Lähes aikataulussaan tuo venäläinen kevyttankki BT-7 sitten lopulta valmistui. Pikkuhiljalleen näperrellen siinä kuluikin aikaa tuollainen vuodenpäivät. Pienoismallien rakenteluun voi siis saada aikaa kulumaan yllättävänkin paljon. Tosin tämän mallin kanssa tuli välillä useamman kuukauden ns. luova tauko, mutta ehkä se kannattikin.
Nyt on vaunu ainakin esikuvansa näköinen, eli ei mikään puunattu paraatiyksilö, vaan rintamalle menossa oleva vaunu, kesällä 1942 - Leningradin rintamalla.
Pyöräversioina näitä harvemmin nähtiin, mutta sekin vaihtoehto oli olemassa. Antoihan telaketjujen riisuminen runsaasti lisää matkanopeutta tiestöllä.
Vaunun liikaa kuraamista pyrin välttämään, mutta kyllähän sateen kastelemia tiepohjia kolutessa aina kuraa jonkin verran lensi, varsinkin etu- ja takamaskiin.
Tämä yksilö onkin ehtinyt olemaan aktiivipalveluksessa jo jonkin aikaa, sillä saranoiden ja muutamien hitsaussaumojen osissa on ruostumista tapahtunut. Myös pakoputkisto on saanut oman sävynsä aktiivisen käytön myötä.
Taistelukentän normaalioloissahan ei uusi vaunu ehtinyt monestikkaan paljoa ruostumaan, sillä kiivaimpien taistelujen aikana laskettiin vaunun ikä enemmän päivissä kuin kuukausissa.
Mielenkiintoinen ja osin hyvin haastavakin projekti. Jatkoakin näiden "metallilaatikoiden" osalta varmasti seuraa muodossa jos toisessa.
Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, mutta sekin seikka on jatkossa korjattavissa, mikäli kuville tarvetta tulee. Ulkovalaistus ja luonnonmukainen tausta tekee asiasta ja kokonaisvaikutelmasta varmasti paremman. No, kyllähän näistäkin näkee tuon kokonaisuuden.
PS: onhan tästä valokuvaamisesta jälleen se hyöty, että tulee mallia tarkasteltua hieman "eri kulmasta". Nytkin huomaa, että muutamia kohtia pitää vielä ehostaa ja maalailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti