähettämään sanoman 250 metrin päähän, yliopiston rakennuksesta toiseen. Sanomana toimi Morsen aakkosilla kirjoitettu teksti "Heinrich Hertz", jonka laitoksen puheenjohtaja kirjoitti kohereerin naksahduksia tulkiten liitutaululle. Vastaanottimena toimi sama kohereeriin perustuva laite, jolla hän oli vuotta aikaisemmin tutkinut salamaniskuja. Samana vuonna Popov luki Marconin vastaavanlaisista kokeista ja innostus oman kipinälähettimen kehittämiseen kasvoi hetkellisesti. Lähetysetäisyys piteni ja Popov teki yhteistyötä Venäjän laivaston kanssa, asentaen lähettimiä ja vastaanottimia koemielessä laivoihin.

Marraskuussa 1899 panssarilaiva General-admiral Apraksin ajoi karille Suursaaren lähistöllä, ja Amiraliteetti palkkasi langattomalla .lennättimellä kokeita tehneen Popovin, joka tammikuussa 1900 muodosti Suursaaren ja Kymin Kuutsalon välille yhden maailman varhaisimmista radioyhteyksistä pelastustöitä varten. Popovin laite pelasti myös suomalaisen haaksirikkoutuneen laivan miehistön.[1] Keväällä Kuutsalon asema siirrettiin Kotkansaarelle. Vuonna 1901 Popovin laitteella saattoi muodostaa yhteyden 150 kilometrin päähän.

Popov nimitettiin Pietarin yliopiston sähkötekniikan professoriksi 1901 ja myöhemmin koko laitoksen johtajaksi. Popov kuoli joulukuun viimeisenä päivänä 1905 aivoveritulppaan. Ennen kuolemaansa sairastui vaikeasti ja oli ilmeisen huolissaan tulevan vallankumouksen opiskelijaliikehdinnästä.

Popov tutki myös röntgensäteitä kipinälähettimen tutkimuksen ohella. Hänellä ei ollut suurta kiinnostusta keksintöjensä kaupallistamiseen, eikä hän tullut hakeneeksi patenttia kipinälähettimelle. Venäjällä Popovia on pidetty radion keksijänä ja toukokuun seitsemättä, salamalaitteen ensiesittelypäivää, on kutsuttu Venäjällä "radion päiväksi" vuodesta 1945.

Popov kehitti laitetta tutkijan näkökulmasta ja ensiesitykset tapahtuivat toisten tutkijoiden läsnä ollessa. Historiantutkimus pitää kuitenkin selvänä, että vaikka Popov ja Marconi kehittivät lähetintä toisistaan tietämättä, Marconi onnistui käyttämään laitetta hyödylliseen viestintään ennen Popovia.

Lähde: Historia-Atlas + Wikipedia

Palvelin vikatilassa - mikä avuksi ?

 

Palvelimessa levyrikko - "hotswap -paikallaan"

Näinhän siinä jälleen kävi; tietoturva tuli kylään varsin konkreettisesti, kun NAS-palvelimeen tuli levyrikko. Palvelinhan on toiminut jo vuodesta 2009 lähtien omien tiedostojen ns. päävarmistuspaikkana muiden ratkaisujen rinnalla. Yhden kortin varaan ei näissä asioissa kannata asioita jättää. Se kaduttaa kyllä jatkossa.

Eilen kun laitoin NAS:n päälle ja oli tarkoitus tehdä sinne hieman varmistusajoja työasemalta, totesin ettei palvelin vastaa normaalisti. Palvelintilaan mennessäni huomasinkin heti, että palvelimen info-paneeli paistoi punaisena (vikatila) ja levyosio numero 3:n valo paloi iloisesti punaisena. Yksi neljästä levystä oli siis saanut ns. siipeensä ja lopettanut työsuhteensa. 

Onneksi hätä ei ollut tämän suurempi, sillä varastossa oli vielä runsaasti varalevyjä ja yksi uusi (vm. 2009) palvelinkin varalla. Viimekerrasta (2018) poiketen vaihdoin nyt levyn ns. "kuumana" eli en kytkenyt palvelinta pois päältä vaan irrotin vikaantuneen levyn kelkastaan ja laitoin uuden tilalle. Hetken kuluttua levyn asentamisen jälkeen palvelin pyysikin vahvistusta uuden RAID5-tason valmistamiseksi. Luvan annettuani alkoivat bitit jälleen hakemaan paikkojaa, eikä tietoja kadonnut levyrikosta huolimatta. Tosin uuden RAID:n rakennus kesti liki 18 tuntia, mutta se on pieni hinta sille, että tiedot olisivat jotenkin kadonneet lopullisesti.

Alla kommentteja viimekertaisesta operaatiosta tuon NAS:n osalta.

RAID käytännössä

Ostin tuon 6 Teran palvelimen vuonna 2009 keväällä ja tämä oli ensimmäinen vikatilanne kyseisessä palvelimessa. Eli melkein 8 vuotta ongelmatonta käyttöä. Mekaanisten levyjen osalta oli kyllä odotettavissakin vikatilanne jossakin vaiheessa, mutta sitähän ei voi etukäteen oikein tarkkaan ennustaa. Tiedostopalvelimessa on 4 isoa levyä, jotka ovat teknisesti ns. RAID 5 levypakkana. Tässä tapauksessa tämä mahdollistaa juuri sen, että yhden levyn rikkoontuessa voidaan se korvata uudella ilman että tiedostoja menetetään. Kahden levyn rikkoontuessa samalla kertaa onkin sitten turvauduttava tiedostojen palauttamiseen muista medioista. Onneksi tämän vika tilanteen todennäköisyys on aika pieni kuitenkin. Levyn vaihtaminen täytyy tietysti suorittaa oikein ja hallitusti, sillä aina on vaarana se, että jokin menee vikaan ja kaikki tiedostot menetetään.

Tiesin, että levyn voi vaihtaa ns. lennosta, eli rikkoontunut pois ja uusi tilalle, jonka jälkeen järjestelmä tekee loput itsestään automaattisesti. Päätin itse, kuitenkin hieman toisenlaiseen vaihtoprosessiin, joka samalla olisi hieman turvallisempikin. Otin selainyhteyden palvelimeen ja onnekseni muistin jopa sen hallintasalasanan vuosien takaa. Hallintapaneelista käsin sitten käskin järjestelmän poistaa vikaantunut levy. Kun levy hävisi käytössä olevista levykirjastoista kävin poistamassa levyn palvelimesta. Tämä tapahtuu ilman työkaluja: etukansi auki ja levyn lukitussalpaa kääntämällä levy tulee kelkassaan ulos laitteesta - helppoa. No, jotta asia ei olisi ollut liian helppo, niin palvelimen oven mekaanisen luko avain oli tietysti "jossain" - onneksi lopulta löytyi vanhojen avaimien melkein jo hävitettäväksi julistettujen avaimien joukosta - nyt hieman paremmassa paikassa säilytyksessä.

Uuden levyn asentamisen jälkeen ei muuta kuin käsky hallintapaneelin kautta koostaa tuo RAID 5 uudelleen, jonka jälkeen järjestelmä alkoi tehdä työtä käskettyä. Hieman vajaassa vuorokaudessa oli tilanne levyjen osalta palautettu vikaantumista edeltävään tilaan. Huomattavaa on se, että vaikka yksi  levyistä oli vikatilassa, olisi palvelimelta saatu vielä kaikki tiedostot kopioitua muualle. Itse asiassa näin pitää ollakin, sillä turvallisinta olisi ottaa kopio tiedostoista ennenkuin menee levypakkoihin koskemaan. Nyt arvioin kuitenkin riskin sen verran pieneksi, että tein operaation ilman välitallennuksia. 

Levyn vaihtoa tehdessä tuli vaan mieleen itsellekin, että tätäkin olisi hyvä harjoitella ennen kuin tulee ns. akuutti tilanne. Tunnen aika monta tapausta, joissa käyttäjä on tunnollisesti tehnyt varmuuskopioita tiedostoistaan, mutta sitten kun niiden palauttamisen aika tulee käsille, ei varmistuksien palautus enää onnistukkaan syystä tai toisesta.

Näin jälkikäteen voin onnitella itseäni myös hyvästä ennakoinnista, sillä samalla kun ostin tuon palvelimen, lunastin siihen joukon varalevyjä juuri näitä vikatilanteita varten. Ei liene yllätys, että jos nyt olisin ostanut tuohon pavelimeen uuden levyn, se olisi maksanut melkein palvelimen hinnan ja olisi pitänyt tilata Japanista saakka. Tekniikka muuttuu hieman vuosien saatossa hi... Siis, jos pääty hankkimaan tiedostopalvelimen itselleen, kannattaa hankkia siihen samalla varamediaa pahanpäivän varalta - tässä ei siis kannata enää säästää. Ja vielä kun varalevyt ovat kotona, ei niitä tarvitse odotella maailmalta saapuviksi ja tiedot ovat turvallisesti käytettävissä.

Turvallista kevättä bittirintamilla.