Härkätaisteluarenoiltahan on tuttua, että madadori härnää härkää punaisella viitalla. Samoin myös monille kalalajeille punainen pilkki tai muu syötti muodostaa yliluonnollisen kiihotteen.
Kauppiaat ovat tietysti huomanneet tämän saman asian. Eri kampanjoiden yhteydessä liimaillaan pieniä punaisia hintalappuja tuotteisiin ja saadaan näin asiakkaat kiinnostumaan tuotteista - jopa ostamaan niitä.
Hieno esimerkki parin päivän ajalta pääkaupunkiseudulta. Eilen useimmat liikkeet, niissä joissa tuotetta oli, myivät Brownin uusinta kirjaa hintaan 24.95 eur. Ja, kas tänään oli kirja saanut kanteensa punaisen alennuslapun, jossa komeili hinta 24.95 eur! Saatiin siis tuoreelle opukselle suuri ostoryntäys. Uskoisin että pian kirja komeilee top10-listan kärjessä. Näin helppoa se on.
keskiviikkona 16. joulukuuta 2009
tiistaina 15. joulukuuta 2009
Päivien päivää p..le....
Tämä onkin taasen niitä elämää suurempia päiviä. Kellon lähestyessä puoltayötä onkin hyvä koostaa päivän tapahtumia - onpahan sitten myöhemmin taasen vertailupohjaa, kun PP (=Päivien Päivä) sattuu kohdalle.
Hotelliaamiainen:
Kaikki sujuu vielä hienosti ja aikataulun mukaisesti. Vakio, nurkkapöytä, on vapaana ja muutama päivän lehtikin näkyy olevan luettavissa. Eikä pahempaa ruuhkaakaan ole aamupalajonossa.
Paluumarssi hotellihuoneelle antoi jo hieman osviittaa päivän kulusta; otin ajatuksissa hieman liian aikaisin vasemmalle ja ihmettelin ovikortin toimimattomuutta. Vielä enemmän olisi ollut ihmeteltävää, mikäli kortti olisi toiminut - vasta seuraava huoneisto oli varattu käyttööni- hassua.
Muisti:
Muisti pätkii välillä totisesti kuten tulette huomaamaan. Tällä iällä tuskin vielä sitä varhais-demendiaa, tai kuka sitä tietää. Joka tapauksessa päätin fiksuuttani tallentaa edellisiltaiset työni nyt mukaan ottamalleni suojatulle usb-tikulle ja jättää tietokoneen hotellille turhana kantamuksena. Todella fiksu homma, mutta h-hetkellä, kun aineistoa olisi pitänyt alkaa esittämään jouduin pyytämään ns. teknisen aikalisän. Tikku ei luvannut luovuttaa sisältöään käyttööni, vaikka kirjailin salasanan mielestäni kahteenkin otteeseen täysin oikein. Kolmas väärä olisi tyhjentänyt tikun sisällön automaattisesti.
Tässä tilanteessa sitä tuntee mukavasti kun verenpaine kohoaa ja terve punoitus alkaa kukkia poskipäissä. Tilannetta herkistää vielä pienoinen flunssanpoikanen - onneksi kausi sellainen. No, joka tapauksessa päätän kahvitauolla käydä hakemassa mikroni hotellilta, koska siellä on tuo sama versio tallessa. Siirtyessäni jo katutasoon matkalla kohti hotellia, tulee mieleeni ajatus ja päätän ottaa riskin. Palaan takaisin ja kytken tikun jälleen esitysmikroon. Jes... nyt toimii - olin unohtanut vain tarkistaa, että CAPS LOCK oli oikeassa asennossa. Perusmoka, joka tulee aina aika ajoin eteen. Onneksi ei tullut juostua hotellille eikä kasteltua paitaa moisen takia.
Lunch time:
Ruokatunnin päätän käyttää tehokkaasti hyväkseni ja käydä avustamassa Korvatunturin tonttuja läheisessä tavaratalossa. Ruoka ei maita, sillä illaksi on tilattu super-illallinen Laajasalon suunnalle. Tavarataloon päästyäni löydä oikean osaston, ja hyllystönkin. Ja mikä parasta saan paikalle vielä asiantuntevan myyjän, joka on aidosti kiinnostunut ongelmastani. Kaikki näyttikin jo liian hyvältä, kunnes päivän ensimmäinen ja melkein ainoa soitto työpuhelimeeni keskeyttää hienon prosessin ennenkuin se ehti edes alkaakaan. Se siitä, huomenna uusiksi ja nyt takaisin työpisteelle.
Laajasaloon:
Kaukonäköisesti lähdin hyvissä ajoin liikkeelle kohti Laajasaloa, sillä turha kiire on niin stressaavaa, varsinkin kun on tottunut pitämään kiinni aikatauluista.
Mustat pilvet alkoivat kasaantua heti Herttoniemen asemalle saavuttaessa. Bussi numero 84 ei näkyny, ei kuulunut. Kotvan kululuttua saapuikin joku kuljettaja ilmoittamaan, että bussi on hyytynyt ja varabussi tulee kohta varikolta - kärsivällisyyttä. Se siitä aikataulusta sitten.
Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen näkyi bussi numero 84 saapuvan odotusalueen suunnalta - tosin oudon hiljaisella, suorastaan nykivällä nopeudella. Takarenkaat näyttivän muodostavan uhkaavan savupilven, ikäänkuin jarrut olisivat lukkiutuneet. Pysäkille saapuessa kuljettaja löi hätävilkut päälle avasi etuoven ja totesi "antoivat samanlaisen paskan tilalle kuin oli edellinenkin" Aikataulussa ei ollut enää mitään menetettävää, joten halusin katsoa tilanteen loppua. Useimmat muut matkustajat ottivat käyttöönsä muiden reittien busseja tässä vaiheessa.
Niinpä, kuljettaja teki juuri sen mitä hyvän kuljettajan pitääkin: odotti ensimmäistä siirtoajossa olevaa bussia, kaappasi sen käyttöön liikenneympyrän punaisista valoista, ilmoitti esimiehelle tekosensa ja kas kummaa bussi 84 tyytyväisine asiakkaineen oli liikkeellä. Hienoa.
Hommaa pohtiessani ja asioita ynnäillessä tuli sitten ajettua kerralla kunnolla eli kaksi pysäkin väliä pitkäksi - onneksi huomasin ajoissa, vaikka olisihan sitä voinut Santahaminassakin pistäytyä samalla rahalla.
Synkronointia:
Joku asia oli pitkin päivää hieman hämännyt: normaalisti tämä Laajasalon keikka on tullut tehtyä paluupäivän aattona, tässä tapauksessa keskiviikkona; itse olin ihmetelly pitkin päivää miksi ohjelmassa on ikään kuin yksi extra työrupeama jne.
No, kaikki asiat loksahtivat paikoilleen, kuten aina ennenkin, kun soitin vaimolle kotiin ja meinasin kertoa hyviä uutisia päivä kommelluksista. Vaimon toivottaessa tervetulleeksi kotiin huomenissa, tajusin, kuin nuijalla päähän lyötynä: olin katsonut väärin ja ilmoittanut väärin paluuajan - torstai oli muuttunut keskiviikoksi. Muuta ei sitten tarvittukaan. Voi tuhannen pyhä jysäys.
Yhtään ei lohduttanut se, että päivällä törmäsin J.J. Järvilehtoon Foorumissa tai Arvi Lindiin rautatieasemalla.
Mikäs siinä moka, mikä moka - on vain kiltisti otettava se mitä annetaan. Toivotaan tälle, alkavalle vuorokaudelle hieman parempaa otetta.
Onneksi vaimo on jo aikojen saatossa huomannut pienet poikkeavuuteni ja jaksaa kuin jaksaakin ymmärtäväisesti huolehtia kulkuristaan. Päivä kerralla kohti uusia haasteita.
Sen pituinen se...
Hotelliaamiainen:
Kaikki sujuu vielä hienosti ja aikataulun mukaisesti. Vakio, nurkkapöytä, on vapaana ja muutama päivän lehtikin näkyy olevan luettavissa. Eikä pahempaa ruuhkaakaan ole aamupalajonossa.
Paluumarssi hotellihuoneelle antoi jo hieman osviittaa päivän kulusta; otin ajatuksissa hieman liian aikaisin vasemmalle ja ihmettelin ovikortin toimimattomuutta. Vielä enemmän olisi ollut ihmeteltävää, mikäli kortti olisi toiminut - vasta seuraava huoneisto oli varattu käyttööni- hassua.
Muisti:
Muisti pätkii välillä totisesti kuten tulette huomaamaan. Tällä iällä tuskin vielä sitä varhais-demendiaa, tai kuka sitä tietää. Joka tapauksessa päätin fiksuuttani tallentaa edellisiltaiset työni nyt mukaan ottamalleni suojatulle usb-tikulle ja jättää tietokoneen hotellille turhana kantamuksena. Todella fiksu homma, mutta h-hetkellä, kun aineistoa olisi pitänyt alkaa esittämään jouduin pyytämään ns. teknisen aikalisän. Tikku ei luvannut luovuttaa sisältöään käyttööni, vaikka kirjailin salasanan mielestäni kahteenkin otteeseen täysin oikein. Kolmas väärä olisi tyhjentänyt tikun sisällön automaattisesti.
Tässä tilanteessa sitä tuntee mukavasti kun verenpaine kohoaa ja terve punoitus alkaa kukkia poskipäissä. Tilannetta herkistää vielä pienoinen flunssanpoikanen - onneksi kausi sellainen. No, joka tapauksessa päätän kahvitauolla käydä hakemassa mikroni hotellilta, koska siellä on tuo sama versio tallessa. Siirtyessäni jo katutasoon matkalla kohti hotellia, tulee mieleeni ajatus ja päätän ottaa riskin. Palaan takaisin ja kytken tikun jälleen esitysmikroon. Jes... nyt toimii - olin unohtanut vain tarkistaa, että CAPS LOCK oli oikeassa asennossa. Perusmoka, joka tulee aina aika ajoin eteen. Onneksi ei tullut juostua hotellille eikä kasteltua paitaa moisen takia.
Lunch time:
Ruokatunnin päätän käyttää tehokkaasti hyväkseni ja käydä avustamassa Korvatunturin tonttuja läheisessä tavaratalossa. Ruoka ei maita, sillä illaksi on tilattu super-illallinen Laajasalon suunnalle. Tavarataloon päästyäni löydä oikean osaston, ja hyllystönkin. Ja mikä parasta saan paikalle vielä asiantuntevan myyjän, joka on aidosti kiinnostunut ongelmastani. Kaikki näyttikin jo liian hyvältä, kunnes päivän ensimmäinen ja melkein ainoa soitto työpuhelimeeni keskeyttää hienon prosessin ennenkuin se ehti edes alkaakaan. Se siitä, huomenna uusiksi ja nyt takaisin työpisteelle.
Laajasaloon:
Kaukonäköisesti lähdin hyvissä ajoin liikkeelle kohti Laajasaloa, sillä turha kiire on niin stressaavaa, varsinkin kun on tottunut pitämään kiinni aikatauluista.
Mustat pilvet alkoivat kasaantua heti Herttoniemen asemalle saavuttaessa. Bussi numero 84 ei näkyny, ei kuulunut. Kotvan kululuttua saapuikin joku kuljettaja ilmoittamaan, että bussi on hyytynyt ja varabussi tulee kohta varikolta - kärsivällisyyttä. Se siitä aikataulusta sitten.
Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen näkyi bussi numero 84 saapuvan odotusalueen suunnalta - tosin oudon hiljaisella, suorastaan nykivällä nopeudella. Takarenkaat näyttivän muodostavan uhkaavan savupilven, ikäänkuin jarrut olisivat lukkiutuneet. Pysäkille saapuessa kuljettaja löi hätävilkut päälle avasi etuoven ja totesi "antoivat samanlaisen paskan tilalle kuin oli edellinenkin" Aikataulussa ei ollut enää mitään menetettävää, joten halusin katsoa tilanteen loppua. Useimmat muut matkustajat ottivat käyttöönsä muiden reittien busseja tässä vaiheessa.
Niinpä, kuljettaja teki juuri sen mitä hyvän kuljettajan pitääkin: odotti ensimmäistä siirtoajossa olevaa bussia, kaappasi sen käyttöön liikenneympyrän punaisista valoista, ilmoitti esimiehelle tekosensa ja kas kummaa bussi 84 tyytyväisine asiakkaineen oli liikkeellä. Hienoa.
Hommaa pohtiessani ja asioita ynnäillessä tuli sitten ajettua kerralla kunnolla eli kaksi pysäkin väliä pitkäksi - onneksi huomasin ajoissa, vaikka olisihan sitä voinut Santahaminassakin pistäytyä samalla rahalla.
Synkronointia:
Joku asia oli pitkin päivää hieman hämännyt: normaalisti tämä Laajasalon keikka on tullut tehtyä paluupäivän aattona, tässä tapauksessa keskiviikkona; itse olin ihmetelly pitkin päivää miksi ohjelmassa on ikään kuin yksi extra työrupeama jne.
No, kaikki asiat loksahtivat paikoilleen, kuten aina ennenkin, kun soitin vaimolle kotiin ja meinasin kertoa hyviä uutisia päivä kommelluksista. Vaimon toivottaessa tervetulleeksi kotiin huomenissa, tajusin, kuin nuijalla päähän lyötynä: olin katsonut väärin ja ilmoittanut väärin paluuajan - torstai oli muuttunut keskiviikoksi. Muuta ei sitten tarvittukaan. Voi tuhannen pyhä jysäys.
Yhtään ei lohduttanut se, että päivällä törmäsin J.J. Järvilehtoon Foorumissa tai Arvi Lindiin rautatieasemalla.
Mikäs siinä moka, mikä moka - on vain kiltisti otettava se mitä annetaan. Toivotaan tälle, alkavalle vuorokaudelle hieman parempaa otetta.
Onneksi vaimo on jo aikojen saatossa huomannut pienet poikkeavuuteni ja jaksaa kuin jaksaakin ymmärtäväisesti huolehtia kulkuristaan. Päivä kerralla kohti uusia haasteita.
Sen pituinen se...
maanantaina 14. joulukuuta 2009
Hyvän hotellihuoneen herkkuja
Niin, kyllähän moni laskee hyvän hotellihuoneen herkuksi hyvin varustellun minibaarin ja mukavan sängyn. Kyseiset tuotteet kyllä alkavat olla jo hotelleiden ns. vakiokamaa, joten ei ne yleensä pääse asiakasta yllättäämään.
Tänään jälleen kertaalleen hotellimajoitusta tehdessäni huomasin että tuollainen vedenkeitin, nostaa huoneen arvoa asiakkaan silmissä huomattavasti. Mikäs sen mukavampaa kuin nautti lämmintä teetä tai kahvia muun touhuilun ohessa. Nykyään nämä tietotekniset yhteydetkin toimivat moitteettomasti, mikä on sikäli huono juttu, että tulee tehtyä päivän läksyt ja muuta askareet ns. iltatoimina.
Eihän tästä oikein enää puutu kuin vaimo matkasta, niin asia olisi täydellisesti kunnossa. Mutta, milloinkas sitä nyt täydellisyyteen päästäisiin. Aina pitää olla hieman tavoiteltavaa.
Tänään jälleen kertaalleen hotellimajoitusta tehdessäni huomasin että tuollainen vedenkeitin, nostaa huoneen arvoa asiakkaan silmissä huomattavasti. Mikäs sen mukavampaa kuin nautti lämmintä teetä tai kahvia muun touhuilun ohessa. Nykyään nämä tietotekniset yhteydetkin toimivat moitteettomasti, mikä on sikäli huono juttu, että tulee tehtyä päivän läksyt ja muuta askareet ns. iltatoimina.
Eihän tästä oikein enää puutu kuin vaimo matkasta, niin asia olisi täydellisesti kunnossa. Mutta, milloinkas sitä nyt täydellisyyteen päästäisiin. Aina pitää olla hieman tavoiteltavaa.
Talven merkkejä
No, nyt niitä on saatu - nimittäin noita talven merkkejä - Siberian, arktisen puhalluksen myötä lähti lämpökäyrät jyrkkään laskuun ja vuoden lämpökeskiarvot saavat samoin uutta suuntausta.
Pakkassäät samoin kuin VR:n alkavat vaikeudet kuuluvat näköjään lyömättömästi yhteen. Ihme, että aamujunalla päästiin vielä lähes aikataulussa Helsinkiin. Paluumarssi voikin olla sitten melkoista rämpimistä.
Pakkassäät samoin kuin VR:n alkavat vaikeudet kuuluvat näköjään lyömättömästi yhteen. Ihme, että aamujunalla päästiin vielä lähes aikataulussa Helsinkiin. Paluumarssi voikin olla sitten melkoista rämpimistä.
keskiviikkona 9. joulukuuta 2009
"Vetyä perkele"
Mahan täydeltä makiaa tuli nautittua keskiviikkoiltana. Makiaa tarjoilivat Kesyläiset "teatterisikermällä" - Vetyä perkele! Näytelmän nimi johdattelee jo mukavasti Lappeenrantalaisen "perinneruoan" saloihin. Mikäli esitys tuolta osin jättäisi kylmäksi, niin asiaan voi tarkemmin käydä tutustumassa vaikka kauppatorin vetykioskeilla - niin ja kesällä sitten matkustajasatamassa.Näytelmän keinoin on kautta aikojen osattu puuttua hyvin kiperiin tai kiusallisiinkin aiheisiin. Nimestä päätellen voisi luulla, että tämä teatterispektaakkeli keskittyisi vain ns. piirakan ympärillä tarpomiseen. Väärin - vety toimii hyvänä lähtökohtana, ei kantavana voimana, koko esityksen ajan. Tämä on hyvä juttu, sillä muutoin olisi monet paikalliset erikoisuudet jääneet mainitsematta. Tämänkaltaista esitystä paikkakunnalle on kaivattukin.
Hienoa, että kaupungin johtoakin oli vaivautunut paikalle tutustumaan kulttuuritarjonnan keinoin esitettyyn kaupunkikuvaan aidoimmillaan. Ehkä koko kaupunginvaltuuston olisi hyvä käydä tutustumassa näytökseen, jos vain kantti kestäisi.
Jos joku erehtyisi kritisoimaan itse näytelmää, niin on aika vaikea löytää oikeaa argumenttiä moiselle. Kansa on äänestänyt esityksen puolesta jaloillaan ja näytöstä esitetään täysille katsomoille. Pistäkää muut paremmaksi.
tiistaina 8. joulukuuta 2009
Ilmasto muuttuu vai...
Ilmasto muuttuu vai muuttuuko sittenkään. Hyvä kysymys, johon ei tunnu täydellistä vastausta löytyvät. Erinäisten tietolähteiden mukaan, nykyinen 0.7 C nousu, on saatu aikaan hieman vääristelemällä mittaustuloksia. Näiden tulosten tulkinnoilla on sitten saatu luotu hieman tuollainen kauhun tasapainoa kuvaava ilmiöä koko asialle. Nyt puhutaankin jo 2 - 3 asteen "turvarajasta" tuon lämpenemisen suhteen. Aika näyttänee kuinka hyvin ennusteissa onnistutaan, nyt näyttää vaan hieman tarkoitushakuiselta nuo tulokset.
"A Cor do planeta depende de vocé." eli "Maapallon väri riippu sinusta"
Kuva ja kortti: Roberto Marques
Jean Sibelius
Harva muisti tai harva tiesi, että tänään on suuren taiteilijan, Jean Sibeliuksen syntymäpäivä. Nykyisin tämä päivä on myös otettu virallisten liputuspäivien joukkoon. Tosin vasta vuoden 2011 allakassa se löytyy ihan virallisesti liputuspäivien listastakin. Tuolloin mm. taloyhtiöiden ylläpidosta huolehtivat ym. kiinteistöyhtiöt osaavat ottaa päivän huomioon, eikä tangot jää tyhjiksi, kuten tänään monin paikoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
