Sadepäivän ratoksi: "Mies jota ei ollutkaan"

THE MAN WHO NEVER WAS

Ulkoiluilmojen osalta loistavan toukokuun innoittamana tuntuu aika turhalta varautua jo tuleviin sadepäiviin. No, ei tarvitse olla koulutukseltaan meteorologi, osatakseen sanoa, että kyllä ne sateetkin vielä saapuvat. Tätä taustaa vasten olen hieman keräillyt lukemistoa, jonka avulla nuo sadepäivätkin tai pelkät löhöilyt aurinkotuolissa sujuvat mukavammin.

Nyt esiteltävä kirjavanhus tuli pelastettua roskakorista. Sitä miten se sinne oli joutunut ei tarina kerro, mutta kannen kuva ja mielenkiintoinen otsikko saivat uteliaisuuden viriämään siinä määrin, että kirja oli pelastettava. Kirjan kunto ikäisekseen oli kerrassaan hyvä; ennen osattiin kirjatkin nitoa kunnolla. Tämän teoksen leimojen perusteella kirjalla on varmasti ollut paljon lukijoita aiemminkin.

Kirja on julkaistu vuonna 1954 ja painettu Tilgmannin Kirjapainossa, Helsingissä. Kustantajana niinkin tuttu "firma" kuin OTAVA. Hintaa näkyy teoksella aikoinaan olleen 450 mk.

"Mies jota ei ollutkaan" on kertomus loistavasta harhautussuunnitelmasta, jonka liittoutuneet toteuttivat Välimeren sotanäyttämöllä huhtikuussa 1943. Näihin aikoihin he valmistelivat maihinnousua Italiaan Sisilian kautta. Saksalaisten tiedettiin odottavan hyökkäystä ja asettuneen lujiin puolustusasemiin. Sen vuoksi oli turvaututtava sotajuoneen ja pyrittävä hajottamaan vihollisvoimat pitkin Välimeren rannikkoa soluttamalla niille vääriä tietoja hyökkäyskohteista.

Tämän kirjan kirjoittaja brittiläinen komentajakapteeni Ewen Montagu, palveli silloin eri aselajien välisessä yhdyskomiteassa, jonka tehtävänä oli huolehtia sotatoimiin liittyvistä turvallisuuskysymyksistä. Pohdiskeltaessa mahdollisuuksia Sisilian puolustajien harhauttamiseksi Montagu päätyi erään toverinsa kanssa yllättävään ja monessa suhteessa uskallettuun ajatukseen, jonka toteuttaminen ylitti kuitenkin kaikki odotukset, hämäten jopa Saksan ylimmän sotilasjohdon. Suunnitelma ristittiin "Operaatio Lihahakkelukseksi"; sen salaisuutta varjeltiin äärimmäisen huolellisesti, ja suurin ansio yrityksen onnistumisesta lankesi "miehelle jota ei ollutkaan", mutta joka siitä huolimatta urotyöllään vaikutti ratkaisevasti sodan kulkuun.

Menneisyyttään ei pääse pakoon....

"Menneisyyttään ei pääse pakoon" - tämä lausahdus tuli mieleen tuossa taanoin, kun puhelin pirahti. Tällä kerralla ei oltukaan myymässä mitään tuotetta tai palvelua; haluttiinkin "ostaa" palvelus: soittokeikka!No, viimeisimmästä privaatista soittokeikasta onkin ehtinyt kulua jo useita vuosia, joten pyyntö hieman yllätti. Asiakas oli halunnut, että hänen 90v. juhlissaan soittaisi sama hanuristi kuin 10 ja 20 vuotta aikaisemmin. Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa tarjous vastaan ja alkaa trimmaamaan ohjelmistoa keikkaa varten.Yllättävän hyvinhän tuo ohjelmisto tuntui taipuvan. Ilmeisesti tässäkin lajissa pieni tauko harjoittelussa on tehnyt vain hyvää. 

Huomenna onkin sitten aikainen herätys ja otettava suunta kohti Lahti-nimistä kaupunkia.Ilta venyykin sitten siihen kunnes viimeinenkin tanssija väsyy. Tulee ihan mieleen, kun aikoinaan rumpalin kanssa lyötiin tahtia Lappeenrannan Humppafestivaalien humppamaratoonareille.