Toki kaiken voi säilöä siististi tai vähemmän siististi erilaisiin arkistokansioihin tai sitten hankkia skanneri ja tallentaa kuitit omaan digitaaliseen arkistoonsa vahvan salasanan taakse. Mekanismeja on monta, enkä lähde niitä tässä erikseen erittelemään. Jokainen löytää varmaan sen mieluisensa.
Itselläni tuo arkisto oli vuosien saatossa saanut melkoisen mittavat suhteet, joten oli aika hieman järjestellä asioita. Asiaa tutkailtuani totesin, että jatkoakin ajatellen oli hyvä hankkia erillinen silppuri, jonka jäljiltä voi sitten dokumentit turvallisin mielin kaataa paperikeräykseen ellei mukaan ole tullut rouhittua muovia CD-levyjen tms. muodossa.
Kustannukseltaan tuollainen "kotisilppuri" ei juuri paljon kukkaroa laihduta. Siitä on iloa vielä jatkossakin. Hieman enemmän joutuu euroja laittamaan kehiin, jos haluaa ristiinleikkaavan/ rouhivan silppurin, mikä tuhoaa myös CD/DVD -levyt, disketit yms. Itse päädyin tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka jatkossa noiden "muovitallenteiden" määrä on jyrkässä laskussa, mutta eipähän papereiden reunoissa olevat niititkään muodostu esteeksi - ne silppuuntuvat siinä missä paperikin.
Oman aineiston osalta ei ole itselläni ollut aihetta alkaa ns. "hifistelemään" tuon muodostuvan silpun mitoilla. Jos joku haluaa alkaa liimailemaan minun jätöksiäni silppukasasta, niin suon hänelle sen kunnian mielihyvin. Toki täytyy muistaa, että jos käsittelet ns. luottamuksellista materiaalia, josta on työantaja antanut eri ohjeita/ määräyksiä, niin tuolloin toki tulee valita silppuri sen mukaan, että syntyvä silppu on määräysten mukainen. Helpoin tapa onkin tuhota nämä aineistot työnantajan laitteilla, jolloin asia on "varmasti" kunnossa.
Turvallista syksyä.
Arkisto silputtu - saa liimata. |