Päivien päivää p..le....

Tämä onkin taasen niitä elämää suurempia päiviä. Kellon lähestyessä puoltayötä onkin hyvä koostaa päivän tapahtumia - onpahan sitten myöhemmin taasen vertailupohjaa, kun PP (=Päivien Päivä) sattuu kohdalle.

Hotelliaamiainen:
Kaikki sujuu vielä hienosti ja aikataulun mukaisesti. Vakio, nurkkapöytä, on vapaana ja muutama päivän lehtikin näkyy olevan luettavissa. Eikä pahempaa ruuhkaakaan ole aamupalajonossa.
Paluumarssi hotellihuoneelle antoi jo hieman osviittaa päivän kulusta; otin ajatuksissa hieman liian aikaisin vasemmalle ja ihmettelin ovikortin toimimattomuutta. Vielä enemmän olisi ollut ihmeteltävää, mikäli kortti olisi toiminut - vasta seuraava huoneisto oli varattu käyttööni- hassua.

Muisti:
Muisti pätkii välillä totisesti kuten tulette huomaamaan. Tällä iällä tuskin vielä sitä varhais-demendiaa, tai kuka sitä tietää. Joka tapauksessa päätin fiksuuttani tallentaa edellisiltaiset työni nyt mukaan ottamalleni suojatulle usb-tikulle ja jättää tietokoneen hotellille turhana kantamuksena. Todella fiksu homma, mutta h-hetkellä, kun aineistoa olisi pitänyt alkaa esittämään jouduin pyytämään ns. teknisen aikalisän. Tikku ei luvannut luovuttaa sisältöään käyttööni, vaikka kirjailin salasanan mielestäni kahteenkin otteeseen täysin oikein. Kolmas väärä olisi tyhjentänyt tikun sisällön automaattisesti.
Tässä tilanteessa sitä tuntee mukavasti kun verenpaine kohoaa ja terve punoitus alkaa kukkia poskipäissä. Tilannetta herkistää vielä pienoinen flunssanpoikanen - onneksi kausi sellainen. No, joka tapauksessa päätän kahvitauolla käydä hakemassa mikroni hotellilta, koska siellä on tuo sama versio tallessa. Siirtyessäni jo katutasoon matkalla kohti hotellia, tulee mieleeni ajatus ja päätän ottaa riskin. Palaan takaisin ja kytken tikun jälleen esitysmikroon. Jes... nyt toimii - olin unohtanut vain tarkistaa, että CAPS LOCK oli oikeassa asennossa. Perusmoka, joka tulee aina aika ajoin eteen. Onneksi ei tullut juostua hotellille eikä kasteltua paitaa moisen takia.

Lunch time:
Ruokatunnin päätän käyttää tehokkaasti hyväkseni ja käydä avustamassa Korvatunturin tonttuja läheisessä tavaratalossa. Ruoka ei maita, sillä illaksi on tilattu super-illallinen Laajasalon suunnalle. Tavarataloon päästyäni löydä oikean osaston, ja hyllystönkin. Ja mikä parasta saan paikalle vielä asiantuntevan myyjän, joka on aidosti kiinnostunut ongelmastani. Kaikki näyttikin jo liian hyvältä, kunnes päivän ensimmäinen ja melkein ainoa soitto työpuhelimeeni keskeyttää hienon prosessin ennenkuin se ehti edes alkaakaan. Se siitä, huomenna uusiksi ja nyt takaisin työpisteelle.

Laajasaloon:
Kaukonäköisesti lähdin hyvissä ajoin liikkeelle kohti Laajasaloa, sillä turha kiire on niin stressaavaa, varsinkin kun on tottunut pitämään kiinni aikatauluista.
Mustat pilvet alkoivat kasaantua heti Herttoniemen asemalle saavuttaessa. Bussi numero 84 ei näkyny, ei kuulunut. Kotvan kululuttua saapuikin joku kuljettaja ilmoittamaan, että bussi on hyytynyt ja varabussi tulee kohta varikolta - kärsivällisyyttä. Se siitä aikataulusta sitten.
Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen näkyi bussi numero 84 saapuvan odotusalueen suunnalta - tosin oudon hiljaisella, suorastaan nykivällä nopeudella. Takarenkaat näyttivän muodostavan uhkaavan savupilven, ikäänkuin jarrut olisivat lukkiutuneet. Pysäkille saapuessa kuljettaja löi hätävilkut päälle avasi etuoven ja totesi "antoivat samanlaisen paskan tilalle kuin oli edellinenkin" Aikataulussa ei ollut enää mitään menetettävää, joten halusin katsoa tilanteen loppua. Useimmat muut matkustajat ottivat käyttöönsä muiden reittien busseja tässä vaiheessa.
Niinpä, kuljettaja teki juuri sen mitä hyvän kuljettajan pitääkin: odotti ensimmäistä siirtoajossa olevaa bussia, kaappasi sen käyttöön liikenneympyrän punaisista valoista, ilmoitti esimiehelle tekosensa ja kas kummaa bussi 84 tyytyväisine asiakkaineen oli liikkeellä. Hienoa.

Hommaa pohtiessani ja asioita ynnäillessä tuli sitten ajettua kerralla kunnolla eli kaksi pysäkin väliä pitkäksi - onneksi huomasin ajoissa, vaikka olisihan sitä voinut Santahaminassakin pistäytyä samalla rahalla.

Synkronointia:
Joku asia oli pitkin päivää hieman hämännyt: normaalisti tämä Laajasalon keikka on tullut tehtyä paluupäivän aattona, tässä tapauksessa keskiviikkona; itse olin ihmetelly pitkin päivää miksi ohjelmassa on ikään kuin yksi extra työrupeama jne.
No, kaikki asiat loksahtivat paikoilleen, kuten aina ennenkin, kun soitin vaimolle kotiin ja meinasin kertoa hyviä uutisia päivä kommelluksista. Vaimon toivottaessa tervetulleeksi kotiin huomenissa, tajusin, kuin nuijalla päähän lyötynä: olin katsonut väärin ja ilmoittanut väärin paluuajan - torstai oli muuttunut keskiviikoksi. Muuta ei sitten tarvittukaan. Voi tuhannen pyhä jysäys.

Yhtään ei lohduttanut se, että päivällä törmäsin J.J. Järvilehtoon Foorumissa tai Arvi Lindiin rautatieasemalla.

Mikäs siinä moka, mikä moka - on vain kiltisti otettava se mitä annetaan. Toivotaan tälle, alkavalle vuorokaudelle hieman parempaa otetta.
Onneksi vaimo on jo aikojen saatossa huomannut pienet poikkeavuuteni ja jaksaa kuin jaksaakin ymmärtäväisesti huolehtia kulkuristaan. Päivä kerralla kohti uusia haasteita.

Sen pituinen se...