Voihan räkä

Nyt on viikonloppu vietetty lumisadetta katsellen liki 39 C kuumeessa ja röhässä. Ja nyt kun kuume hieman hellittää niin pöpöt löysivät suojapaikan suolistosta. Tohtorit ymmällään niin kuin minäkin.
Jos jotain positiivista niin aika hyvä dieetti tämä - kilot putoaa varmasti.
Ensiviikolla toivottavasti päästään oikeasti asiaan kun näytteet valmistuvat.

Postikortteja maailmalle ja maailmalta

Viimeviikkoina on jälleen saatu lukea eri medioista kuin kotimainen POSTI järjestelee asioita: henkilöstöä lomautetaan, irtisanotaan, jakeluverkostoa kehitetään, toimipisteitä vähennetään, postimaksuja korotetaan jne. jne.....

Tämä kuulemma sen takia, että perinteisen kirjepostin määrät ovat tipahtaneet suuresti. Ihmiset ovat siirtyneet tehokkaasti ns. bitti-postin äärelle. Yhä useampi kortti ja kirje kulkeekin bitteinä näyttöpäätteiltä toiselle. Harvassa ovat ne hetket kun postiluukku kolahtaa kirjeen tai kortin takia. Postihan markkinoi itsekin aktiivisesti mahdollisuutta lähettää kortit nettipalvelunsa kautta. Toki tuolloin sentään postihenkilöstöllä on vielä hommia, kun kuljettavat valmiin tuotteet vastaanottajalle eivätkä onneksi ohjaa sitä vastaanottajan sähköpostiin.

Pakettipuolella suuntaus lienee hieman parempi - ainakin mitä tulee, kun katsoo paikallisen postin ja jakelukeskuksen jonoja. Yhä useampihan tekee jo tilastojen mukaan ostokset kätevästi kotikoneen ääreltä nettikauppojen kautta. Mikäs sen helpompaa ja mukavampaa.

Itse olen sen verran vanhakantainen näissä postiasioissa, että mielummin lähetän ja vastaanotan ihan normaalin postikortin. Perinteiset kirjeethän ovat sitten jo luxusta - varsinkin nyt kun useimmat laskuttajatkin ovat siirtyneet paperittomaan palveluun hi..

Noin seitsemän vuotta sitten sain innostuksen liittyä mukaan postcrossing -systeemiin. Siinä tuntemattomat henkilöt eri puolilta maailmaa lähettävät postikortteja toisilleen. Järjestelmä arpoo osoitteet, joten et voi itse vaikuttaa siihen kenelle korttisi lähtee. Kaikki muu, paitsi tietenkin korttien ostaminen ja lähettäminen ovat ilmaista. Aktiiviselle henkilölle tulee vuositasolla melkoiset kustannukset postimaksujen osalta (jos tekee kortit itse). Edullisemmin pääsee jos saa hankittua itselleen jonkinlaisen ponsorin korttien ja mikä parasta myös postimaksujen osalta. Itselläni nuo asiat ovat hyvin tasapainossa ja vaikka kortteja menee ja tulee melkoisella vauhdilla, eivät kulut viime vuonna yltäneet kuin hieman yli 50 eur osaltani.

Vuonna 2015 oli tavoite saada vuoden jokaisena arkipäivänä (jolloin Itellan/ Postin jakelu toimi) vähintään yksi kortti laatikkoon. Edellisenä vuotena tehty valmistelu johtikin lopulta siihen, että tavoitteeseen päästiin yli 90%. Jokaiselle päivälle ei siis korttia aivan tullut, mutta tämä johtuu siitä syystä, että postijärjestelmä hukkaa vielä tänäkin päivänä osan lähetyksistä. Ne vain yksinkertaisesti katoavat, vaikka osoitteet olisi kuinka selvästi printattuina ja postimaksut maksettuina jne.
Ponsorin pyynnöstä skannasin ja taltion kaikki saadut kortit digitaaliseen muotoon. Ja joskus jos tulee mahdollisuutta hakea vaikka tällä hullutuksella johonkin ennätysten kirjaan, ovat dokumentit ja todistusaineisto tallella ;-)

Tässä joitakin tilastolukemia viimeisen 7 vuoden jaksolta:

• Lähetettyjä kortteja 1439 kpl (18.2.2016 mennessä)
• Vastaanotettuja kortteja 1433 kpl

Kortteja saapunut kaikkiaan 62 valtiosta (Suomi mukaanlukien, vaikka kaikki crossing-kortit tulevatkin rajojemme ulkopuolelta, tulee joka Joulu vähintään yksi joulukortti hi..)

Viisi (5) aktiivisinta valtiota, joista kortteja on tullut (huom: kaikista yli 100 kpl):

• Saksa      235 kpl
• Hollanti  164 kpl
• Venäjä    136 kpl
• USA        130 kpl

Kärkinelikkoa uhkaa lähinnä Valko-Venäjä 88 -kortillaan. Mainittakoon tähän, että Valko-Venäjä on valtioista se, josta saapuu kaikkein komeimmat luontoa, erityisesti lintuja kuvaavat kortit.

Kadonneiden korttien osalta ei voi sano kuka tai mikä kortit kadottaa, sillä kohdevaltiot menevät aika tasaisesti eripuolille maapalloa. Kaikkein vanhimmat "kulkurit" poistuvat järjestelmästä automaattisesti vuosien myötä, joten niiden seurantakin loppuu samalla. Tällä hetkellä on omista korteistani vain kolme (3), jotka ovat kulkeneet yli 50 vrk: Venäjälle, Valko-Venäjälle ja Britaniaan. Ehkä nekin löytävät joskus perille tai sitten ei.

Joku tuossa taanoin kyseli, että mitä noille korteille ja postilähetyksille sitten oikein tapahtuu jatkossa. No, itse olen ottanut joukosta ns. "timantit" taltioon ja muut saavat odottaa vielä tovin, ennenkuin päätän niiden kohtalon - ei kuitenkaan paperikeräykseen tai kaatopaikalle. 

Korttijakaumaa 2009-2016

Saapuneita kortteja kartalla 2009-2016

SIM31 - my first QSO on this mode!

There is so beautiful weather just now outdoors that I decided to spend some time with my radio(s). I checked band info's in HamSpots service and found there something interesting. There were active stations on SIM31 -mode.
I had installed this software some times ago, but never tried it seriously. This mode is good for QRP (low power) operating, so why not test it. Of course, most activity is on 20 meters band so I tuned into there too.  Before that I made a short visit on 10 meters band and checked all macros etc. there.
Soon after moving back to 20 meter (14.067 MHz) I found that my 5 Watts was received in France by F5RRS.
One more try and I found a strong (40 Watts) signal from Ukraine by UT5XR. He answered me immediately and it was pleasure to read solid text on my screen. First QSO on this mode was ready.
Sounds so good that must use it more often.

My QSO on SIM31 (the first one for me)

VK and ZL on 30 metres WSPR worked

After listening some hours the activity on 10 meters (28 MHz) band, I decited to test the Magic Band too. Well, I must say, that I was not surprised when station in Australia and New Zealand copied my 5 Watts. That´s is like some kind of QRO (strong signal) on HF -bands that some stations use with their linear amplifiers (over 1000 Watts out).
Why use so much energy, when one can do that more less.....

VK and ZL stations hearing my WSPR

SOTA, joka on alati läsnä

Viimeistään Ukrainan tapahtumat ja niiden mediaympäristö ovat saaneet myös meidä "umpi suomalaiset" heräämään ja tajuamaan, ettei sodankäyntiin tänä päivänä enää välttämättä tarvita luoteja, pommeja, ruutia tai muita räjähteitä. Riittää kun on tarpeeksi hyvin järjestetty ja organisoitu media-armeija käytössä. Suurvaltojen ääni kuuluu tietysti tässäkin taistelussa herkimmin, mutta on seassa paljon muitakin ns. pikkujättejä.
Tänään tulee esim. aiheeseen hyvin läheisesti liittyvä dokumentti siitä kuin Israel käyttää mediaa omien tarkoitusperiensä vaalimiseen siinä sivussa ottaen osaa tähän meneillään olevaan infosotaan.
Näissä taisteluissa on erikoista se, että sodankäynnin temmellyksessä hämärtyvät perinteiset sodan ja rauhan rajat.
Asioiden taustoittamiseksi löytyy internetin valtaväyliltä paljon tietoa samoin kuin painetun sanan puolelta. Näissäkin dokumenteissä on hyvä aina varoa, ettei tule vahingossa hieman harhaanjohdetuksi, sillä valheellisen tiedon (disinformaatio) levittäminen on yksi osa tätä sodankäyntiä. Kaikessa laajuudessaan nämä infosodan iskut kohdistuvatkin kansalaisten tajuntaan.
Puolustuvoimien informaatiosodankäynnin asiantuntijana toimiva sotatieteiden tohtori Saara Juntunen julkaisi viime vuonna aihetta laajasti käsittelevän kirjan. Kirja on hyvä lähdeaineisto, jos aihe edes hieman kiinnostaa.

Päivitys 9.2.2016:
Niille joilta tuo Israelia ja sen lähiliittolaista USA:ta käsittävä "mediasodankäyntiä" kuvannut dokumentti meni ohitse, voidaan iloksi todeta sen olevan jakelussa vielä tovin YLE Areenan puolella.

Suomen osuuden olen jättänyt kommenteissani tietoisesti pois, mutta nyt on hyvä syy hieman aukaista asiaa, kun on esittää näiltäkin osin faktoja. Uuden Suomen -sivustolla ja tämän aamuisessa Etelä-Saimaa -lehdessä oli ainakin mukavasti avattu niin Venäjän median toimintaa Suomessa kuin myös kotimaisen median osuutta informaatiosodankäyntiin. Tästä linkki tuohon US:n uutiseen.

Nice QSO with a station in New Zealand - only 0.5 Watts!

Well, just to show how the Magic Band works: less than 1 Watts (abt. 0.5 W)  and QSO was ready with a station in New Zealand, as shown below. My signal in New Zealand was just -29 dB (SNR). I heard ZL2ABN quit well - SNR -14 dB - although there was only 0.5 Watts in use too.
16857 km is also quit good distance between these two station.

2016-02-04 13:34

OH5KUY

10.140137

-29

0

KP41db

0.5

ZL2ABN

RE78kv

16857

61

2016-02-04 13:38

ZL2ABN

10.140144

-14

0

RE78kv

0.5

OH5KUY

KP41db

16857

326

(magic band = 30 metres or 10 MHz  - as you like )

Elämän sietämätön keveys - mobiilireitittimen asennus

Kun kerta tilaisuus tarjottiin, niin pakkohan siihen oli tarttua. Tiedustelin ns. mobiilireitittimen saatavuutta ja toimintoja kotimaisilta "kuparioperaattoreilta". Tarkoitus oli saada 3G/4G -verkon signaali jaettua paikallisena WiFi-verkkona useammalle päätelaitteelle ympäristössä, jossa ei ole eikä tule nettiä minkään kuparin saati kuidun kautta. Lähistöllä oleva linkkimasto sen sijaan antaa toiveita nopeastakin yhteydestä langattomasti.
Olen oppinut suhtautumaan hieman skeptisesti operaattorien lupauksiin esim. uusien laitteiden osalta. Tutuksi ovat tulleet sanonnan, että se on sellainen "Plug and Play", "Tosi helppo", "Laite neuvoo käyttäjäänsä" jne. Tällä kertaa oltiin osastolla "P&P", eli ei muuta kuin reititin mukaan, hetken lataus, virta päälle ja surffailu alkakoon. Kuulostaa hienolta - mutta oliko se sittenkään ihan noin?
Kun uusi liittymäkortti (SIM) nopealle 4G-yhteydelle ja reititin oli saatua kotia, olikin aika ottaa ensimmäiset testiyhteydet. Tämä jo senkin takia, että näkee laitteen toimivuuden näin kaupunkiolosuhteissa verrattuna sitten erämaan tarjoamiin yhteyksiin. Ja mikäli laitteessa ilmenisi jotain outoa, olisi nyt helppo käydä asiaa selvittämässä kauppiaan luona, eikä sitten tuskailla asiasta satojen kilometrien takaa mökiltä.

Perustoiminnoiltaan molemmat testiin saadut laitteet ovat hyvin samankaltaiset, enkä niiden tekniikkaan lähde tässä sen syvällisemmin avaamaan. Sen sijaan keskityn tuohon asennuspuoleen ja tuoda esille sen helppouden jota meille tarjotaan.

Pakkauksissa on luonnollisesti kotimaan kielellä lyhyet ja selkeät ohjeet perusasetusten tekemiseksi. Näillä pitäisi siis päästä alkuun ja samalla kiinni internettiin tarvittavien lisäohjeiden ja mahdollisten päivitysten saamiseksi.

Ohjeiden avulla SIM-kortti asentuu omalle paikalleen helposti ja akun paikoittamisen jälkeen onkin aika antaa laitteen hieman latautua. Tässä välissä onkin hyvä tutkailla ohjeita hieman syvällisemmin. Toisessa laitteessa on toki käyttäjää hieman hämäämään lisätty paikka microSD-muistikortille, mutta eihän siihen kukaan yrittäisi SIM-korttia laittaa, eihän!

Akuston hieman latauduttua onkin aika kytkeä laite päälle ja odottaa ihmeitä tapahtuvaksi. Käyttöliittymäthän molemmissa laitteissa ovat hyvin helpot: virtanappulan lisäksi vain toinen nappula, jolla voidaan selailla laitteen pienelle näytölle tulevia menu-valikkoja. Valikot luonnollisesti englanninkielellä - näin kun EU:ssa ollaan.

Käynnistyksen jälkeen laite kysyy sinulta luonnollisesti PIN-koodia. Tiedät, että uuden liittymän koodi on 1234 tai 0000 operaattorista riippuen. Tätähän sinulle myyjänkin toimesta tolkutettiin uutta liittymää tilattaessa. Ongelma on vain se, että kun tuo PIN-kysely on oletusarvoisesti päällä ja laitteessa ei ole mahdollisuutta avata korttia uutta PIN-arvoa syöttämällä, jää laite tilaan, jossa se ei kytkeydy 3/4 G-verkkoon, eikä myöskään päästä sisälle WiFi:n kautta asetuksia määrittelemään.
Jos asiakas ei tässä vaiheessa marssi takaisin kauppiaan luokse tai soita kalliiseen helpdesk -palveluun jääkin vaihtoehdoksi lähinnä seuraava ratkaisumalli.

• suljet reitittimen
• irroitat akun ja poistat SIM-kortin
• etsit käyttöösi puhelimen, johon käy reitittimen normaalikokoinen SIM. (nykyään tahtoo olla että kaikissa päätelaitteissa alkaa olla jo ns. micro- tai nano-SIM -kortit, jolloin suuren kortin käyttö ei oikein onnistu.
• mikäli saat käyttöösi puhelimen suurella SIM-korttipesällä, niin ei muuta kuin kortti paikoilleen ja puhelimeen virrat päälle (toivottavasti puhelin on vielä hengissä. Itselläni oli varastossa vuodelta 1996 lähtien reilu 20 puhelinta, joista onneksi yksi vielä heräsi henkiin ilman suurempia taikatemppuja)
• kirjaudut puhelimeen normaalisti uuden kortin PIN-luvulla, jonka jälkeen käyt puhelimen asetuksista poistamassa tuon häiritsevän PIN-koodin kyselyn pois päältä (tietoinen, mutta pakollinen tietoturvariski)
• puhelin kiinni ja SIM-kortin siirto takaisin reitittimeen.
• reititin "tulille" ja volaaaa...... reititin käynnistyy eikä pysähdy kyselemään PIN-koodia.

Tämän jälkeen onkin sitten hienoa katsoa kuinka laite yhdistyy mobiilidataverkkoon ja tarjoaa sitä jaettavaksi WiFi-yhteyden kautta. 

Tarvittavat salasanat verkon osalta ja muut tunnisteet on hienosti luettavissa laitteen näytöltä. Niiden kanssa ei tule ongelmia. Sen sijaan kun pitäisi päästä tekemään muutoksia laitteen omiin asetuksiin verkon kautta tulee jälleen esille mielenkiintoinen tilanne. Verkkopalvelun kautta annettu ohje antaa käyttöön erilaisen sisäverkon IP-osoitteen kuin laitteen mukana tullut ohjevihkonen. No, onneksi näistä sentään toinen toimi ja selaimen asetuksetkin mahdollistivat tuon konfiguraation tekemisen lisäasetuksien osalta. Esim. näin rajan pinnassa on hyvä kytkeä verkkohaun automatiikka pois ellei halua liittyä FSB:n verkkoon sattumalta. Samalla voi optimoida laitteen käyttämään nimenomaa tilattua 4 G-verkkoa ja tietysti vaihtaa tuon oletussalasanan reitittimen ohjauspaneeliin. Tämän salasanankin osalta oli hieman harhaanjohtavaa informaatiota: toisessa kerrottiin että se on sama kuin pääkäyttäjätunnus ja toisessa että salasana on tuo IP-osoite. Muutaman ihmettelyn jälkeen löydettiin kyllä se oikea kombinaatiokin - onneksi.

Nyt kun laitteet on saatu "helposti" tulille, niin onkin aika siirtyä ihmettelemään niiden muita ominaisuuksia lähinnä tietoliikenteen osalta.

Jälleen kerran jää kyllä mietityttämään se, että onkohan monilla operaattoreilla tosiaan tarkoituskin, että asiakas edes kerran soittaisi heidän helpdesk -liittymään. Vaikka ensimmäinen 15 min olisikin ilmaista ensimmäisellä kerralla, niin kyllä asioiden selvittelyssä helposti menee moninkertaisesti tuo aika.

Testi reitittimet ja GSM vm. 2003

WSPR on the air by OH5KUY

Yesterday I make some major fixes on my sound card settings. And after some tests I think that now they should be OK: QRP or even QRPp signals travel around the world easily on 30 meters band as shown in the picture below.

Last night and this morning I have run only 1 W or less with my Icom IC-703 and vertical antenna. Amazing how well they work. 

WSPR / 1 W or less  by OH5KUY

Sykähdyttävä hetki

On tuttua, että vuoden urheiluskaaloissa palkitaan vuoden sykähdyttävimmästä hetkestä. Näin arkipäivän nettisurffaajalle tuo sykähdyttävä hetki tulee yleensä aina tai viimeistään siinä vaiheessa kun työaseman näytölle tulee virustorjuntaohjelman ilmoitus löytyneestä haitakkeesta.
No, näinhän pääsi käymään itsellekin pitkästä aikaa ja vieläpä sillä työasemalla, joka ei ollut ns. "suolattu". Kotimaista sivustoa selaillessa ilmoitus tuli ja hetken tutkinnan jälkeen adrenaliinitasot palautuivat normaalille tasolle: haitake oli mainosbannerin tuottama riesa, jonka uusi virusmoottori totesi käyttäjälle haitalliseksi ja poisti järjestelmästä. Joku yli-innokas mainostaja ilmeisesti olisi halunnut tietää surffailuistani enemmän kuin olisin halunnut ymmärtää.
Joka tapauksessa, hienoa että torjunta pelaa.

WSPR 30 metrin bandilla

Eilinen päivä meni sunnuntain kunniaksi ihmetellessä radion toimintaa digimodejen kanssa. Tuntui ettei virityksistä ja yrityksistä huolimatta tehoja lähtenyt maailmalle kuin ihan minimaallisesti. No, tämä olisi ollutkin hyvä juttu jos olisi tarkoituksella halunnut työskennellä vain muutamalla Watilla.
Koska käytössä olevasta radiosta sai kuitenkin maksimit 10 Watti lähtötehoa, en ollut oikein tyytyväinen noihin Watin osiin.
Ihmettelyjen jälkeen vika löytyikin, kuinkas muutoin, muualta kuin radio/antenni -yhdistelmästä. Digimodejen "emo", eli tietokoneen äänikortti oli jostain syystä päättänyt muuttaa asetuksiaan hieman radiotyöskentelyä syrjiväksi. Nyt kun sai "täpät" korttiasetuksissa jälleen kohdilleen alkoi radionkin lähtevän signaalin mittari heilua ihan eri tavalla.
30 metrin taajuusaluetta kutsutaan myös nimellä "Magic Band". Tuo nimitys kuvaakin hyvin tätä lyhytaaltoalueen keskellä olevaa taajuuskaistaa.
Päätin pihahommiin lähtiessäni siirtää taajuuden tuolta hiljaiselta 28 MHz:n jaksolta 10 MHz:lle. Ja kuinkas ollakaan. Kun sain logitiedot avatuksi, huomasin että signaali oli kuulunut Uudessa Seelannissa ihan kahden aseman toimesta. Hyvä niin. Vaikka nyt olikin käytössä hirmuiset 10 Wattia, niin todennäköisesti signaali olisi mennyt paljon pienemmilläkin tehoilla. Kohta pitääkin palata takaisin noihin alle 5 Watin teholuokkiin.

WSPR signaali matkustaa maailman ääriin

OSA 2:

Pudotin pian edellisen kirjoitelman jälkeen tehot puoleen, eli käyttöön jäi vajaa 5 Wattia säteilyä. Ja kuten hieman ounastelinkin, niin kyllä signaali kulki edelleen hyvin Uuteen Seelantiin, mutta tämän lisäksi asemat Pohjois-Amerikan suunnalla alkoivat myös kopittamaan signaaliani. Kuvassa näkyy hyvin kuin tuo ns. hämärävuöhyke osaltaan vaikuttaa HF-alueen signaalien kulkuun. Yleisestihän on tiedossa että parhaimmat edellytykset saada radioyhteys kahden aseman välillä on silloin kun molemmat ovat tuolla "grey zonella"

5 Wattia ja vertikaaliantenni (R-8)

Kuullut ja kuulevat asemat !